Miksi juuri minä, ääriääreistöläinen, sairastuin miesflunssaan?

Jaa kaverilleTilaa Seura

Kysymys on helppo. Sairastuin, koska olin umpihankilenkillä metsässä perjantaina. Umpihankilenkki metsässä ei yksinään sairastuta edes miestä. Se on tosiasia, vaikka olisi minkälaiset ääriolosuhteet. Pohdin tässä siis syitä miksi ääriolosuhteisiin tottunut miesruumiini petti minut?

Tosiasia on se, että tein lenkin amerikasta tilaamissani varrellisissa, kolmenkymmenen dollarin teknisissä ninjatossuissani, jotka oli suunniteltu miehille, jotka on suunniteltu äärimmäisiin olosuhteisiin. Lyömätön kaksikko siis, ninjatossut ja äärimies.

Nilkat kastuivat. Siellä hangessa tarpoessa. Vaikka tossut ovat varrelliset niin hanki voitti. Talviolosuhteisiin suunnitellut tennissukat alkoivat vettyä. Moni olisi kääntynyt takaisin kotiin, mutta minä jatkoin, koska koirani Aatos nautti talvisesta metsästä. Takaisin ei voinut kääntyä siksikään että tuli lähdettyä uhoten, ”metsän poika tahdon olla”  ja muuta sellaista. Minä en enää nauttinut. Alkoi harmittaa. Onneksi lunta oli paikoin vain muniin saakka. Se on vähän ääriolosuhteissa.

Perjantaina illalla aivastelin. Niin ettei nuuska suussa pysynyt. Se on merkki onnistuneesta umpihankilenkistä. Päässä humisi ja vähän huimasikin, mutta ketäpä ei silloin tällöin heikota?

Ninjatossuja oli tullut kehuttua naiselle: hinta/laatu/ota oppia ja muuta sellaista. Ei siinä auttanut lauantaiaamuna, kuin vetää koppuraisiksi kuivuneet tossut jalkaan ja painua ninjana umpihankeen. Metsänreuna näkyi kahtena peltoa ylittäessäni. Mutta niin käy monesti ääriolosuhteissa, kun aivastelee kovalla paineella.

Moni olisi luovuttanut. Mutta ei mies. Päätin lisätä perjantaiseen lenkkiin vielä pari kilometriä, näyttääkseni ettei rajaseuduilla pärjää heikkotahtoinen. Heikkolahjaisena pärjää paremmin, joskin vaarana on sairastua miesflunssaan. Aloin nähdä kangastuksia kuumasta mustikkasopasta, jota kaataisin suoraan ninjatossuihini. Alkoi usko loppua. Tykkylumi oli taivuttanut nuoren männyn kaarelle, en jaksanut umpihangessa sitä kiertää. Olisi kannattanut. Sain kypärällisen pakkaslunta huppuuni. Se alkoi sulaa niskassani ja taivutti minut loppumatkaksi takakenoon.

Nyt olen vihainen arktiselle perimälleni. Ettei se kestänyt terveenä umpihangessa edes teknisissä varusteissa. Päätin siksi karaista ja rangaista kehoani vielä tänään aamulla. Heikkoutta ei miesten maailmassa saa näyttää edes itselle, siksi seisoin kalsareissa pihamaalla ja odotin että koirat saavat aamukuset tehtyä.

Nyt on kuumetta. Mutta kukaan ei kuule. Eikä välitä. Osoitan voipuneesti kahvinkeittimen suuntaan ja tyhjää kuppia sohvapöydällä. Ei reaktiota. Jos ei itsesääli nyt ole oikeutettua, niin koskas sitten?

Niin ja syyllinen. Syyllinen on torstainen ateriani joka sisälsi salaattia. Salaattia ei miehen pitäisi syödä. Ruokaympyrän pitää olla olosuhteisiin suhteutettu jos aikoo pysyä terveenä erämaassa.

 

X