Suomalainen huoltoasema

Jaa kaverilleTilaa Seura

Ajoin viime maanantaina Kuopioon. Kotoani sinne tulee matkaa 342 km. Nopeusrajoitusten mukaan, ilman taukoja navigaattori ilmoittaa ajomatkan kestoksi 4 h 40.

Niistä minä haluaisin avautua, niistä tauoista. Kun ei ole kiire, matkaan voi hakea lisää ”ollaan reissussa” fiilistä suomalaisesta tienvarsikahvilasta. Huoltoasema on harhaanjohtava nimitys nykyään. Ainakin jos autoaan haluaisi huoltaa muutenkin kuin ostamalla tuulilasipesuainetta. Tarjouksessa tietenkin. Sitä ei myydä normaalihinnalla koskaan.

Tässä esimerkki mahdollisesta keskustelusta jos autoilija haluaisi jonkun vilkaisevan autoaan, joka on häiriötilassa:

– Hyvää päivää, autossani syttyi punainen varoitusvalo, sanoo autoilija
– Hyvää päivää, nyt sais kaks Tuplaa yhden hinnalla ja kivennäisvesiäkin saisi kaksi neljällä eurolla, kertoo kassahenkilö

Autossani ei syttynyt varoitusvaloa mutta olisi voinut syttyä. Mitä olisin voinut tehdä? Kohtuullisten etappien välein myytiin kahta suklaapatukkaa yhden hinnalla mutta ei sellaista palvelua jossa kuljettajaa viisaampi olisi edes vilkaissut, voiko autolla jatkaa matkaa varoitusvalon palaessa. Toki autot ovat laadukkaampia nykyään. Vielä 80-luvulla maantienposkeen jääneitä kulkupelejä oli paljon enemmän kuin tänään.

Entä sitten kahvilapalveluiden kylkeen nousseet sisustustavaraliikkeet? Eilen paluumatkalla pysähdyin hörppäämään kahvia jossakin Suonenjoen kohdalla. Seurasin kynttilänjalkakauppiasta, joka istui tylsistyneenä kassan takana ja tuijotti asiakkaista tyhjää liiketilaansa jonka arvioin kaksisataaneliöiseksi.

Missä olivat miesautoilijat joiden kojelauta oli syttynyt täyteen varoitusvaloja ja niistä huolestumatta olisivat halunneet tulla ostamaan kynttilänjalkoja? Hypistelemään huoneentauluja ja koemakaamaan sisustustyynyjä?

Harva autoilija toivoo huoltoasemalle kurvatessaan löytävänsä kahvilan yhteydestä sisustustavaraliikkeen. Tai laukku- ja vyökaupan. Varsinkin, jos huoli autosta ja matkan jatkumisesta painaa mieltä. Siinä ei myöskään lohduta sellainen onnenpotku, että saisi maksaa kahdesta puolen litran makuvissystä neljä euroa.

Tähän loppuun vielä vinkki huoltoaseman sämpyläntekijöille: Älkää ihmeessä laittako tuorekurkkua sämpylän väliin jos tarkoituksena on myydä edellisen päivän sämpylöitä. Kurkkuviipaleet olivat surullisen näköisiä kun kaivoin ne näkyville ja asettelin protestiksi lautasen reunalla. Hiljainen ja kohtelias vinkkini meni toivottavasti perille. Ei, en vienyt tarjotintani keräyskärryyn vaikka te oikein seinätaululla niin kehotitte.

Maksoin sämpylästä ja kahvista 8,95€. Sillä hinnalla joku työntekijä varmasti korjaa tarjottimeni joka oli koristeltu nahistuneilla kurkkuviipaleilla.

Niin ja kahvi. Saisiko sitä kuumana? Nyt näyttää tavaksi tulleen käyttää suuria termossäiliöitä joista voi liruttaa itselleen ruumiinlämpöistä nestettä, joka luultavasti oli vielä kuumaa kun se keitettiin. Samaan aikaan kun ne kurkkusiivut viipaloitiin.

 

X