Hurja Oripää

Sain syksyllä luettavakseni niteen Kotiseutumme Oripää jonka on ansiokkaasti koonnut nyt jo edesmennyt Lasse Niinimäki vuonna 1976. Olisi ollut hienoa tuntea mies joka kirjoittaa historiasta näin mielenkiintoisesti.

Joulupäivänä on sopivaa muistella kuinka hurja kylä Orihpää tai Orippää on ollut. Mestauksia, kummituksia ja arvaamattomia korpiseutuja.

Viimeinen tiedetty mestaus Oripäässä tapahtui elokuun 13. päivä 1824. Ei siis kahtasataa vuotta  ole kulunut siitä kun kirves viuhui muussakin kuin puunkaatotyössä. Kirves iski silloin Kaapo Lunttan niskaan. Ja useasti, koska Kaapon niska oli niin paksu ettei heiveröinen(?), pyöveli saaanut sitä kerralla poikki vaikka oli harjoitellut lyömällä ensin Kaapon käden irti.

Kaapo oli rähinöitsijä ja tappelija. Tämä ei siihenkään maailmanaikaan riittänyt kuolemantuomioon, mutta sotilaan poika Kaapo Loimaan Vesikoskelta oli syyllistynyt tappoon Hurskalan kylässä Loimaalla. Uhri oli Michael Korsi. Tästä Kaapo tuomittiin mestattavaksi. Edes keisari ei armahtanut paksuniskaa vaikka Kaapo häneenkin vetosi.

Kaapo pääsi teloittajiltaan karkuun ja piileskeli Loimaan kirkon luuhuoneessa. Tietenkin. Missä muualla murhamies voisi lymyillä kuin ihmisluiden keskellä. Sieltä Kaapo löydettiin ja raahattiin armotta Oripäähän. Tämä kannattaisi nykyistenkin Loimaalaisten muistaa. Oripääläisten kanssa ei ole leikkimistä.

Yleisöä teloituksessa oli niin sakeana että osa oli kiivennyt puihin nähdäkseen paremmin. Ei kyse ole ollut silloinkaan aivan arkipäiväisestä hurmejuhlasta. Kun useampi kirveenisku oli mätkähtänyt Kaapon niskaan ja mies oli elossa huhkimisesta huolimatta, osa puissa olleista uteliaista pyörtyi ja mätkähti maahan.

Draamaa ei puuttunut myöskään ennen mestausta. Syyn onnettomasta elämästään Kaapo vieritti äitinsä niskoille tämän tultua hyvästelemään poikansa teloituspaikalle. Syytöksiään painottaakseen Kaapo-piru puraisi äidiltään korvan irti.

Teloituspölkyn jäännökset olivat vielä nähtävissä 1900-luvun alkuvuosina.

Näkymättömissä sen sijaan oli ”Salmisen koputtaja”. Kummitus vailla vertaa. Pappilassa kuulema kummitteli häiriöksi asti erityisesti Fogman-nimisen papin ollessa virassaan. Isäntämies Salminen oli uhonnut pappilassa että ” tulkoon meillekin pariksi viikoksi koputtelemaan”.

Sinne kummitus oli siirtynyt ja koputellut sen kaksi viikkoa.

Palannut sitten pappilaan.

Hyvää Joulua teille jotka sitkeästi näitä blogejani luette.