Korfu on Välimeren vihreä smaragdi täynnä aitoa elämänmenoa – Sokkeloisia asuinkortteleita ei ole sokerikuorrutettu turisteja varten
Korfu on Joonianmeren vihreä smaragdi. Se on herkullinen yhdistelmä Kreikkaa ja Italiaa. Muinaisen Venetsian vaikutus tuoksuu ruokalautasilla ja maustekojuissa.
Paleokastritsan munkkiluostarille nousevan tien mutkasta näkyy viereiselle Agios Spiridon rannalle, jossa voi snorklata ja uida rantakallioiden kupeessa avautuville onkaloille ja luolille. © Marjo Tynkkynen
Korfu tarjoaa matkailijalle upeita rantoja, kaunista luontoa ja sympaattisia pikkukyliä.
Korfun kaupunki hurmaa tunnelmallaan
Aamuvarhaisella alkukesän lämpö saa ilman väreilemään Adrianmeren yllä. Pehmeä auringonvalo poukkoilee Korfun vanhan kaupungin kapeiden kujien seinillä.
Kahden talon väliin viritetyn taljan pylpyrä kitisee kun vastapesty pyykki hinataan kuivumaan lempeässä tuulessa. Punaisia lakanoita, mustia t-paitoja, kukallisia pöytäliinoja. Hyvät huomenet toivotetetaan kätevästi ikkunasta toiseen. Naapurin kanssa kannattaa elää sovussa, varsinkin, jos hänelle melkein ylettyy ojentamaan ikkunasta sokeria.
Korfun kaupunki, kreikkalaisittain Kerkyra, on sekä Korfun saaren että Jooniansaarten pääkaupunki. Korfun vanha kaupunki nimettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 2007.
Korfun saaren merkittävä sijainti idän ja lännen kauppareittien varrella, Joonianmeren ja Adrianmeren yhtymäkohdassa on muokannut sen värikästä historiaa. Jo paljon ennen ajanlaskumme alkua korinttilaiset asuttivat Korfun saarta. Kerkyran siirtokunta oli merkittävä kaupunkivaltio ja kauppapaikka.
Kun Rooman valtakunta hajosi kahtia 330-luvulla, Korfu jäi osaksi Itä-Roomaa, Bysanttia. Bysantin valtakausi oli sotaisa. Sen aikana Korfun saarelle rakennettiin useita tärkeitä linnoituksia suojaamaan saarta ja sen pääkaupunkia. Vuonna 1386 Venetsian Tasavalta otti Korfun saaren haltuunsa ja siitä alkoi yli 400 vuoden mittainen kukoistuksen ja kehityksen aikakausi.
Korfun kaupungista rakentui aikansa arkkitehtooninen taidonnäyte. Korkeat talot rakennettiin lähekkäin. Myöhemmin venetsialaiset sotilasarkkitehdit loivat kaupunkiin mahtipontisuutta aukioilla, kirkoilla ja monumenteilla.
Korfu on täynnä aitoa arkea
Vanhan kaupungin basaarin myyjät ovat heränneet aamuvarhaisella valmistelemaan päivää, kun muu kaupunki vielä nukkuu. Käsintehdyt saippuat, oliviipuusta sorvatut keittiövälineet, nahkavyöt ja luonnon pesusienet koristavat myyntipöytiä. Kaduilla ja piazzoilla tuoksuu vasta keitetty napolilainen espresso. Kaikkialla on kahviloita ja ravintoloita.
Turisteihin on totuttu jo 1960-luvulta lähtien, jolloin matkailu alkoi lisääntyä Euroopassa. Kiemurtelevilla kaduilla kulkiessa voi melkein kuvitella näkevänsä pienen palan Venetsiaa.
Arkkitehtuuri on monen aikakauden sekoitus; hieman ränsistynyt ja ajan patinoima, mutta ennenkaikkea viehättävä. Koristeellisia fasadeja ja parvekkeita, pehmeän okran ja heleän punaisen sävyjä. Taivas välillä mustanaan pääskysiä. Ja kissoja. Joka paikassa kissoja!
