Kurikkalainen pariskunta Eija ja Jarmo muistelee Pärnu-joulua: ”Minua yllätti Pärnun joulussa eniten se, että löysimme uudet ystävät”
Kurikkalaiset Eija ja Jarmo Pöyry koristelevat kotinsa jouluksi mutta viettävät juhlapyhiä usein ulkomailla. Viime vuonna he kokeilivat pakettimatkaa Pärnuun. Pari nautti hemmotteluhoidoista ja samanhenkisestä seurasta.
Eija ja Jarmo Pöyry ovat luopuneet joululahjoista toisilleen. Matka oli mukava aineeton lahja molemmille.
Kun uusperheeseen kuuluu viisi lasta ja kahdeksan lastenlasta, sukujoulua saatetaan viettää kolmenkymmenen ihmisen voimin. Toisaalta Eija ja Jarmo Pöyry, 69, eivät painosta jälkikasvuaan tulemaan juuri heille joulunviettoon.
”Sopeudumme heidän aikatauluihinsa. Jos he haluavat tulla maalle Kurikkaan jouluksi, olemme kotona. Jos heillä on muita suunnitelmia, olemme usein lähteneet etelän lämpöön”, Eija kertoo.
Pärnu ja kylpylämatka
Yleensä Eija ja Jarmo suunnittelevat itse matkansa, mutta viime vuonna he päätyivät ensimmäistä kertaa kokeilemaan valmista kylpylämatkaa Pärnuun.
”Käymme Virossa usein. Kaipaamme sinne niin jouluna kuin juhannuksena, sillä meillä oli Võhmassa Viljandin lähellä asunto aikanaan kymmenen vuotta. Sitä ennen asuimme vuoden Viljandissa, kun opiskelin siellä kansallista käsityötä”, Eija kertoo.
Pöyryt hyppäsivät matkanjärjestäjän bussiin Jalasjärveltä puoli kahdeksalta aatonaattona. Yksi kriteeri matkan valinnalle oli, että he eivät itse halunneet ajaa pimeässä ja liukkailla teillä.
”Löysimme uusia ystäviä”
Eija teki matkalla kirjontatyötä ja Jarmo nukkui. Perille Pärnuun saavuttiin puolen vuorokauden kuluttua iltakahdeksan maissa.
”Reissu alkoi dramaattisesti. Huoneita odottaessamme eräs matkustaja kaatui ja satutti polvensa”, Eija kertoo.
Entisenä sairaanhoitajana hän meni hätiin ja samalla tutustui toiseen auttajaan ja hänen mieheensä, jotka olivat viettäneet joulua Pärnussa ennenkin.
”Minua yllätti Pärnun joulussa eniten se, että löysimme uudet ystävät. Olin ajatellut, että tällä iällä syntyy enää vain kevyitä tuttavuuksia, mutta olin ollut väärässä. Löysimme samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vietimme paljon aikaa. Yleensä kuljemme Jarmon kanssa matkoilla kahdestaan.”
Pärnu tarjoaa ihania hoitoja
Ryhmään kuului suomalaisia eläkeläisiä, mukana oli myös yksi lapsiperhe. Jouluna hotellissa oli vain suomalaisia, mutta uutena vuonna sinne saapui myös virolaisia matkailijoita.
Joulukoristeet ja -kuuset toivat hotelliin tunnelmaa. Huone oli pienehkö, ja Eija pohtii, että seuraavan kerran hän varaisi lisämaksusta isomman huoneen.
Kymmenen päivän matkaan kuului täysihoidon lisäksi 2—3 hoitoa päivittäin. Kylpylää ja kuntosalia sai käyttää vapaasti.
”Eija kävi mutakylvyssä ja parafiinihoidossa, minä olin suolahuoneessa sekä niska- ja hartiajumpassa. Hierontaa oli melkein joka päivä”, Jarmo kertoo.
Eija kävi myös kylpylän maksullisissa hoidoissa. Erityisesti hän kehuu ikääntyvän ihon kasvohoitoa.
”Kokemus oli taivaallinen, oikea endorfiiniryöppy.”
Jouluillallisen herkut
Aattona porukka kuljetettiin illansuussa joulumessuun Elisabetin kirkkoon. Paikalla oli myös Viron presidenttipari turvamiehineen.
Jouluillallisella maistuivat virolaiset ja suomalaiset herkut. Virolaiseen joulupöytään ei kuulu kinkku, tyypillistä jouluruokaa ovat verimakkarat ja hapankaali. Ruokailun lomassa oli myös yhteislaulua.
”Uutenavuotena saimme tanssia elävän musiikin tahdissa. Hotellissa oli pieniä esityksiä, vatsatanssia ja huuliharppuorkesteri”, Jarmo kertoo.
”Ilotulituksen aikaan menimme parvekkeelle mutta sää oli sumuinen ja kuulimme vain paukkeen. Samaan aikaa ilmaan pyrähti iso naakkaparvi.”
Pärnu on käsityömatkailijan kohde
Aika ei käynyt pitkäksi. Pöyryt pelasivat usein liikuntasalissa kuulapeli bocciaa, joka oli molemmille uusi tuttavuus. Pelaajia oli jonoksi asti.
”Kävimme myös pitkillä kävelyillä hiekkarannalla, jossa on puulla katettuja kulkureittejä”, Eija kertoo.
Eijalla on tapana etsiä matkoillaan paikallisia käsityökohteita. Pärnussa oli tekstiilitöiden näyttely, jossa oli ryijyjä ja muita tekstiilejä Baltian maista ja Suomesta.
”Etsin käsityömateriaalia myös kirpputoreilta. Ostin Pärnusta solmioita, käytän niitä materiaalina ompelemissani pienissä laukuissa.”
Eija pohtii, että joulumatkalle voisi vallan hyvin tulla ilman seuraa. Porukkaan tutustui helposti, ja iltaisin istuttiin aulan pöytäryhmissä juttelemassa.
”Matkalla olikin yksin reissaavia. Moni kertoi tulevansa seuraavanakin jouluna.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 12/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti