Liigan pronssiottelu oli silkkaa jääkiekon riemujuhlaa – Ilves juhlii mitalia 21 vuoden tauon jälkeen

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Ilves voitti SM-liigan pronssiottelussa KooKoon lukemin 3-2. Loppuunmyydyssä Nokia-areenassa pelaajat ja kannattajat juhlivat yhdessä. © Kalle Parkkinen / Lehtikuva
Liigan pronssiottelu 2022 oli upea jääkiekkokulttuurin voitto ja jännitysnäytelmä, jossa Tampereen Ilves löi Kouvolan KooKoon 3-2.

Liigan pronssiottelu kaudella 2021-22 oli eräs koko jääkiekkokauden mielenkiintoisimmista ja hienoimmista urheilukarnevaaleista. SM-liigan finaalisarjassa ja jopa toukokuun MM-kisoissa tulee tekemään tiukkaa päästä tähän samanlaiseen kiehuvan hornankattilan tunnelmaan ja merkityksellisyyden tuntuun.

Uutuuttaan hohkaava Suomen upein jääkiekkohalli – rakkaalla lapsella on monta nimeä – Nokia-areena, Kansi-areena, Uros Live, Ratamettä, Morosseum ja niin edelleen, oli loppuun myyty ja kaiken lisäksi Kouvolasta oli saapunut ennennäkemätön määrä vieraskannattajia, eli 10 bussilastillista ja tietysti vielä suuri joukko omatoimimatkailijoita.

Karnevaalin kruunuksi mitalit kaulassa juhli Ilves.

Tässä jutussa on muutama videoupotus Twitteristä, voit katsoa videot painamalla videon keskellä olevaa play-kuvaketta. HUOMAATHAN, että osassa videoista äänet ovat varsin kovalla!

KooKoon ensimmäinen mitalipeli

Lähtökohdat otteluun olivat sellaiset, että KooKoo oli jo pronssiotteluun pääsemällä varmistanut sen, että kauden voi mainiosti sanoa sujuneen hyvin.

KooKoolla on seurana vielä paljon tekemistä, mutta ainakin sen miesten edustusjoukkue pärjää urheilullisesti hyvin. Monelle fanillehan se riittää.

Viimeistään kaudella 2021-22 KooKoo irtautui ”mestisjoukkueen” imagostaan ja maineestaan. KooKoo on jo muutaman kauden ajan pelillisesti kuulunut Liigan ja samalla tietysti siis koko Suomen top8-, ellei jopa top6-joukkueisiin. Tänä keväänä Jukureiden kaataminen playoffeissa oli kova temppu, ja vielä välierien alkuun Kouvola oli lähellä työntää Tapparalle luun kurkkuun oikein kunnolla. Kirvesrinnat saivat sen kuitenkin kakomalla pihalle, ja lopulta työnsivät kohtuullisen helposti KooKoon pronssimatsiin.

Mitalipeli oli silti KooKoolle erittäin tärkeä, sillä kyseessä oli ensimmäinen kerta seuran historiassa, kun miesten edustusjoukkue pelasi mitaleista.

Muistellaan vähän menneitä

Jo useamman kauden paluuta suurseurojen joukkoon tehneelle Ilvekselle pronssiottelu oli vieläkin tärkeämpi. Kilpaurheilussa menestys konkretisoituu helpoimmin ymmärrettävällä tavalla mitaleihin, ja edellisestä Ilveksen voittamasta mitalista oli tätä kevättä ennen aikaa peräti 21 vuotta.

Tuon kevään 2001 pronssiottelun muistankin kohtuullisen hyvin. Silloin Ilves kaatoi pronssiottelussa dynastiansa alussa olleen Oulun Kärpät lukemin 2-0. Raimo Helminen teki voittomaalin ja pelin jälkeisessä televisiohaastattelussa Ilveksen Toni Dahlman summasi koko kauden sanoihin ”tiukka keskialueen karvaus, Raimo Helminen ja mitalit kaulassa”.

Kuten myöhemmin tässä tekstissä kirjoitan, Ilveksen menestys on paljon muutakin kuin mitaleja, mutta tietenkin pronssia himoitsivat tänä keväänä niin pelaajat kuin kannattajatkin juuri tuon konkreettisuuden vuoksi.

Lue myös: Sota synnytti aallon, jolla Marko Anttila, ihminen kuin meressä kelluva lastu, surffasi kotiin

Keväällä 2022 moni ajatteli koko kevään jatkuneen Ilves-huuman jälkeen, että KooKoolle olisi pronssiottelussa varattu vain statistin rooli. Se nyt kuitenkin oli selvää, että etenkin pitkän Ilves-historian KooKoo-hyökkääjät Ville Meskanen ja Teemu Rautiainen (miksei myös Joose Antonen) himoitsivat voittoa, mitalia ja lähtöä voitolla yöhön nimenomaan Tampereella.

Lue myös: Rakas Tampereen Hakametsä: Kerran maapallon ympäri ja vähän päälle, 30 vuotta sinne ja takaisin

Itse pidin pelillisiä lähtökohtia matsiin erittäin tasaväkisinä, joskin KooKoon huippumaalivahdin Nick Malikin hyvän ja huonon päivän ero on merkittävästi pienempi kuin Ilveksen maalia vartioineen Vadim Zerenkon. Hän onnistui syyskaudella kannattelemaan Ilvestä ja kääntämään tappioputken voittoputkeksi, mutta silti kauden mittaan yksittäisissä peleissä hänelle meni yksittäisiä lurahduksia silloin tällöin.

Ykkösvahti Marek Langhamerin poissaolon lisäksi oli harmillista, ettei Ilveksen riveissä nähty EHT-tason pakkia Jarkko Parikkaa, yhtä Liigan parhaista maalintekijöistä Nick Baptistea tai kesken kauden saapunutta hyvää puolustuspään yleispelaajaa Dominik Masinia. Ilveksen mitä ilmeisimmin jättävä Baptiste muodostui kauden aikana kannattajille niin rakkaaksi pelaajaksi, että hänen ja katsomon väliset jäähyväiset olisi ollut aiheellista nähdä.

Mitä merkitystä?

Hyvin monena keväänä julkisuudessa, joka tätä nykyä sisältää perinteisen median lisäksi myös sosiaalisen median, on käyty keskustelua siitä, onko pronssiottelulla lainkaan enää sijaa ja tarkoitusta SM-liigassa. Nämä kysymykset ovat heränneet lähinnä silloin, kun pronssiottelussa ovat esiintyneet suurseurat kuten HIFK. Näillä jättiläisillä on usein sekä joukkueena että laajemmin yhteisönä vaikeuksia latautua pronssimitaliotteluun ja nähdä siinä merkityksellisyyttä.

Aika monella on muistissa vielä sekin kevät, kun HIFK:ssa pelannut Jere Karalahti lähti keväällä 2006 välierätappion jälkeen viettämään kesälomaa, vaikka joukkueella oli jäljellä vielä pronssiottelu.

Silloin hän kertoi Iltalehdelle, ettei hän viitsi pelata pronssista ja väitti vielä perään, ettei kukaan halua siitä pelata. Väitteensä hän uudisti jälleen vuonna 2016.

No, Jere Karalahdella on tietysti täysi oikeus olla väärässä tässä asiassa.

Ehkä näissä perinteisissä suurissa seuroissa yhteisöineen on vain totuttu liian hyvään. Jonkinnäköinen yhdyssana eräästä maitotuotteesta ja istumalihaksistakin voi tulla mieleen. Kyllä pronssimitali on todellinen duunarin ja grindaajan voitettu mitali.

Voi jopa olla, että itse koen mieluummin pronssimitalin voittamisen kuin hopeamitalin häviämisen.

Ja ainakin lukemien valossa pronssiottelu kiinnosti vähintään yhtä paljon kuin finaalisarjan pelit Tapparan ja TPS:n välillä: pronssiottelun yleisömäärä oli 11606, kun taas ensimmäinen finaalipeli Tampereella houkutteli paikalle 10767 katsojaa ja toinen peli Turussa 10500 katsojaa.

Jotain kertonee sekin, että Kouvolasta matkaan Tampereelle lähti 10 bussilastillista kannattajia!

Tärkein on jo saavutettu

Ilves on ottanut jälleen paikkansa Tampereella ja Pirkanmaalla. Seura on merkityksellinen sydämen asia tuhansille ihmisille. © Jukka Vuorio

Ilves käytti playoffien aikana markkinoinnissaan slogania ”Tärkein on jo saavutettu”. Se on osuvasti ja hyvin sanottu, mutta samaan aikaan minusta tuntuu, että osa ulkopuolisista ja myös osa Ilveksen omista kannattajista ei ehkä täysin ymmärtänyt, mitä seura luultavasti tarkoitti tällä sloganilla.

Väännetäänpäs tämä nyt varmuuden vuoksi ihan rautalangasta.

Itse nimittäin tulkitsin sitä niin, että sillä ei viitattu urheilulliseen menestykseen, vaan suurempaan ilmiöön Ilveksen ympärillä. Jo vuosia jatkunut innostus ja aktiivinen tekeminen Ilveksen kannattajien joukossa ja laajemminkin koko yhteisössä alkoi viimein tällä kaudella saada tunnustusta ja huomiota laajemmin ympäri Suomea. MTV3 innostui verkkojutussaan jopa päätymään lopputulokseen ”on coolia olla Ilveksen kannattaja”.

Käytännössä tämä suurempi ilmiö Ilveksen ympärillä tarkoitti siis kevään mittaan useita loppuunmyytyjä ottelutapahtumia. Ilveksestä on kasvanut seura, joka kokoaa jatkuvasti yhteen tuhansia samanmielisiä ihmisiä, jotka löytävät yhteisen nimittäjän keltavihreistä väreistä. Yhteisestä rakkaudesta.

Ilves näkyy Tampereen kaupungilla virallisina mainoksina sekä kannattajien ympäriinsä levittäminä tarroina. Seura hallitsee ylivoimaisesti kaikki Suomen urheiluseurat huomioiden sosiaalista mediaa ja kaiken lisäksi keltavihreissä väreissä eri lajien joukkueissa liikkuu joka viikko tuhansittain pirkanmaalaisia tyttöjä ja poikia.

Se on monessa mielessä jo yhteiskunnallisestikin merkittävää.

Totta kai Ilves haluaa olla edustusjoukkuetasolla olla seura, joka pelaa mitaleista joka vuosi ja myös voittaa niitä, mutta olennaista seurayhteisön ajattelussa on myös olla tuhansien tai perheenjäsenet huomioiden kymmenien tuhansien ihmisten yhteinen, merkityksellinen sydämen asia.

Tätä tarkoittaa ”tärkein on jo saavutettu”.

Miten tästä eteenpäin?

Tästä eteenpäin Ilves ja KooKoo ovat kesälomalla. Osa pelaajista, kuten Marko Anttila, liittyy pian maajoukkueiden matkaan ja tavoittelee pääsyä kevään MM-kisoihin, jotka jatkavat kevään kiekkokarnevaalia Tampereella.

Oma mielipiteeni on, että Ilveksen kapteeni Eemeli Suomi pitäisi ehdottomasti kisoissa nähdä. Perusteluina Suomen näytöt jääkiekon SM-liigassa.

KHL-liigassa ei tulevalla kaudella nähdä juuri lainkaan tai ei ollenkaan suomalaisia, eurooppalaisia tai pohjois-amerikkalaisia pelaajia. Niinpä Ilveksen saatavilla on ensi kaudeksikin sellaisia liigatason supertähtiä kuin Marko Anttila ja Henrik Haapala.

Mitaleista Ilves pelaa ensi kaudellakin, mutta tärkein – se on jo saavutettu.

Lue myös: Miksi lyöminen on rikos parkkipaikalla vaan ei kaukalossa? Näin vastaa hovioikeuden tuomari Juha Hartikainen

Seuran mies Twitterissä

Seuran mies Instagramissa

Lue myös: Kaikki Seuran miehen kirjoitukset tästä linkistä

X