Tammion kalastajakylässä huokuu saaristolaisromantiikka – Koe Haminan saaristo ja lähde päiväristeilylle Kotkasta!
Haminan saaristossa sijaitseva Tammio henkii menneen ajan romanttista tunnelmaa. Ranta-aittojen ja värikkäiden talojen välisille syreenikujille pääsee kuka tahansa käyskentelemään, sillä laiva lähtee kesäisin Kotkasta pari kertaa viikossa.
Tammion asukkaat kerääntyvät maitokärryjen ja mönkijöiden kanssa satamaan odottamaan saapuvaa laivaa. © Linda Varoma
Haminan saaristo on elämys. Kun tuurimoottori Vikla II lähestyy Tammiota, alkaa satamassa vilske. Saarelaiset tulevat vastaan vieraitaan, hakevat maitokärryillä laivan tuoman uuden kaasupullon, nettikaupasta tilatun ruokalaatikon ja postin. Moni kävelee satamaan ihan vain katsomaan kuhinaa.
Laiva on lastattu myös turisteilla. He ovat hyvin tärkeitä tammiolaisille, sillä ilman heitä ei reittiliikenne kannattaisi. Kesällä Tammioon pääsee parhaimmillaan viidesti viikossa.
Viklan kahvilassa lohileipiä tekevä yrittäjä Jaana Auvinen kertoo, että tammiolaiset ovat heidän kesäperheensä.
”Mieheni osti vuonna 1981 Vikla I:n ja ajaa nyt 41. peräkkäistä kesää Tammioon. Saari on meille äärimmäisen tärkeä sekä tunteiden puolesta että bisneksenä. Yhteistyö sujuu, sillä saarelaiset ymmärtävät, että reittiliikenne tarvitsee turisteja pärjätäkseen. Saaressa toimii kotiseutuyhdistys, jonka aktiivijäsenet esittelevät ilmaiseksi turisteille saarta.”
Viklasta soitetaan aina ennen Kotkasta lähtöä, että olisiko jollain viidestä kotiseutuyhdistysaktiivista aikaa tulla turisteja laiturille vastaan ja lähteä kävelykierrokselle.
”Turistit ovat haltioissaan sekä Tammiosta että merimatkasta. Meillä on laivallakin aina reittiselostus, joka saattaa vähän kyllästyttää tammiolaisia”, Auvinen nauraa.
Kun turistit lähtevät saarikävelylle, saapuvat kyläläiset Viklalle kahville, jäätelölle, oluelle ja lohileiville. Usein jopa parikymmentä tammiolaista kerääntyy ”rantakahvilaan” vaihtamaan kuulumisia.
Tammio eli kultakauttaan 1800-luvun lopulla
Tammion kotiseutuyhdistys huolehtii Viklalla tulevista vieraista. Nyt oppaaksi tulee historian opettaja ja tietokirjailija Anne Mattsson. Hänellä on saaressa oma talo, josta hänen äidinäitinsä on kotoisin.
Tammion kylä on kasvanut loivan ja männikköisen kalliosaaren pohjoiskärkeen. Kalastajakylän useimmat talot ovat 1800-luvun puolivälin jälkeen rakennettua klassista tyyliä. Niissä on korostetut päätykolmiot, pilasterimaiset nurkkalaudat, kuusiruutuiset ikkunat ja umpikuistit.
Kuljemme keltaisten talojen ja punaisten aittojen välissä kulkevia kapeita polkuja. Syreenit tuoksuvat, kissa kulkee laiskasti aidan päällä. Tunnelma on kuin Astrid Lindgrenin satukirjoista. Ei ihme, että Tammio on ollut ehdolla Unescon maailmanperintöluetteloon.
Anne kertoo Tammion eläneen kultakauttaan 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Kalastus ja rahdin purjehtiminen Pietariin, Tallinnaan ja Itämerelle olivat merkittäviä elinkeinoja.
”Sitten perinteiset elinkeinot kuten kalastus, hylkeenpyynti ja tavaroiden ja halkojen kuljetus Pietariin loppuivat. Monet Pietarin palatseista on rakennettu suomalaisesta graniitista, ja myös Tammiosta on viety kiveä Pietariin.”
Viklan suunnasta vanha kalastajakylä näyttää pittoreskin kauniilta. Osa kalastajakylän taloista on rakennettu 1800-luvun puolivälin jälkeen. © Linda Varoma
Anne Mattsson vetää usein saarikierroksia Viklan kyydissä tuleville turisteille. © Linda Varoma
Tammion teillä on nimet, sillä onhan se osa Haminan kaupunkia. © Linda Varoma
Enää yksi ympärivuotinen asukas
Enimmillään Tammiossa oli noin 250 asukasta 1900-luvun alussa. Saaressa toimi koulukin vuoteen 1945 asti. Nyt saaressa on vain yksi vakituinen ympärivuotinen asukas, mutta kesälomalaisia on parisataa.
Kylän 45 vanhaa kalastajataloa ovat Museoviraston ja rakennuslautakunnan tarkan sääntelyn piirissä. Pittoreskiin kylään ei saa rakentaa uusia moderneja mökkejä, mutta niitä on noussut muualle saareen. Koko saaressa ja lähisaarissa on noin 80 taloa.
Tammiossa ei ole sähköverkkoa eikä vesijohtoa, mutta aurinkosähköllä ja aggregaateilla pärjätään. Talot saavat vetensä omista tai yhteisistä kaivoista. Puutarhan kasteluun voi hätätilassa käyttää merivettä, sillä vähäsuolainen murtovesi käy siihen.
