Teksti:
Kalle Lähde

Facebookissa nyt ensin alkuun. Ilmiantaminen ei onneksi tule jäämään sosiaalisen median pikku herkutteluksi, kun sille on  annettu pikkusormi. Kainaloon asti. Mutta termiin on hyvä totutella pikkuhiljaa. Ei tunnu sitten niin pahalta kun ihmisiä alkaa öisin katoamaan.

Liioittelenko? Voi olla, että olen hysteerinen ja kysymyksessä onkin tällä kertaa yhteiseen hyvään pyrkivä ilmiantomahdollisuus. Sellainen, jonka lopputulemana on rauha ja rakkaus ja yhteinen ymmärrys ihmisten kesken. Kukaan ei enää ikinä loukkaannu yhtään mistään. Loukkaajat vain ammutaan, vaikka olisivat oikeassakin. Kaikki on hyvin.

Vai pitäisikö kysyä Saksan demokraattisen tasavallan kokeneilta ja siellä asuneilta? Ei kannata kysyä ehkä Merkeliltä. Hän oli osana systeemiä. Mutta niiltä jotka saivat nauttia ilmiantokulttuurista?

Kiinan kulttuurivallankumouksen kokeneilta? Kysytäänkö heiltä, mitä kaikkea hyvää tästä seuraa, kun ruvetaan ilmiantamaan lähimmäisiä?

Kansallissosialistisen Saksan kokeneilta voisi myös kysyä. Miltä se tuntui, kun laupeuttaan ilmiantoi naapurinsa ja naapuri vietiin keskitysleirille? Kun se ei ollut samaa mieltä siitä mikä on Saksalle hyväksi.

Nyt voi ilmiantaa ”vihapuheen”. Sana saa voimaan pahoin. Kieltämättä nerokas ja varmasti käyttökelpoinen työkalu, niin kuin ”kansanvihollinen” ja muu terminologia, joka oikeutti terrorin.

Googletappa ”Neuvostopropaganda”. Siellä vilahtelee sanat tasa-arvo, ihmisoikeudet ja rauha. Itseasiassa niin usein, että ne kärsivät inflaation. Onneksi totuus tuli ilmi. Vaikka kaikki eivät vieläkään halua uskoa.

”The fascists of the future will call themselves anti-fascists.”

– Winston Churchill –

Melkoinen ennustaja tuo Winston.

X