Jos meillä Suomessa olisi diktaattori (jos minä olisin siis)
Ensimmäisenä aamunani Mariankatu kakkosessa pukeutuisin kalliiseen mittatilauspukuun. Sisäministeri saisi viimeisenä työpäivänään tuoda minulle laadukasta espressoa juotavaksi, sisäköksi pukeutuneena. Hän voisi sitten lähteä muun hallituksen kanssa ratatyömaalle, välille Hki-Tku, teemana olisi ”Tunnin juna, sanoista teoiksi”.
Seuraavaksi isompien kysymysten pariin. Päihderiippuvaiset pääsisivät laadukkaaseen hoitoon. Pakollista se olisi niille, joilla on lapsia. Huostaanotot ja kotihälytykset vähenisivät ja rahaa säästyisi. Työttömiksi itsensä hörppineet ja piikittäneet pääsisivät raitistuttuaan purkamaan tuulivoimaloita. Olisi merikotkillakin turvallisempaa.
Polttoaineveron laskisin sellaiseksi, että ruotsalaisetkin voisivat tulla suomeen tankkaamaan. Tämä elvyttäisi myös liikkumista maan rajojen sisällä. Kaikki saisivat huristella halvalla polttoaineella sukulaisia katsomaan. Veron laskemista kompensoisin takavarikoimalla ammattiliittojen omaisuuden. Samalla varattomat järjestöt voisi lakkauttaa.
Kieltäisin sosiaalisen median. Mielenterveysongelmat ja vihanlietsominen vähenisivät ja ihmisillä olisi aikaa jutella. Kasvotusten olisi helpompaa nähdä toisemme ihmisinä. Paitsi minua, joka olisin tietysti diktaattori.
Vanhuksia hoidettaisiin taas kotona. Niin kuin joskus vanhoina hyvinä aikoina. Niin ja heinät laitettaisiin seipäille, eikä muoviseen pakettiin. Ainakin teiden varsilla, olisi mukavampi katsella. Roskien heittämisestä samojen teiden varsille seuraisi linnatuomio.
Kirjoja pitäisi kaikkien lukea. Ja harrastaa kuorolaulua. Eikö kuulostakin hyvältä?
Viron voisin miehittää. Ja ottaa Karjalan takaisin. Ruotsalaisille olisin mukava kun käyvät täällä tankkaamassakin. Itselleni myöntäisin Mannerheimristin urhoollisuudesta. Ja parille kaverille tietysti, jotka osaisi arvostaa.
Tylsää ei olisi kellään.