Analyysi: Ilves hallitsi Liigan ensimmäistä kuukautta kaukalossa ja mediassa, tässä ovat muut alkukauden topit ja flopit
Seuran mies käy läpi Liigan ensimmäisen kuukauden tapahtumat ja katsoo lopuksi kristallipalloonsa nähdäkseen, mitä Liigan toisen kuukauden aikana tapahtuu.
Ilveksen Jarkko Parikka ja Eetu Tuulola tuulettivat Ilveksen 2-0-maalia 14. syyskuuta Ässiä vastaan.
Jääkiekon SM-liiga eli nykyisin pelkkä Liiga, starttasi tiistaina 13. syyskuuta, joten nyt jääkiekon pääsarjasta on takana suunnilleen ensimmäinen kuukausi. Tampereen Ilves on hallinnut tapahtumia niin kaukalossa kuin mediassakin.
Täällä urheilublogi Seuran miehen toimistolla paneudutaan nyt ensimmäisen kuukauden tapahtumiin, uutisiin, ilmiöihin, toppeihin ja floppeihin sekä annetaan analyysi siitä, minkälainen syyskauden jatko näitä Suomen viittätoista kovinta joukkuetta tämän hetken perusteella odottaa.
Ensimmäisen kuukauden jälkeen sarjaa johtaa Ilves. Valmentajarintamallakin on, kuten kaikki jo varmaan tässä vaiheessa tietävät, sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Päävalmentaja Jouko Myrrä sai potkut ja tilalle tuli Antti Pennanen. Tämä joukkue – tai ehkä pikemminkin isossa kuvassa seura – ansaitsee ehdottomasti tämänkertaisen analyysin suurimman huomion.
Valmentajavaihdos on luonnollisesti herättänyt täällä Seuran miehen lämpimällä officellakin kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita. Kerrataanpas niitä nyt hieman.
Jouko Myrrän alaisuudessa Ilves ennätti pelata 9 liigaottelua, joista se voitti 6 ja hävisi 3. Näillä tilastoilla joukkue myös johti Liigaa, kun iso lapikas heilahti 7. lokakuuta.
Sitä ennenkin oli jo tapahtunut, sillä 19. syyskuuta Ilves kertoi tehneenä apuvalmentajasopimuksen Raimo Helmisen kanssa.
”Kysyttäessä mukaan sytyin ajatukselle, ja päävalmentaja Jouko Myrrän kanssa keskusteltuani näkemykseni vahvistui”, Raipe sanoi Ilveksen sivuilla seuran kertoessa Helmisen kuluvan kauden kestävästä pestistä.
Kommentin perusteella Raipe on vielä palkkaamisensa hetkellä ollut autuaan tietämätön siitä, että kohta saisi Jokke Myrrä kenkää ja samalla toinen apukoutsi Marko Ojanenkin saisi lähteä.
Kärjestä lomalle
On lajissa kuin lajissa hyvin harvinaista, että sarjaa johtava joukkue irtisanoo päävalmentajansa. Jos näin käy, syyt ovat yleensä muut kuin pelilliset. Myrrän kohdalla syyt olivat – ymmärtääkseni – pelkästään pelilliset.
Myrrä vei Ilveksen viime kaudella mitaleille ensi kertaa 21 vuoteen ja johti nyt sarjaa, mutta toimitusjohtaja Risto Jalo ja urheilujohtaja Timo Koskela eivät tykänneet siitä, että CHL-liigassa Ilveksen peli on mennyt odotuksiin nähden aivan penkin alle. [12. lokakuuta pelatussa ottelussa Ilves kävi Norjan Stavangerissa häviämässä Antti Pennasen johdolla, ja CHL-pelit olivat sitä myöten siinä tältä kaudelta.]
He eivät myöskään tykänneet siitä, että Ilves kävi Lahdessa ja Kuopiossa kärsimässä ihan selkeät selkäsaunat ja lisäksi hävisi vielä kotona Kerholle. Tämä tämmöinen ei nyt vain käy laatuun seuralle, joka tavoittelee aivan tosissaan Suomen mestaruutta ja haluaa olla Euroopassakin iso tekijä.
Eli kaiken kaikkiaan Myrrän Ilveksen esitykset olisivat riittäneet oikein hyvin, jos Ilves olisi edelleen se pieni seura, joka se vielä muutama vuosi sitten oli. Mutta nyt se on jälleen palannut suurseuraksi, ja tekee suurseuran ratkaisuja.
”Päästyämme Antti Pennasen kanssa kausia 2023–2025 koskevaan sopimukseen tulimme siihen lopputulokseen, että jo tässä vaiheessa tehtävä muutos palvelisi seuraa parhaiten”, toimitusjohtaja Risto Jalo sanoi Pennasen palkkaamisesta kertovassa uutisessa Ilveksen sivuilla 7. lokakuuta. Se on varsin selvästi juuri sama, mitä itse tuossa edeltävässä kappaleessa kirjoitan.
No, Pennanen tuli tietysti kovaan paikkaan. Hänen aloittaessaan päävalmentajana Ilves kohtasi 48 tunnin sisällä ensin Tapparan ja sitten Jypin. Kummastakin tuli kolmen pisteen voitto, joten työpaikan lunastus sujui joka suuntaan täydellisesti ja helpottaa lähiviikkojen työtä monin tavoin.
Itse pidän Myrrästä ja hän teki Ilveksessä parhaansa. Se riitti aika hyvään tulokseen. Pennanen on kuitenkin tekijänä kovempi nimi, jolla on kovemmat näytöt. Uskon, että pudotuspelien lähestyessä Pennanen on se valmentaja, jonka kanssa Ilves voi aivan tosissaan pelata mestaruudesta. Olisinko voinut uskoa samaa Myrrästä? Totuus on, että en olisi voinut.
Lisää erinomaisen asiantuntevaa pyörittelyä Ilveksen valmentajavaihdoksen tiimoilta voi kuunnella vaikkapa Liigapyykki-podcastin jaksosta 8: Ei tällä Joukolla pendolinoon.
Mites ne pelaajat sitten?
Ja miltäs näyttää sitten Ilveksen pelaajien tekeminen ensimmäisen kuukauden jälkeen? No täältä tulee arviota:
Hyökkäys: Jos kerron ihan näin subjektiivisen totuuden, niin olen aina pitänyt Joona Ikosta vähän hajuttomana, mauttomana ja värittömänä pelaajana. Ihan hyvänä pelaajana, mutta semmoisena, joka ei säväytä. Mutta nyt Ikonen on tehnyt 11 liigamatsiin tehot 6+2 ja vielä viiteen CHL-matsiin tehot 3+1, eli 16 syksyn matsiin 9+3, ja kyllä olen kääntänyt kelkkani siinä määrin, että saahan sitä mies olla aivan kuinka HMV tahansa, jos takoo tehoja tähän malliin. Ei muuta kuin pitkää jatkolappua käteen vain.
Konna Kontiola on ollut hyvä, samoin kapteeni Eemeli Suomi. Myös Tommi Tikka ja Jani Nyman pääsevät hyökkääjien parhaimmistoon ensimmäisen kuukauden ajalta. Petrattavaa puolestaan löytyy vielä muun muassa Henrik Haapalalta, Aku Rädyltä, Panu Mieholta ja Matias Mäntykiveltä. Siinä on liuta nimiä, joiden odottaisi erottuvan massasta nyt nähtyä selkeämmin edukseen.
Puolustus: Les is more. Les is todellakin more. Les Lancaster hallitsi harjoituspeleissä Ilveksen pistetilastoja, ja Liigassa, vaikkakin käynnistys oli vähän hidasta, putki kulkee taas hyvin. Kuudentoista Liiga+CHL-matsin jälkeen kasassa ovat tehot 3+7, ja samalla plusmiinustilasto on 5 plussan puolella, joten hyvin pyyhkii.
Ja plusmiinustilastosta puheen ollen, oletteko muuten huomanneet, miten vahvasti Jarkko Parikalla menee? 16 matsin jälkeen kyseinen tilasto näyttää lukemaa +7, joten kyllä tämä peruspakki tekee juuri sitä työtä, mitä häneltä odotetaankin. Leo Lööf ja Otto Latvala ovat pärjänneet myös hyvin, jos minulta kysytään. Pidän myös Dominik Masinin preesenssistä. Mutta miksi Kevin Czuczmania kehutaan niin paljon? Äijän plusmiinustilasto erottuu epäedullisella tavalla koko Ilves-laumasta, eikä tehojakaan tule. Mitä tämä mies oikein osaa? Santeri Airolalla myös aivan jäätävät tilastot. Tappiopelissä KalPaa vastaan taisi olla kentällä viisi minuuttia ja ennätti kerätä lukeman -4. Aika kova!
Maalivahdit: Joo siis tämä osastohan aivan priimaa. Marek Langhamer on ollut vielä parempi kuin viime kaudella. Ehtinyt jo pari nollapeliä pelata ja torjua kiekot yli 94 prosentin varmuudella. Myös kakkosmies Jakub Malek ollut hyvä, Liigassa nollapeli jäi sekunnin päähän, mutta Mestiksessä kävi jo sellaisen torjumassa Kooveen paidassa. Hyvä, selkeä jako ykkösen ja kakkosen välillä.
Olemme onnekkaita — Liigan parhaan tunnelman luo Liigan paras kotiyleisö! 🙌💚
Kotiotteluiden yleisökeskiarvot:
1. Ilves 7541
2. HIFK 7251
3. Tappara 6134
4. Kärpät 4895
5. TPS 4888
6. Ässät 3535#Ilves #Liiga pic.twitter.com/wdyMEn6pbI— Tampereen Ilves (@ilveshockey) October 9, 2022
Onhan siellä muitakin seuroja kuin Ilves
No, mitenkäs ne muut joukkueet ja seurat sitten?
Aloitetaan käsittely vaisusti aloittaneista. Ensimmäisenä listalla tietysti itseoikeutetusti Helsingin IFK. Joukkue pyöri monta kierrosta jumbona ja muutenkin sijoilla ynnä muut, ei ole nyt yhtään helsinkiläisten statukselle sopivaa toimintaa tämä. Jos Ville Peltonen olisi joku tavallinen villevirtanen, niin vähintään jo palli tutisisi. Peltosen tapauksessa on vaikea uskoa, että miestä irtisanotaan millään, jos joukkue on pudotuspelipaikassa kiinni vielä jouluun mennessä. Siellä halutaan uskoa loppuun asti nousuun, joka ehkä tulee, ehkä ei.
Luulen, että tällä kaudella Helsingissä ei nähdä puolivälieriä kummempaa, vaikka rosteri on kova. Jotenkin toisin valmennettuna ja peluutettuna potentiaalia olisi aivan päätyyn asti. Ilari Melart on ollut huipputasoa koko sarjan mittapuulla, ja Iiro Pakarinenkin on vetänyt hyvällä tasolla. Pari vetohevosta ei nyt vain riitä. Maalivahtitaistossa veikkaan Roope Taposen ajavan vielä syksyn aikana Niilo Halosen ohi. Enkä nyt olisi hirveän yllättynyt, jos vielä lokakuussa naarataan sisään sekä maalivahti että nimekäs hyökkääjä. Mahdollisuuksia IFK:lla on siis mihin vain, mutta yleisvaikutelma on kovin nuhainen.
Pellaajan miinukset
Minun papereissani myös Jukurit on aloittanut kauden tuloksellisesti selvästi alakanttiin, ja sitähän tämä on, tulosurheilua. Olli Jokinen sai viime kaudella Mikkelin aivan todella upeaan liitoon runkosarjassa, ja oletin siellä olevan eväitä jatkaa aivan samaan malliin. Frans Tuohimaa maalille oli kova hankinta, ja kyllähän tuo hyökkäyksen nimilistakin on oikein pätevää matskua Liigaan, tai siis ainakin sen pitäisi olla. Uskon kuitenkin Jokiseen hyvin vahvasti, ja kyllä hän Jukurit vielä ylemmäs nostaa. Näillä näkymin Jukurit on aivan kykenevä pyörimään runkosarjassa siinä sijoilla 6-7. Tosin onhan tuo Juhamatti Aaltosen plusmiinustilasto, -7, aika ruma. Tehopisteitä hänellä on tätä kirjoittaessa kasassa yhdeksän, joten toistaiseksi hänestä on ollut joukkueelleen enemmän hyötyä kuin haittaa. Myös toinen kokenut liideri Pekka Jormakka hiihtää siellä mukana lukemalla -7. Näin ei voi jatkua.
Sport ja SaiPa löytyvät sarjan häntäpäästä, mutta eivät nyt juurikaan ole esiintyneet odotettua huonommin. Jonkunhan on oltava peränpitäjänä, ja kyllä sitä roolia nimenomaan näille joukkueille on ennen kauden alkua aseteltu. Kummallakin on tosin sarjan parhaisiin lukeutuvat valmentajat, joten Vaasa ja Lappeenranta niistävät kyllä vastustajansa välittömästi, jos palttoon napit yhtään aukeavat. Ja kyllähän ne aina välillä aukeavat.
On muuten todella hämmentävää, että ensimmäisen kuukauden aikana KooKoo ja Saipa kohtasivat toisensa peräti kolme kertaa, kun kumpikaan ei samalla ajanjaksolla ole pelannut kertaakaan esimerkiksi Ilvestä vastaan.
TEPES-valtuusto hallitsee
TPS on kuin varkain kivunnut sarjataulukossa aivan kärjen tuntumaan. Tai no, kyllä asia varmaan Turussa on huomattu. Turkulaisten sisäisen pistepörssin kärjestä löytyy Ranskan maajoukkuepelaaja Anthony Rech, joka oli kyllä täysin tuntematon nimi tällä officella. Rechin jälkeen tulee Valtteri Pulli, joka ehkä on tai ehkä ei ole sukua kuuluisammalle Pullille, eli Juuso Pullille, joka tätä nykyä edustaa Vaasan Sportia. Sitten on Lauri Korpikoski, jonka luulin jo lopullisesti lähteneen eri teille Tepsin kanssa. Sitten tulee Aarne Intonen, josta tulee raju mielleyhtymä 1990-luvulla Typhoonin katosta roikkuneeseen mainoshahmo Aarne Kärpäseen. Kaiken kaikkiaan rosterissa on aika harvoja nimimiehiä, lukuun ottamatta siis Kai Kantolaa, Topias Haapasta, Ruben Rafkinia ja Jasse Ikosta, mutta niin vain Artukaisissa pelejä voitetaan ja yleisöäkin ymmärtääkseni käy paremmin kuin vuosikausiin.
Ehkä se johtuu erinomaisesta Tepes-valtuusto someilmiöryhmästä, joka omalta osaltaan on noin kahdessa kaudessa nostanut Tepsin kiinnostavuuden aivan kärkiporukoiden joukkoon. Tepes-valtuuston ansiostahan somen massat suorastaan malttamattomina odottavat aina uutta TPS-johdannaista kontenttia.
Tänään vietetään Lassen päivää! Onnea vielä kerran pitkästä ja upeasta urasta kapteeni #5 🔥🤝🏼 Paita ansaitusti Raksilan kattoon. #kärpät #liiga #leijonat pic.twitter.com/Mivo6xxTGZ
— Tepes-Valtuusto (@Tepes_valtuusto) October 8, 2022
Panin muuten erittäin ilahtuneena merkille, että Tepes-valtuuston edustajistoa oli vieraana Sporttimeisterit-podcastin jaksossa, tästä linkki suoraan kyseiseen jaksoon. On muuten muutenkin hyvä podi!
Lahtelaisten kyky
Ja mitäs muita joukkueita siellä olikaan, aivan, esimerkiksi Lahden Pelicans. Eräs ystäväni ja kollegani viestitti minulle jokin aika sitten, että ”Lahtelaisilla on kyky aiheuttaa kaaosta”. En ole aivan varma, tarkoittiko hän pelkästään jääkiekkokontekstia, vai kenties laajemmin lahtelaisuuden, vai pitäisikö sanoa lahelaisuuden ydintä. No, tarkoitti hän kumpaa hyvänsä, olen hänen kanssaan samaa mieltä. Kyllähän esimerkiksi Lahdessa kärsitty 5-1-turpakeikka oli eräs niitä yksittäisiä avaintekijöitä, miksi Jouko Myrrä sai kenkää.
Kyseisessä Pelicansin ja Ilveksen ottelussa huomiota keräsi myös kotijoukkueen maskotin Pekko Pelikaanin käytös. Pekko kävi provosoimassa Ilveksen kannattajakatsomoa, ja lopulta homma johti siihen, että järjestysmiehet saattelivat Pekon ulos katsomosta.
@pekkopelikaani WAIT LET ME TELL YOU SOMETHING! #fry #viral #foryoupage #pekkopelikaani
X
Lahden maalivahdit Bartosak ja Patrikainen ovat onnistuneet erinomaisesti ja ovatkin yksi tärkein tekijä siinä, miksi joukkue kiusaa isompiaan aivan sarjan loppumetreille saakka. Pelicans on sellainen riittävän taitava duunariryhmä, joka yksittäisissä otteluissa voi milloin vain voittaa kenet tahansa, mutta eihän tuo kokonaisuutena tule mitaleille kantamaan. Jos kantaa, niin lupaan toki syödä hatullisen pastaa.
Lue myös: Tähän someuho voi pahimmillaan johtaa – bloggaaja söi hatullisen pastaa
Jossittelua Tapparasta
No sitten Tappara, jonka alkukautta oikeastaan määrittää kaksi paikallispelitappiota Ilvekselle ja niistä siis pisteet 0-6. Jos pisteet olisivat menneet näistä toisin päin, Tapparalla olisi nyt 21 pistettä ja Ilveksellä 18.
Jos nyt oikein heitän täältä hatustani, ei tosin pastahatustani, niin viimeisimmistä 18 tamperelaisjoukkueiden kohtaamisesta peräti 14 on päättynyt Ilveksen voittoon. Se on aika kova tilasto, jonka Myrrä aloitti ja jota Pennanen suoraan jatkoi.
Tapparalla on Liigan mittapuulla erittäin nimekäs kalusto, ja kärkimiehet tekevät kyllä tehopisteitä, mutta samaan aikaan keräävät runsaasti myös plusmiinustilastoonsa pakkasmerkintöjä. Huonoimmin tässä suhteessa ovat selviytyneet Veli-Matti Savinainen, Jori Lehterä, Waltteri Merelä ja Kristian Tanus, jolla jokaisella taulussa vähintään -6, osalla jopa -8.
Mutta kaikesta huolimatta ei Tapparalla mitään hätää ole vielä tässä vaiheessa, eikä vielä kuukaudenkaan päästä, vaikka peli köhisikin samaan malliin kuin mitä nyt on nähty. Lähtökohtaisesti heikompi joukkueita kaatuu kyllä rutiininomaisesti, mutta jossain vaiheessa Tapparan on keksittävä tällekin kaudelle lääkkeet, jotka tepsivät toisiin huippujoukkueisiin.
Ja sitten vielä Kärpät, josta on hieman sama fiilis kuin Tapparastakin. Kone siellä Oulussa näköjään käynnistyy aika hitaasti, mutta toisaalta näin alkukaudesta, kun on pari peliä muita vähemmän pelattuna, niin johan se hämää heti tuolla sarjataulukossa. Kauden tärkein hetki tähän saakka oli Lasse Kukkosen pelinumeron jäädytys, mikä sujui muuten hyvin, mutta jälleen Raksilan jäähallin jää muuttui kesken kaiken pelikelvottomaksi. Se ei taida olla Kärppien vika, mutta luo silti Kärppien matseihin sellaisen epävarmuustekijän tunteen, että kestääköhän ottelutapahtuma tänään kenties kolme vai kuusi tuntia?
Seuraavat 30 päivää
Ja katsotaan sitten kristallipalloon seuraavan 30 päivän jakson osalta.
Kaikkiaan Liigan kauden 2022-23 ensimmäistä kuukautta on valtakunnallisesti hallinnut Ilveksen tekeminen. Uskon tämän pääpiirteissään jatkuvan. Näkemystä puoltavat hyvä pelillinen draivi, hyvä somepreesenssi sekä sitoutunut yhteisö. Tämä voi hyvinkin olla Ilveksen kausi. Ainakin pahimmat kilpailijat vaikuttavat hyvinkin olevan horjutettavissa. Tosin joukkueelle on tulossa aivan uskomaton seitsemän peräkkäisen vierasottelun putki 22.10.-5.11. Minkälaisella pistesaldolla Ilves tulee ulos tuosta putkesta, määrittää pitkälle menon joulutaukoon saakka.
Peräpäässä SaiPa on jo jokseenkin pudonnut leikistä. Kaikki muut voivat vielä oleellisesti muuttaa asemiaan. Jossain vaiheessa Tappara ja Kärpät menevät ainakin Kerhon ja KalPan ohi. HIFK varmaan kampeaa itsensä myös juuri ja juuri kuuden sakkiin. Jukureille ja Jypillekin haluaisi ennustaa nousua, mutta eihän niitä pudotuspelipaikkoja yksinkertaisesti vain riitä kaikille, toki kympin joukkoon sieltä taistelevat.
Mielenkiintoinen 30 päivän jakso jälleen edessä!
Lue myös: Tässä ovat ilmaiseksi näkyvät SM-liigan pelit syksyllä 2022