Ne vetää nokkaansa gramman tai pari päivässä

Jaa kaverilleTilaa Seura

Tarkoitan tietysti pikkulintuja, joita olen ruokkinut työpaikan takapihalla koko talven. Keskiverto pikkulintu vetää pakkasella yli sata kappaletta siemeniä päivässä. Noin kuusi grammaa. Se on paljon yhteen pieneen lintuun. Keskiverto piripää ei pääse millään samaan vaikka olisi toleranssia.

Eri lajejakin on tullut talven aikana havaittua useita. Talitinttejä ja pikkuvarpusia, noita lintumaailman katupoikia.Talvella niitä ei juuri laulata. Harmittaa niitäkin tämä kylmyys ja pimeys. Eikä ole joutilasta aikaa laulella, kun pitää syödä että pakkanen pysyy höyhenpeitteen ulkopuolella. Ankaraa on elo. Sitä se on kyllä piripäälläkin, vaikka ei grammoissa pärjääkään.

Oravakin käy syömässä. Se tuli syksyllä kaverinsa kanssa, söivät lintulaudalta pudonneita siemeniä ja tuntuivat keskustelevan syömisen lomassa jostain tärkeästä. Kaveria ei ole näkynyt joulun jälkeen. Työkaveri haukkui niitä rumiksi. Niitä oravia. En minäkään menisi lounaspaikkaan uudestaan, jos sillä tavalla solvattaisiin.

Nyt ilmasto lämpenee taas hetkeksi täällä pohjolassa ja laulu raikaa. Linnut aloittavat ja ihminen liittyy laulamaan sitten kun on kunnolla lämmintä. Linnut laulavat paremmin. Aidommin. Kiitollisuudesta että selvisivät talvesta. Ihminen ei ole kiitollinen mistään, siksi laulukin on falskia tai tuskaista.

Pihapuissa laulavilla linnuilla tuntuu olevan laulussaan yhteinen sävel. Katupojat ja keltasirkut vetävät eri äänilajista, eivätkä edes samaa kappaletta, mutta kuulostavat siltä, kuin niillä olisi sama päämäärä.

Ihminen ei pysty edes siihen.

X