Osaammeko enää vuonna 2019 edes huutaa apua?

Jaa kaverilleTilaa Seura

Isoisäni syntyi vuonna 1900. Hänen maalliseen taipaleeseensa vuoteen 1989 asti mahtui autojen ilmestyminen katukuvaan, Neuvostoliiton syntyminen, Suomen itsenäistyminen, kolme sotaa, ihmisen ensimmäinen kuumatka ja paljon muuta, mikä saa hengästymään. Puhelimia oli käytössä vuonna 1900 joitakin satoja. Radiota kuunneltiin vasta 20-luvulla.

Minä synnyin 1967. Ensimmäinen kuumatka mahtuu minunkin elinaikaani. Ja Kekkonen, joka oli syntynyt samana vuonna kuin isoisäni.Viimeiset käsivälitteiset puhelinkeskukset poistuivat vuonna 1980 kun olin 13-vuotias. Heiniä laitettiin seipäille kuivumaan käsipelillä vielä pitkään minun syntymäni jälkeen. Ennen ei tarvinnut miettiä mitä kanavaa televisiosta katsoi, kanavia oli kaksi, joista toinen yleensä näkyi. Rockradio tuli kerran viikossa, mikä riitti hyvin tyydyttämään metelin tarpeen. Sitten alkoi mennä päin persettä.

Valkoiset muovipaketit ilmestyivät pellolle muistuttamaan sekopäisestä muovinkäytöstä. Tietokoneet saapuivat 80-luvulla vaikka vasta oli luovuttu puhelinkeskuksista. Väritelevisiot ilmestyivät pilaamaan elämäämme, ei tarvinnut mennä enää luontoon nähdäkseen metsän väreissä. Turvallisuus, edistys ja helppous. Taikasanoja, joilla ihmistä vietiin kuin pässiä narussa.

Puhelimet helvetistä, eli älykännykät. Kauhea kirous koko ihmiskunnalle. Älypuhelin syö aikamme, tuhoaa luovuuden ja hävittää persoonat. Kaikki potentiaaliset kylähullut eivät enää puhkea kukoistukseensa muiden ratoksi, koska pipipäilläkin on älykännykkä.

Ehkä tässä ajassa on jotain mikä saa minut pakenemaan metsään. Siellä saan rauhan. Olin Kolilla taas. Mies, korpi ja hyttyset. Kaikki on aitoa ja muuttumatonta. Sellaista melkein kuin vuonna 1900. Melkein. Kännykkä oli kyllä taskussa hätätilannetta varten. Tekosyy sekin. Isoisäni olisi huutanut apua jos jalka olisi mennyt korvessa poikki.Tai raahautunut halki arvaamattomien korpiseutujen, ilman jalkaa, ihmisten ilmoille. Sellaisesta olisi riittänyt tarinaa vuosikymmeniksi. Nyt ei jää mitään kerrottavaa kenellekään, eikä synny tarinoita, joita saisi liioitella muiden iloksi ja viihteeksi. Meistä on tullut tylsiä ja tyhmempiä.

Apua?

X