Terve työyhteisö, harvinaista herkkua
Ihmisparka saa, tai useimmiten joutuu viettämään yli kolmanneksen elämästään työssä. Saadakseen rahaa, joka mahdollistaa elämisen ja kuolemisen. Eli töissä on pakko käydä. Yritykset työntekijöineen ovat yhteiskunta pienoiskoossa.
Jos ei halua pilata jokaista päiväänsä, voi seurata esimerkiksi eduskuntaa työyhteisönä. On se karmeaa. Hurskaasti me muut sitten päivittelemme moraalittomuutta ja oman edun tavoittelua, selkään puukottamista ja valehtelua. Tai ei saa puhua valehtelusta. Se on vain muunneltua totuutta. Niin ja kiusaamista. Se voisi olla muunneltua ystävällisyyttä.
Oman kokemukseni mukaan työyhteisön pilaa henkisesti kutistunut ja tuskainen yksilö. Ominaista tällaiselle tyypille, tai tyypeille (niitä voi olla useampikin) on tyhmyys. Tällainen tyyppi luulee periksiantamattomuuden tarkoittavan sitä, ettei esimerkiksi anneta koskaan mitään anteeksi. Eteenpäin pyrkiminen uralla tarkoittaa tällaiselle pienelle ihmiselle muiden panettelua ja muunnellun totuuden puhumista. Työnantajaa voi kupata ja kusettaa, koska se on kasvoton tai sillä on uudempi auto. Tällaiset tyypit eivät opi virheistään ja syyttävät niistä tietenkin muita. Nämä tyypit hämmentävät marxilaista soppaa missä aineksina on ahneus ja katkeruus. Samat tyypit esiintyvät keulakuvina kampanjassa, jossa vastustetaan koulukiusaamista. Samat tyypit melskaavat milloin minkäkin ”hyvän” asian puolesta.
Minä saan nykyään tehdä töitä terveessä työyhteisössä. Minun työpaikallani ei ole koskaan kukaan lausunut sanaa tasa-arvo. Se on siellä jotain niin itsestäänselvää ettei siitä tarvitse vaahdota. Tyhy-päiviäkin on, mutta kukaan ei muista niitä erikseen kaivata. Töissä voidaan hyvin ilman niitäkin. Minun ei tarvitse varoa sanojani. Saan sanoa mielipiteeni vaikka se olisi kummallinen. Kukaan ei potki eikä puukota. Eikä paheksu.
Miksi minun duunipaikkani on niin tervehenkinen? Johtuuko se siitä, että kaikki meistä ovat ottaneet pohjakosketuksen elämässään ja saaneet nousta ylös? Johtuuko se siitä, että kaikilla meillä työntekijöilläkin on yrittäjätausta? Jokainen meistä ymmärtää, ettei yrittäjän palkanmaksuun ansaitsema raha tule seinästä. Eikä se tule helpolla. Meillä on sananvapaus. Kukaan ei haasta oikeuteen jos puhuu tuhmia. Eli tyhmäksi saa itsensä tehdä kunhan se ei ole pysyvä tila. On siinä varmasti hyvää onneakin. Siinä, että saa tehdä työtä ihmisten kanssa jotka kannustavat vilpittömästi parempaan suoritukseen. Meillä vittuillaan raskaasti ja halataan lämpimästi. Kokeilkaapa joskus. Sillä on tervehdyttävä vaikutus.