Teksti:
Kalle Lähde

Kokemus siitä, mikä on koettelemus, vaihtelee elämässäni suuresti. Aikaisempiin haasteisiin verrattuna tämä päivä olisi toki ”lastenruokaa”. Mutta nyt, kun minulla on vapaata ja voisin vaikka löytää jonkun uuden mantereen tahi katsella maksukanavalta Hengenvaarallinen saalis- ohjelmaa, niin…

Joudun viemään joulukuusen ulos. Ensinnäkin, olen jo kiintynyt siihen. On siis syntynyt tunneside. Ainoa viherkasvi, jota mielelläni seisottaisin huoneessa vuoden ympäri. Kaksi viikkoa se on tuonut öisinkin valoa vessareissuilleni. Toki olen ollut toisen näistä viikoista poissa kotoa, mutta kuusi on kuin majakka, jota kohti suunnistin kun palasin. Miksi se pitää viedä jo nyt?

Ensin pitäisi koristeet riisua. Ja laittaa vielä huolellisesti rasioihin. En suostu tänäkään vuonna. Laittakoon nainen, minä olen suurempien linjojen mies. Missä välissä ehdin kaatamaan suurriistaa jos minun pitää näperrellä kuusenkynttilöitä laatikkoon?

Eikä tässä kaikki, uudet verhotangot odottavat asentajaansa. Nainen on hakenut ruuvinvääntimenkin valmiiksi. Tuntuu että elämäni on kuin Hurja remontti-ohjelma. Muut kylän miehet istuvat shellillä tai tekevät muita suuria tekoja tahoillaan. Paitsi minä.

Jos en tänään näistä suoriudu, ne odottavat huomisaamuna. Eikö ole mitään oikopolkua? Kiertotietä? En kokisi mitään moraalisia tunnontuskia, jos vain saisin olla tarttumatta toimeen. Onko vielä sellaista varamies-palvelua? Numeroa, johon nainen voi soittaa ja tilata miehen, jolla on aikaa tällaisille puuhille?

Berserkki ottaa minut kohta valtaansa.

X