Juovan alkoholistin läheinen pääsee karusellin kyytiin
Siihen rooliin ei ole tunkua, eikä sitä kukaan valitse osakseen. Harva täyspäinen ihminen kuvittelee esimerkiksi menevänsä naimisiin, jos tietää sulhon tai morsiamen olevan juova alkoholisti, mutta menee silti. Merkkejä alkoholismista saattaa näkyä ennen häitä, mutta kellä sitä nyt ei joskus lähtisi käsistä. Mummukin saattaa varottaa kun on jo kokemusta juopoista. Varoitukset tavoittavat kuurot korvat.
”Kunhan pääsee rakkauteni karuselliin, niin se juominen loppuu kuin itsestään.”
Ei lopu. Vinhasti pyörivään karuselliin läheinen kyllä pääsee itse. Ensin se pyörii hitaasti, maisemia on vielä helppo seurata ja silloin tällöin läheiseltä saattaa päästä huudahdus kuinka väärässä mummo olikaan. Mutta vauhti kiihtyy, kunnes keskipakoisvoima alkaa irrottaa poskilihoja.
”Hiljennä, mä en enää kestä”, huutaa läheinen kauhuissaan, yrittäessään suojella juoppoa satuttamasta itseään . ”Eihän tämä edes vielä pyöri”, nauraa alkoholisti, vaikka sekapäisellä nopeudella pyörivä karuselli heittää juopon omatkin aivot kauas karusellista.
Karusellin ulkopuolelta saatetaan antaa hyviä vinkkejä parisuhteen elvyttämiseksi vaikka vauhti on jo kääntänyt läheisen ja juomarin silmänvalkuaiset näkyviin.
”Hankitte koiran sinne karuselliin.”
”Rakastakaa enemmän ja antakaa tilaa toisillenne.”
”Harrastakaa siellä yhdessä jotain.”
”Mitäs otitte liikaa vauhtia.”
Hyviä neuvoja. Toki käyttökelvottomia siinä loppua kohden kiihtyvässä hullunmyllyssä, johon läheinen on joutunut. Itsensä läheinen voi kyllä vielä pelastaa, päästämällä irti. Saattaa siinä muutama kolhu tulla ja rupia kyynärpäihin, mutta karusellin ulkopuolelta näkee taas maisemat sellaisina kuin ne ovat.
Ehkä alkoholistinkin ote kirpoaa kun jää yksin. Ehkä.
Teitä läheisiä on paljon ja tekin olette antamassa vauhtia, pelastamalla juomarin aina pulasta ja uskomalla jokaisen valheen jonka tiedätte valheeksi. Ei se ole rakkautta. Eikä se ole normaalia. Ettekä te ole tyhmiä. Te olette alkoholistin läheisiä.