Sokkeloisia asuinkortteleita ei ole sokerikuorrutettu turisteja varten, vaan siellä tuoksuu ja kuuluu korfulainen arki.
Korfu – Kolme aikakautta päällekkäin
Falirakin rantabaarissa soi reggae. Perinteinen rantalomailija löytää Korfun saarelta kymmenittäin ihastuttavia valkohiekkaisia rantoja, mutta virkistystä kaipaava turisti löytää myös kaupungista uintikeitaita. Ihmiset istuvat rennosti uima-asuissaan nautiskellen jääkahvia ja cocktaileja.
Rannan edustalla kelluu kansainvälisiä jahteja ja eurooppalaisia venekuntia. Rantaviivaa hallitsee linnoituksen vanhat muurit. Historia on aina läsnä.
Venetsialaisvaikutteista puhuttaessa ei voi ohittaa ruokaa. Korfulainen keittiö, Corfiot, tarjoilee Välimeren ruokaa omalla twistillään. Korfulaiset itse jaottelevat ruokakulttuurin kolmeen aikakauteen. Homeroksen, antiikin Kreikan muinaisaika edusti viinin, oliiviöljyn, hunajan, leivän ja yrttien perinteitä. Ruoanvalmistuksen pohjana on viini ja oliviiöljy, kuten kuuluukin.
Marco Polon tutkimusmatkat toivat idästä mausteita, kuten mustapippuria, kanelia, neilikkaa, kuminaa, muskottipähkinää ja inkivääriä.
Kolmas aikakausi sijoittuu Kolumbuksen ristiretkiin, jonka seurauksena laivat oli lastattu muun muassa tomaateilla, perunoilla, munakoisolla, kesäkurpitsalla ja paprikalla. Korfulaiset reseptit ovat tulvillaan tuoksuja ja makuja.
Korfun salaisia reseptejä
Korfua kutsutaan Smaragdisaareksi, koska verrattuna muihin Kreikan saariin, se on hyvin vehreä. Saarella kasvatetaankin paljon vihanneksia.
Zorka on tyypillinen kasvispiiras. Se on täynnä tuoreita yrttejä. Pieni määrä riisiä tai ohraa imee ylimääräisen nesteen muhevasta piiraasta. Pastitsada on punaviiniin tehty pataruoka. Kukkoa tai nautaa pastan kanssa. Pastitsadan valmistuksessa mausteseoksella, spetsierikolla on suuri merkitys.
Perinteisesti apteekkareilla oli omat salaiset spetsieriko-reseptinsä. Kulinaristi voi edelleen ostaa pääkaupungissa Carmellan apteekista heidän mausteseostaan, jossa on yli 50 salaista ainesosaa.
Sofrito on perinteinen korfulainen liharuoka. Nimi tarkoittaa hidasta paistamista. Raaka-aineina nauta, valkosipuli, oliiviöljy ja yrtit. Tietenkään unohtamatta valkoviiniä! Kalaruoka Bianco on usein meriahvenesta ja perunasta valmetettua, valkoviinissä ja neilikassa pitkään haudutettua pataruokaa. Saganaki-juusto paistetaan pannulla ja tarjoillaan hunajan kanssa.
Paikallinen ruoka on nautinto
Korfun kaupunki on täynnä toinen toistaan parempia ravintoloita, mutta todellinen paikallisruoka löytyy perinteisistä tavernoista, joilla on omat salaiset reseptinsä ja talon omat viinit. Joskus hyvän aterian vuoksi kannattaa matkustaa kauemmaskin.
Länsirannikolla, korkealla Makradesin pienessä kylässä on modernia ja perinteistä keittötä taidokkaasti yhdistelevä ravintola Tomateli. Reitti sinne kiemurtelee vuoristotietä Palaiokastritsan rantakaupungista. Puolimatkassa, Bellavistan näköalatasanteelta avautuu upea näkymä merelle. Italian ”saappaankorko” Apulia, on vain noin 100 kilometrin päässä.
Artikkelia on muokattu 20.11.2023 klo 17:53