Löysin metsästä sienimatkalla yksisarvisen

Enkä ollut ehtinyt maistaa vielä ainuttakaan poimimaani sientä. Siellä se makoili parikymmentä senttiä maasta irti. Sarvi oli jo veltostunut, mutta vähäinen määrä heliumia vastusti vielä maan vetovoimaa.

Vappupallo, vai pride-kulkueesta karannut koriste, en tiedä, mutta sinne se oli laskeutunut, lähes koskemattomalle metsäsaarekkeelle, jossa minä keräsin sieniä. Järkytyin. Maisema oli pilalla ja tuntui että maailma oli löytänyt sinnekin, missä yleensä sain olla rauhassa. Kaikenmaailman aatteet olivat tunkeneet nokkansa minun sienimetsääni.

Löin sitä sienipuukolla armotta. Sarvinen veltostui kokonaan ja tempaisin sen nyrkkiini vihaisena. Käsissäni oli ongelmajätettä. Olin matkalla syvemmälle metsään enkä aikonut kanniskella yksisarvista mukanani. Sidoin roskan puunrungon ympärille ottaakseni sen mukaan paluumatkalla. Unohdin sen sitten. Palasin eri reittiä sienien toivossa ja roska jäi metsään. Haen sen ensi kerralla.

Tai jos joku tuntee piston sydämmessään, voi ottaa yhteyttä? Neuvon paikan josta voit roskasi hakea. Kun ottaa huomioon alueella vallitsevat länsituulet ja heliumpallon tyhjenemisnopeuden, syyllistä voi hakea akselilta Turku, Laitila, Tukholma. Ehkä jopa Oslo. Pitäkää tiukemmin kiinni palloista rauhanmarsseillanne, ettei maailmani suistu raiteiltaan silloin kun rauhaa tarvitsen. Tai marssikaa metsään keräämään edellisen kulkueen käsistä päässeitä roskia.

Nyt sienimetsään. Otan roskapussin mukaan.