Lauri Koski (vas.) kavereineen hakee vettä kylän kaivosta. Lauri on viettänyt lapsesta asti kesiä Tammiossa. © Linda Varoma
Moni pesee saaressa nyrkkipyykkiä. Pulsaattoripesukone on toinen vaihtoehto. © Linda Varoma
Seurantalo ja Kotiseutumuseo
Anne kehuu Tammion kotiseutuyhdistystä vireäksi. Ennen koronaa ohjelmaa oli paljon joka kesä: Esimerkiksi taidenäyttely ja sen avajaiset, konsertteja, juhannushartaus ja sen yhteydessä kahvitus kakkuineen sekä saariretkiä lähisaariin.
Me turistit jatkamme satavuotiaalle Seurantalolle, jossa on parhaillaan taidenäyttely ja kahden saarelaisen hoitama kirpputori. Kirpputorin tulot menevät yhteiseen hyvään: museon ja Seurantalon ylläpitoon.
Käymme myös vuonna 1983 avatussa kotiseutumuseossa, joka on vanhassa kalamajassa. Se purettiin Koivuluodosta ja kuljetettiin saareen museotaloksi. Esillä on entisestä elämäntavasta kertovia vanhoja esineitä. Vieressä on myös venemuseo ja kirjasto.
Kierroksen päätteeksi Anne vinkkaa luettavaa historiasta kiinnostuneille. Merihistorioitsija Yrjö Kaukiaisen kirjat Rantarosvojen saaristo ja Punaiset pilarit kuvaavat kiinnostavasti Itäisen Suomenlahden elämää 1700-1800-luvuilla.
Turisteille pelkästään rantakalliolla istuminen on elämys. © Linda Varoma
”Tammio merkitsee minulle koko elämää”
Maija Jansenin meren rannalla olevan talon lasikuistilta on upeat merimaisemat. Aikaisin aamulla nouseva Maija, 77, seurailee mielellään lintujen liikkeitä rantakivillä.
”Tammio merkitsee minulle koko elämää, sillä olen viettänyt täällä paljon aikaa lapsuudesta lähtien mummolassa. Pitkään olin täällä äidin kanssa. Äiti kuoli vuonna 1999, ja ostin tämän talon vuonna 2002.”
Maija Jansen, 77, halaa naapuriaan Elli Leisiota, 94, jota hän ei ole tavannut vuoteen. © Linda Varoma
Maija teetti heti talossaan remonttia nuorella rakennusurakoitsijalla. He ovat olleet siitä pitäen tekemisissä, sillä urakoitsijalla on koko ajan työmaita saaressa.
Mutta Tammiossa ei ole työmiehille tarjolla mitään ruokapalveluita. Paitsi Maijan keittiö!
”Kokkaan työmiehille yksinkertaista ruokaa, kalaa tai lihaa keitettyjen perunoiden kanssa. Pöydässäni istuu 2–7 nälkäistä ja kiitollista miestä lounaalla tasan kello 12. Olen eläkkeellä oleva sairaanhoitaja, ja tarkka aikatauluista”, Maija nauraa.
Urakoitsija tuo Maijalle säkin perunoita, lihaa ja kalaa ja auttaa muutenkin kauppa-asioissa.
”Huushollaus on saaressa hidasta. Sytytän hellaan tulen, ja valmistan ruoan ja kuumennan tiskiveden samalla. Tiskiveden haen naapurin Ellin pumppukaivosta. Juomaveden haen vähän kauempaa kaivosta. Jääkaappini toimii kaasulla. Se on asennettu niin, että pullon tyhjennettyä vieressä oleva antaa heti kaasua.”
”Olen hirveän onnellinen, että kuulun tähän yhteisöön”
Maija tulee yleensä Kaarinasta Tammioon huhtikuussa ja lähtee syyskuun alussa, kun illat alkavat olla pimeitä ja aurinkopaneeli ei enää anna tarpeeksi energiaa television katseluun.
Maija ei käytä nettiä, joten hän ei voi tilata ruokaa verkkokaupasta Viklalle. Mutta naapuriapu toimii, ja moni tuo Maijalle ruokaa käydessään mantereella omalla veneellään.
Maijan sairaanhoitajan ammatista on ollut vuosien mittaan hyötyä.
”Viime kesänä ompelin tikit rakennusmiehen varpaaseen, sillä minulla on ommelvärkit ensiapuvälineissä. Puudutusaineita minulla ei ole, mutta nuorukainen luotti minuun sen sijaan, että olisi lähtenyt Kotkaan.”
Maija nauttii Tammiossa eniten aamuista, kun luonto herää, on hiljaista ja uusi päivä taas edessä.
”Kun saan silmäni auki, olen hirveän onnellinen, että kuulun tähän yhteisöön. Tunnen itseni tärkeäksi.”
Maijan ensimmäinen muisto Tammiosta on vuodelta 1946, jolloin hän oli 2,5-vuotias. Äiti oli lähdössä soutaen viemään Sirkku-siskoaan synnyttämään mantereelle, mutta Maija piti löytää ennen sitä. Hän oli mennyt piiloon talon sikalaan. © Linda Varoma
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 6/2022.
Punavalkoinen majakka luo valonkajon kesäyönä Tankarissa Kokkolan edustalla. Yöpyminen majakkasaarella kauniin luonnon keskellä on elämys. © Harri Vaskimo / Otavamedia
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti