Loma urheiluopistossa? Vakiokävijät kertovat, miksi opistolomasta tuli tapa

Vierumäen loma koukutti

Turkulainen Kati Vuorimaa, 41, innostui urheiluopistolomasta sattumalta muutama vuosi sitten.

”Ajattelin, että olisi kiva, jos lomalla olisi jotakin tekemistä. Koska en oikein tiennyt, mistä lähteä liikkeelle, googletin sanan aktiiviloma ja aloin tutustua tarjontaan.”

Kaikkein kiinnostavimmalta vaikutti Vierumäen urheiluopisto.

”Siellä kurssitarjontaan kuului heinäkuussa järjestettävä naisten sporttiviikko, ja päätin kokeilla. Lähdin lomalle yksin enkä tuntenut etukäteen ketään. Loma paljasti kuitenkin sosiaalisen puolensa: tutustuin heti huonetoveriini, ja yhteishenki muiden lomailijoiden kanssa löytyi helposti.”

Sporttiviikosta tuli Katille tapa.

”Olen käynyt Vierumäellä jo kolmena vuonna, ja sama viikko on suunnitelmissani myös ensi kesänä. Tämä on lomailua, joka koukuttaa.”

Kati kertoo, että sporttiviikko merkitsee hänelle täydellistä aivojen nollausta.

”Ei tarvitse miettiä, mitähän seuraavaksi tekisi, sen kun vain menee valmiin ohjelman mukaan. Liikuntaa, hyvää ruokaa, lepoa ja taas liikuntaa.Illalla on niin mukavan raukea olo, että uni tulee kyselemättä. Työasiat eivät edes viivähdä mielessä.”

Vierumäen tarjonta on Katin mukaan niin monipuolista, ettei kyllästyminen uhkaa. Myös uusia lajeja tulee ohjelmaan säännöllisesti.

”Viime kesänä SUP-lautailtiin järvellä, ja joka kesä porhalletaan kickbike-potkupyörillä. Ulkoilu on arkena lempiharrastuksiani. Vierumäellä mahtavat maastot, maisemat ja luonto tekevät ulkoilusta vielä mukavampaa kuin kotona.

Tämä ei ole vain liikuntafriikkien juttu. Opistolla törmää joskus todellisiin jumppahirmuihinkin, mutta pääosin olemme varsin tavallisia perusliikkujia.

Kotioloissa Kati käy jumpassa ja hölkkää, mutta mikään himotreenaaja hän ei ole.

”Tässä iässä jo tuntuu, että on vähän pakko tehdä jotain fyysistä, jotta pysyy kunnossa. Vierumäellä jumpat ja liikuntahetket on mitoitettu minun kaltaiselleni peruskuntoilijalle sopiviksi. Ja ne, joille se ei riitä, voivat poimia ohjelman ulkopuolelta lisää tekemistä.”

Tanhuvaarassa ei ole ikärajoja

76-vuotiaat Raili ja Lauri Tuovila ovat käyneet Tanhuvaaran urheiluopistossa joka vuosi jo 12 vuoden ajan.

”Olemme vetäjinä meijeriammattilaisten eläkeryhmässä, jolle järjestämme vuosittain kaksi reissua Tanhuvaaraan. Mummot ja mukelot -ryhmään ovat tervetulleita myös lapset ja lastenlapset, ja syksyllä käydään Aina parhaassa iässä -kuntoviikolla”, Kouvolassa asuva pariskunta kertaa.

Heidän mielestään Tanhuvaarassa parasta on ilmapiiri. Pienen opiston yhteisöllisyys tuntuu mukavalta ja ohjelmat räätälöidään osallistujien mukaan.

”Kun mukana ovat myös lastenlapset, yhdessäolo on tärkeää. Silloin pelataan pelejä, melotaan kanooteilla ja kirkkoveneillä ja pidetään leikkimielisiä kisoja. Aikuisten kuntoviikolla on sitten kaikennäköistä jumppaa, ja saamme myös itse toivoa ohjelmaa.”

Tuoviloiden vetämässä porukassa ei tunneta yläikärajoja.

”Yksi meistä täyttää pian 85 vuotta. Opistolla osataan hienosti myös seniorien liikuttaminen. Huumori ja leikkimielisyys keventävät kaikkea tekemistä. ”

”Kuntotestejäkin tehdään iän mukaan: mitataan, ehtiikö mennä suojatien yli tietyssä ajassa, onnistuuko yhdellä jalalla seisominen. Asioita, jotka auttavat arjessa selviytymistä.”

Liikunnan pariskunta ottaa hauskanpitona.

”On hieno asia, että olemme onnistuneet tartuttamaan sen jälkipolviinkin. Myös tyttäremme lapsineen on ollut mukana lomailemassa. Parasta on se, kun pääsee nauttimaan yhteisestä ajasta. Ei tarvitse koko ajan olla häsläämässä ruoan kanssa.”

Urheiluopisto tarjoaa myös sosiaalista toimintaa.

”Meille on muodostunut tiivis porukka, joka pitää yhteyttä lomien ulkopuolellakin. Ryhmä on täydentynyt vähitellen ystävillä ja sukulaisilla. Kun kurssi loppuu, varataan jo seuraavan vuoden loma. Välillä on tullut käytyä kylpylälomallakin, mutta tie vie silti aina takaisin urheiluopistolle.”

Kuortaneelta kipinää liikuntaan

Heli, 47, ja Jorma Malm,60, Kangasalalta saivat kipinän liikuntalomaan kymmenisen vuotta sitten viettäessään hääpäiväänsä.

”Muistan, kun isäntä sanoi, että laitapas takki päälle ja hypätään autoon. Hän vei minut Kuortaneen urheiluopistolle. Vietimme opistolla viikonlopun. Sunnuntaina oli jo aivan selvää, että tämä oli meidän paikkamme.”

Pariskunta hankki saman tien Kuortaneelta lomaosakkeita: ensin viikon jouluksi, sitten viikon kesältä ja lopuksi vielä kaksi viikkoa syysloman aikoihin.

”Opistolla on mahdollista tehdä melkein mitä vain. Ilmapiiri on tosi rento. On kiva tavata ihmisiä, jotka ovat tulleet sinne pitämään hauskaa liikunnan parissa. Harvassa lomapaikassa mennään päivällispöytään verkkareissa. Jouluna lapset tulevat kodikkaasti pyjama päällä aamiaiselle.”

Lomalla aviopari valitsee aktiviteetteja mielenkiinnon mukaan.

”Jos olemme ensimmäisenä lomapäivänä aivan rättiväsyneitä, vietämme sen usein vain pötkötellen Mutta kun on hetken levähtänyt, niin kummasti haluaa lähteä liikkeelle.

Malmit ovat kokeilleet opistolla sellaisia asioita, joita eivät olisi varmaan ikinä muuten kokeilleet.

”Chiballia, kuntonyrkkeilyä ja jousiammuntaa. Viimeksi lapset kavereineen varasivat kiipeilyseinän.”

”Kuortane on niin pieni kylä, että moni ihmettelee, miten siellä kukaan voi viihtyä. Mutta kun joskus näytin 11- ja 13-vuotiaille lapsillemme valkoisten palmurantojen kuvia jostain lomakatalogista, he vastasivat että mennään mieluummin Kuortaneelle.”

Plussaa on sekin, että matkoihin menee vain muutama tunti.

”En ole urheilullinen ihminen. Olen aika tuhdisti ylipainoinen, ja liikkuminen meinaa välillä unohtua. Kuortaneelta saan uutta kipinää itsestäni huolehtimiseen. Pari vuotta sitten minulle tehtiin iso leikkaus, ja hankin opistolta henkilökohtaisen valmentajan. Hän teki minulle kuntoutumissuunnitelman, joka auttoi palaamaan normaalielämään. Ilman sitä en edes kävelisi yhtä hyvin kuin nyt”, Heli kertoo.