Teksti:
Kalle Lähde

Tämä on 201. artikkelini jonka kirjoitan ja samalla viimeinen. Ainakin toistaiseksi. Neljä vuotta on kulunut opettavaisissa merkeissä. Olen kirjoittanut vailla punaista lankaa, sen varmasti kaikki ovat huomanneet. Koiralenkillä mieltä askarruttanut aihe on päätynyt seuraavaan blogikirjoitukseen yhtä ”hyvinvalmisteltuna” kuin jos olisin mielipiteeni esittänyt Oripään Shellillä kylänmiehille.

En pyytele anteeksi. Tavallisen miehen mielen tuotokset saivat kanavan ja käytin sen hyväkseni. Varmasti kirjoitukseni ovat ärsyttäneet, herättäneet suuttumusta ja halveksuntaa. Iloakin kuulemma tuoneet ja saaneet ajattelemaan.
Luettavampia näistä olisi varmasti saanut puntaroimalla asioita moneen kertaan ja antamalla tekstin välillä levätä. Sellainen ei ole minua. Ajan hengen mukaista on tietysti olla mahdollisimman kiva ja hajuton joka suuntaan.

Vaimo kirjoitti yhden blogin vierailevana tähtenä. Se on edelleen luetuin kaikista. Sellainen pitää jalat maassa. Noin elämässä yleensäkin. On tarpeellista meille kaikille riittävin väliajoin saada muistutus siitä, että muutkin osaa ja pystyy ja on jopa parempia.

Tahtoisin kiittää entistä päätoimittajaa Tarjaa tästä mahdollisuudesta ja maittavasta lounaasta Pasilassa vuonna 2016. Et joutunut raastupaan kirjoituksieni vuoksi. Niin sovimmekin. Kiitos nykyiselle päätoimittajalle Erkille kannustuksesta ja paketillisesta luettavaa. Seuran ilmainen ämpäri olisi kiva, kun niitä taas tulee.

Kiitos uskolliselle lukijajoukolle. Ja niille jotka ovat jaksaneet kommentoidakin. Mukavaa kevättä kaikille ja maalaisjärkeä monelle.

Kalle

X