Susijahdissa

Jaa kaverilleTilaa Seura

Ystäväni saapui perjantaina hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Olimme suunnitelleet jahtia tarkoin jo kaksi kuukautta. Päämääränä oli bongata susi tai jopa susia. Kuulohavaintokin riittäisi.

Alustavasti oli sovittu että yövymme metsässä, keskellä aluetta jossa sudet liikkuvat ja havaintoja on paljon. Ei yövytty. Oli liian kylmä. Päätettiin tehdä havaintoja maastoautosta. Sekin on miehekästä. Kumpikaan meistä ei siis pelkää susia. Tai ylipäänsä yhtään mitään. Pakkastakaan ei varsinaisesti aristeltu, mutta lämpimässä maastoautossa pysytteleminen niin kauan kuin se on mahdollista, on järkevää. Ei Titanicistakaan kukaan heti hypännyt kun se ajoi jäävuoreen. Mies on älykäs ja selviytyjä.

Alkukantainen maskuliinisuus istuu tiukassa ja jalkautuminen öiseen metsään edes grillaamaan paistimakkaraa oli retken onnistumisen kannalta välttämätöntä. Pakattiin mukaan iso ikea-kassillinen kuivia koivuklapeja. Olisimme tietysti voineet ottaa tarvittavat polttopuut suoraan öisestä metsästä kun sellaiseen selviytymiseen on jo äidinmaidossa saatu tietotaito. Kirveen kanssa heiluminen jonkun toisen omistamassa metsässä on kuitenkin arveluttavaa, vaikka kyse on paistimakkarasta. Suomalainen mies on lainkuuliainen.

Tankki oli täynnä dieseliä, klapit ja sytytyspalat pakattuna. Kahvia ja voileipiä maistettiin jo pihassa ennen lähtöä. Kaikki oli kunnossa. Minä ajoin.

Päätin tehdä vaikutuksen ystävääni ajamalla auraamatonta vanhaa tukkitietä Virttaalle asti. Tukkitiellä olen nähnyt usein sudenjälkiä. Ystäväni tiukensi otettaan kauhukahvasta kun auto keikkui ja luisteli kapealla metsätiellä. Minuakin hirvitti. Ystäväni on sentään ajanut ammatikseen autoa, minä olen valtaosan elämästäni ollut ajokunnoton. Mutta mies luottaa toiseen mieheen. Piti oikein keskittyä etten näytä pelkoani. Ystävä kyseli auton maavarasta? Kerroin sen olevan riittävä vaikka en tiennyt mitä edessäpäin odotti.

Pois tieltä. Täältä on tulossa miehiä.

Pääsimme auratulle tielle. Selkä oli hiestä märkänä. Sanoin että yhtä suuret mahdollisuudet on nähdä susia auratuilla tieosuuksilla, susikaan ei mielellään juoksennellut auraamattomilla metsäteillä. Toistelimme tätä vakuuttuneina susien tarpeesta säästää voimiaan välttelemällä umpihankea.

Virttaan lenkin jälkeen palasimme suunnassa south/southwest ja ajoimme Oripään kyläkaupan ohi joka oli sulkeutumassa. Tein u-käännöksen kun päätettiin täydentää varastoja. Ostettiin kolme rasiaa Sisu-pastilleja ja iso pähkinäpussi.

Kuusi tuntia myöhemmin pähkinät oli syöty. Samoin sisut. Niillä on laksatiivisia vaikutuksia kun niitä syö paljon.

Kävimme Raasinkorvessa asti. Välillä noustiin Jeepistä jaloittelemaan ja kuuntelemaan jos sudet ulvoisivat. Ulvotiin itse öiseen metsään ja hypättiin lämpimään autoon odottelemaan susilauman ilmestymistä. Nuotion tekemättä jättämiseen oli monia syitä. Savunhaju karkottaisi villieläimet ja vatsatkin oli täytetty suolaisilla pähkinöillä. Alkoi väsyttää.

Yhden r,usakon näimme. Komea yksilö kertakaikkiaan.

X