Kalastus on taitolaji – Suuntaa lähiluontoon ja opi paremmaksi kalastajaksi

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kalastus on jännittävä harrastus. Oiva Heino esittelee ja jigillä pyydettyä kuhaa.
Kalastus on jännittävä harrastus. Oiva Heino esittelee ja jigillä pyydettyä kuhaa. Kuva: Teemu Koski
Kun matkailu ulkomaille on tauolla, suomalaiset ovat hakeutuneet luontokohteiden lisäksi myös kalavesien ääreen. Seura vinkkaa viisi niksiä, joiden avulla opit paremmaksi kalastajaksi.

Hyvä kalasaalis vaatii aina hiukan tuuria, mutta vain onneen luottavan ei tarvitse saalispussiaan liian usein liata. Kalastus on jännittävä sekoitus tuuria ja taitoa.

Ei ole yhdentekevää, mistä ja miten kalastaa. Muutaman perusniksin sisäistämällä oman kalastajanmaineensa voi nostaa uudelle tasolle.

Suomi on kalastajien maa

Erityisesti kalastajan kohdalla sanonta lottovoitosta ja Suomeen syntymisestä pitää paikkansa. Kalapaikkoja löytyy jokaisen Suomessa asuvan ulottuvilta, ja käyttökelpoisen virvelin saa alle satasella.

Harrastuksena kalastus tarjoaa jokaiselle jotakin. Yhden tyyntyessä aalloilla keikkuvaa kohoa tuijottamalla toinen nauttii pyynnin jännityksestä. Jokainen voi vapaasti valita, miten kalastusta harrastaa.

Mutta saalista verrattaessa nallekarkit eivät todellakaan mene tasan. Kalaonni koostuu useista osasista. Mitä useammin osaset saa loksahtamaan kohdalleen, sitä useammin harrastus pääsee jatkumaan keittiöön saakka.

Suomesta löytyy paljon kalapaikkoja.

Suomesta löytyy paljon kalapaikkoja. Kuva: istockphoto

Kalastus kysyy pitkää mieltä. Hauki väijyy saalistaan mielellään esimerkiksi puiden suojissa. Ero kelpo vonkaleen ja viehetappion välillä ei ole suuri, joten heittotarkkuutta kannattaa harjoitella.

Kalastus kysyy pitkää mieltä. Hauki väijyy saalistaan mielellään esimerkiksi puiden suojissa. Ero kelpo vonkaleen ja viehetappion välillä ei ole suuri, joten heittotarkkuutta kannattaa harjoitella.

Harjoittele vieheen heittämistä

Vieheen heittäminen on taitolaji, josta järjestetään jopa kilpailuja. Monet tietävät erilaisten poikkeamien olevan kalapaikkoja. Kala voi väijyä kiven varjossa, lumpeikon reunoilla tai veteen kaatuneen puun suojissa.

Jotenkin viehe pitää vain saada laskeutumaan kohteen viereen, kohteeseen osumisen sijaan. Ero komean vonkaleen ja viehetappion välillä ei ole suuri.

Heittotaidon hiominen siis kannattaa. Mitä tarkempi heittokäsi on, sitä mielekkäämpää on myös kalastus.

Tikanheiton sijaan mökillä voi harjoitella myös virvelin heittoa. Sopiva heittopaino ja vaikka hulavanteesta ja ämpäristä rakennettu rata tarjoavat hauskaa ajanvietettä. Ja heittotaito kehittyy siinä sivussa.

Kokeileminen kannattaa. Rapu kuuluu kalojen ruokalistalle ja pohjalla pompoteltu rapujigi huiputti raitapaidan iskemään.

Kokeileminen kannattaa. Rapu kuuluu kalojen ruokalistalle ja pohjalla pompoteltu rapujigi huiputti raitapaidan iskemään.

Monipuoliset vieheet

Tasapainoinen vieherasia koostuu neljästä lokerosta. Pinnan tuntumassa uiva viehe, esimerkiksi kelluva, matalauintinen vaappu matalaan veteen, lippa tai lusikka hieman syvempään veteen, jigi pohjan tuntumaan ja ruohosuojattu uistin ruovikoihin.

Kalan ollessa syönnillään eloisa lippa tai lusikka on usein vailla vertaa, mutta huonolla syönnillä pohjan tuntumassa uitettu jigi voi olla avain onneen. Kelluvaa vaappua on helppo uittaa matalassa, koska se nousee pintaan kun kelaus pysäytetään, ja varsinkin haukea tavoitteleva törmää väistämättä tilanteisiin, joissa viehe pitää saada kulkemaan vesikasvien seassa.

Seiskan uutisille ei näiltä reissuilta takaisin ehditä, eikä aina kympinkään.

Viehepakin perus­valikoimaan kuuluvat ruohikkouistin, matala­uintinen vaappu, hiukan syvemmällä uiva lusikka ja pohjan tuntumassa uitettava jigi.

