” Sellanen ol Fuengirola, sellainen ol... suomalaisten kaupunki”

Viikko sitten lentokoneessa mietin mikä täällä suomalaisia kiehtoo. Tänään, paluulentoa odotellessa, ymmärrän hyvin tai ainakin paremmin niitä, jotka ovat päätyneet tänne asumaan. Tai makoilemaan talveksi.

Ennakkoluuloni ovat poissa. Aikuisvaippaan pukeutuneita eläkeläisiä ei näkynyt ainoatakaan ja kaikki tapaamani suomalaiset olivat selvin päin. Nuoria oli mielestäni yhtä paljon kuin eläkeläisiä. Katukuvassa ulkomaalaisten osuus ei ollut silmiinpistävä, vaikka meitä tietysti täällä paljon onkin.

Hämmästelen silti espanjalaisia alkuasukkaita, jotka kohtelevat meitä punakoita turisteja vilpittömän ystävällisesti. Kauemmin täällä oleskelleet suomalaiset ovat tietysti vaihtaneet värinsä paahteisen ruskeaksi ja sulautuvat paremmin alkuperäisväestöön. En tiedä kuinka heihin suhtaudutaan.
Onhan näillä paikallisilla tietysti kokemuksia erilaisista valloittajista historiansa aikana. Täällä ovat hilluneet niin roomalaiset, vandaalit kuin mauritkin. Kyllä Andalucia kestää suomalaisetkin. Luulen, että vähemmän tuhoa me kulttuurille aiheutamme kuin Vandaalit. Mainitaanko suomalaiset Andalucian historiankirjoissa tuhannen vuoden kuluttua ja minkälaiseen sävyyn,  sitä on tietysti vaikea ennustaa.

Parasta matkalla on ollut aamu-uintini. Saapuessani rautaportille, jossa kyltti ilmoittaa suurin kirjaimin Zone Privada, kaivan huolettomasti avaimen uimapöksyjen taskusta ja kävelen portista kuin kuuluisin tänne. Tervehdin puutarhuria nyökkäämällä arvokkaasti, niin kuin aina aamulla tähän samaan aikaan. Hän ymmärtää että minä kuulun tänne. Harmi ettei hän tiedä minun olevan kuuluisa kirjailija suomesta. Tai ehkä hän tietää, mutta hienotunteisuuttaan arvostaa yksityisyyttäni. Voi tietysti olla että hän miettii palanutta vatsaani ja säälittävää nuuskamöykkyä ylähuuleni alla. Mutta sitä vaihtoehtoa en edes halua miettiä.

Hieno maa tämä Fuengirola! Hola!