Sotalaivoilla on suuri riski tulla upotetuksi

Jaa kaverilleTilaa Seura

Silloin siis, kun niillä käydään sotaa. Sotaa käyvien maiden tarkoitus on nimen omaan upottaa vihollisen aluksia. Merisotilaat tietenkin harjoittelevat ahkerasti ennalta, ehkäistäkseen mahdollisten vaurioiden muuttumisen katastrofiksi. Eli uppoamiseksi. Itsekin olen palvellut sotalaivalla ja kyllästymiseen asti harjoittelimme konstruktiovesiviivan alapuolelle tulleiden osumien tilkitsemistä.

Rauhan aikana tapahtuva sotalaivan uppoaminen saa huolestuneeksi. Mitä ihmettä? Ja vielä sellaisen maan sotalaiva, joka on tunnettu merenkulkijoistaan. Norja, viikingit ja mahtava kauppalaivasto. Vuosisataiset perinteet, kuinka merta kynnetään. Mutta ajat muuttuvat. Ja miehistöt.

Sotalaivat herättävät luottamusta. Laivasto osaa työnsä rauhan aikanakin ja pystyy tarvittaessa auttamaan merellä hätään joutuneita siviilejä. On huipputekniikkaa, merikelpoisia aluksia sekä kurin ja harjoittelun kautta kouliintuneet miehistöt.

Norjalainen KNM Helge Ingstad ei pystynyt auttamaan edes itseään. Vaikka aluksella oli kaikki edellytykset pysyä pinnalla. Se kun on pinta-alukselle välttämätöntä, että pystyy operoimaan annettuja tehtäviä. Lisäksi kyseisellä aluksella oli huomattava positiivisuus-etu puolellaan, mikäli uskoo KNM Helge Ingstadin navigointiupseeri Iselin Emilie Jakobsen Ophusin Forsvarets Forum nro 2 2017-julkaisuun kirjoittamaa juttua.

Luutnantti Ophus kertoo jutussa kuinka neljä viidestä kyseisen sota-aluksen navigaattorista on naisia. Hän mainitsee sen luovan aivan erilaisen ympäristön aluksella ja olevan kovin positiivinen asia. Luutnantin mukaan ”ei tarvitse olla yksi pojista” löytääkseen paikkansa puolustusvoimissa.

Virallista vahvistusta ei tietenkään ole siitä, kuka komentosillalla oli vastuussa tapahtumista, mutta se on varmaa että luutnantti Ophusin mainitsema erilainen ympäristö on aluksella toteutunut. Se on merenpohjassa.

Paikkansakin ovat varmasti löytäneet vastuussa olleet navigointiupseerit. Veikkaan että maista tällä kertaa.

 

 

X