Viehepakin perus­valikoimaan kuuluvat ruohikkouistin, matala­uintinen vaappu, hiukan syvemmällä uiva lusikka ja pohjan tuntumassa uitettava jigi.

Vieherasialla on taipumus hiljaksiin paisua, mutta laajentaminen kannattaa tehdä värivalikoimaa monipuolistaen. Kala on ailahteleva otus, ja vieheen värillä on toisinaan iso merkitys.

Värikartan kolmikannan muodostavat tummanpuhuvat vihreän tai ruskean sävyt, kirkas ja välkehtivä salakkajäljitelmä sekä räikeän ärsyttävä oranssi tai keltainen.

Epäsäännöllinen uitto

Moni kelaa vieheen takaisin mahdollisimman nopeasti, jotta se ei jäisi pohjaan. Kaloja sen sijaan kiinnostaa enemmän epäsäännöllinen, hoiperteleva ja katkonainen uinti, joka luo mielikuvan haavoittuneesta saaliista.

Varsinkin kelluvat tai hitaasti uppoavat vieheet tarjoavat myös mahdollisuuden pysäyttää uistin hetkeksi paikoilleen. Tämä on viehettä seuraamaan lähteneelle kalalle kuin turisti taskuvarkaalle, eli helppo saalis.

Uiton elävöittäminen kannattaa tehdä pienin ranneliikkein, hartiavoimin riuhtomisen sijaan. Uistin syöksähtää muutaman kymmenen sentin matkan, jonka jälkeen pysähtyy hetkeksi paikalleen. Kala säikähtää potentiaalisen saaliin uivan karkuun, mutta huomaakin sen pysähtyneen paikalleen. Tilanne on hyödynnettävä ennen kuin saalis oikeasti pakenee!

Tällaisen ”käsialauiton” merkitys korostuu etenkin huonolla syönnillä ja kylmän veden aikaan.

Kesälämpimillä ahvenia löytää matalilta karikoilta ja vitaikoista. Heinäkuussa päivällä ärsytysväriseen vaappuun on pinnan tuntumasta iskenyt kunnon kyrmyniska.

Kesälämpimillä ahvenia löytää matalilta karikoilta ja vitaikoista. Heinäkuussa päivällä ärsytysväriseen vaappuun on pinnan tuntumasta iskenyt kunnon kyrmyniska.

Etsi ja pysähdy

Sanotaan että neljä viidestä kalasta on viidesosassa järveä. On aivan normaalia, että suurin osa järvestä on täysin kalatonta. Kalapaikkaa etsiessään kannattaa siis pysyä liikkeessä.

Mutta vain harvoin kala on sattumalta siellä missä on. Kalakontaktin tullessa on siis syytä pysähtyä hetkeksi ja kalastaa paikka tarkemmin, usein lähistöllä on muitakin.

Aktiivinen kala löytyy usein tuulen puolelta, joten tuulen kääntyessä myös kalapaikat muuttuvat. ”Kyllä tästä vii­meksi tuli” on kuultu liian usein, ja tuulen suuntaa huomioi­- malla voi välttyä fraasin toistamiselta.

Tyyntyvän kesäillan rikkoo kuikan huuto, joka kutsuu kalastamaan.

Tyyntyvän kesäillan rikkoo kuikan huuto, joka kutsuu kalastamaan.

Etsi oppia

Helpoin tapa oppia lisää kalastuksesta on änkeytyä kokeneemman mukaan.

Jokaisen tuttavapiiristä löytyy kalahullu serkku, naapuri tai työkaveri, joka luultavasti ilahtuu kun saa jakaa itselleen tärkeän harrastuksen ilosanomaa eteenpäin. Usein yksi reissu konkarin matkassa opettaa enemmän kuin kymmenen opaskirjaa.

Varaa reissulle kuitenkin reilusti evästä ja vaatetta. Seiskan uutisille ei näiltä reissuilta takaisin ehditä, eikä aina kympinkään.

Ja pidä varasi, pahinkin kalahullu on hänkin joskus vain kokeillut kalastusta.

Tietoa vapaa-ajankalastuksesta: www.vapaa-ajankalastaja.fi

Kalastuslupa

  • Kaikkea muuta kalastusta kuin onkimista, pilkkimistä ja silakan litkaamista harrastavat 18–64-vuotiaat maksavat kalastonhoitomaksun, joka oikeuttaa yhdellä vieheellä kalastamiseen lähes koko Suomessa. Maksun voi maksaa päi­väksi, viikoksi tai vuodeksi Eräluvat.fi-­­ verkkopalvelussa ja R-kioskeilla.

Lue Erä-lehden juttu: Onko pakissa puutteita? Paikkaa aukot vuoden 2020 uutuuksilla

Lue myös: Jopa 10 karhua kerralla samalla pellolla – Karhujen määrä kasvaa Pohjois-Karjalassa Venäjältä tulevilla kontioilla

X