Miksi lyöminen on rikos parkkipaikalla vaan ei kaukalossa? Näin vastaa hovioikeuden tuomari Juha Hartikainen
Hovioikeudenneuvos Juha Hartikainen pohtii, miksi jääkiekkokaukalossa voi vetää toista ihmistä turpaan ilman oikeuden tuomiota.
Hovioikeuden tuomarina Helsingissä työskentelevä Juha Hartikainen on seurannut jääkiekkoa katsojana läpi elämänsä. Hänen havaintojensa mukaan tappeleminen jossain määrin kuuluu ammattilaisjääkiekkoon. © Vesa Tyni
Jääkiekkokaukalo on paikka, jossa ammattilaisten kesken painitaan, tönitään ja revitään, joskus jopa lyödään nyrkillä tai mailalla. Niin kauan kuin lyöminen tapahtuu pelaajien kesken kaukalossa, se ei kuitenkaan ole rikos.
Miksi ei?
Helsinkiläinen Juha Hartikainen, 40, on urheilullinen, punttien nostosta pitävä hovioikeudenneuvos. Hän siis työskentelee hovioikeudessa tuomarina. Tuomarikunta on vähitellen nuorentumassa, kun suuret ikäluokat ovat saavuttaneet eläkeiän. Tuomarina jo yli kymmenen vuotta ollut 40-vuotias Hartikainen kuuluu nuorimpien hovioikeuden tuomarien joukkoon.
Hartikainen on nuorena pelannut juniorijalkapalloa ja nykyään hän viihtyy futiksen harrastesarjoissa. Jääkiekkoa hän ei nuorena päässyt pelaamaan, koska laji oli niin kallis. Katsojana hän on kuitenkin aina viihtynyt jääkiekon parissa.
Siksi hän on hyvä asiantuntija vastaamaan peruskysymykseen siitä, miksi jääkiekkokaukalossa vallitsevat erilaiset lait kuin esimerkiksi jäähallin katsomossa tai parkkipaikalla. Miksi parkkipaikalla lyöminen on rikos, mutta kaukalossa ei ole?
Juha Hartikaisen mukaan jääkiekkoon, etenkin ammattilaisjääkiekkoon, kuuluu tietyllä tavalla lajiin sisäänrakennettuna kovuus. Lajissa on sekä kirjoitetut säännöt että kirjoittamattomat moraalisäännöt, joita pelaajat itse kutsuvat joskus koodiksi.
”Jääkiekossa on säännöt ja jos niitä rikkoo, joutuu rangaistukseksi jäähylle. Pelin luonteeseen kuuluu, että näin tapahtuu eli jäähyjä tulee.”
Juha Hartikainen tarkoittaa, että kaikki, jotka lähtevät peliä pelaamaan, hyväksyvät, että pelin aikana sen pelin sääntöjä rikotaan.
”Eli että minua voi vähän sattua ja toinen kaveri joutuu jäähylle, mutta ei se lähtökohtaisesti mikään rikos ole.”
Raastuvassa tavataan
Aina jääkiekkokaukalon väkivaltaa ei voida jättää lajin sisällä ratkaistavaksi, ja lajin sääntöjen rikkomisella on omat rajansa.
Pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos, eli poliisin tulee tutkia asia, jos pahoinpitely tulee sen tietoon ja syyttäjän tulee nostaa syyte. Lievä pahoinpitely puolestaan on asianomistajarikos, eli uhrin itse tulee ilmoittaa asia poliisille, jos hän kokee tulleensa pahoinpidellyksi.
Kun kaukalossa tapahtuu jotakin aivan pelin luonteeseen kuulumatonta, voi kyseeseen tulla rikosoikeudellinen asia. Kiekkokansan muistissa on erityisesti syyskuu 2012, jolloin jääkiekkoyhteisö kohisi järkyttyneenä, kun HIFK:n ja Jokerien välinen, iänikuinen vihanpito oli läikkynyt voimakkaasti yli.
Kansainvälisen kiekkoturnauksen European Trophyn ottelussa Jokerien Semir Ben-Amor hyökkäsi tuolloin takaapäin HIFK:n Ville Peltosen kimppuun ja pahoinpiteli IFK-ikonin, joka sai tilanteessa aivotärähdyksen. Ben-Amor sai SM-liigalta 18 ottelun pelikiellon ja käräjäoikeus tuomitsi hänet pahoinpitelystä 60 päiväsakkoon.
Ennen Ben-Amorin ja Peltosen tilannetta Suomen liigakaukaloissa oli tapeltu lukemattomia kertoja ennenkin, mutta yhtä rajuja päällekarkauksia oli nähty vain hyvin harvoin. Ne tapaukset olivat niin ikään johtaneet poliisikuulusteluihin ja joskus myös tuomioon.
Juha Hartikaisen mukaan on siis täysin eri asia, syntyykö pelaajien välille tappelutilanne, vai hyökkääkö pelaaja syystä tai toisesta puolustuskyvyttömän tai tappeluhaluttoman vastustajan kimppuun.
”Jos jääkiekkoilija on kaukalossa mukana tappelutilanteessa, eikä selvästi yritä välttää sitä, silloin hän hyväksyy sen toiminnan, eikä siinä lähtökohtaisesti ole rikosta. Toisaalta jos pelaajalle ei anneta mahdollisuutta lähteä pois tilanteesta, kuten Ben-Amorin ja Peltosen tilanteessa kävi, ja lyödään vielä maassa olevaa pelaaja, silloin selvästi ylitetään hyväksyttävä raja.”
Ammattilainen vai harrastaja?
Kova peli ja kaukaloväkivalta ovat eri asioita, mutta niiden väliin vedetty tarkka raja on Juha Hartikaisen mukaan häilyvä ja tapauskohtainen.
Saman lajin eri sarjatasoillakin vallitsevat hieman erilaiset lainalaisuudet, vaikka pelin sääntökirja on kaikille sama. Liigaottelussa tappelun hävinnyt osapuoli ei tuskin koskaan lähde hakemaan hyvitystä asialle oikeudesta, mutta kolmosdivarissa ajatus ei ole mahdoton. Erottelun perusteena saattaa olla se, että se mitä toiset tekevät kovana työnä, on toisille pelkkä harrastus, jonka pitäisi olla ensisijaisesti hauskaa.
”Hyvä huomio. Ehkä pelaajat ajattelevat sarjatasosta riippuen, mikä kuuluu peliin ja mikä ei kuulu. Oikeuden näkökulmastakin voi olla eri perusteita arvioida ammattilaisia ja harrastelijoita.”
Juha Hartikainen kertoo löytämästään vuoden 1997 korkeimman oikeuden ratkaisusta, joka koski alemman divisioonan jääkiekko-ottelussa vuonna 1991 tapahtunutta poikittaisella mailalla lyömistä. Tapauksessa uhrilta oli mennyt taju ja hänelle oli aiheutunut muun muassa kallonmurtuma.
”Siinä sakkotuomio oli tullut pahoinpitelystä. Tämä kertoo, että pelitilanteessakin voi ylittää peliin kuuluvan kovuuden.”
Kuuluu lajiin
Mutta palataan vielä jääkiekkotappeluihin. Jääkiekon säännöissä ei sanota, että tappelut olisivat sallittuja. Ne ovat sen sijaan kiellettyjä. Silti Juha Hartikainen toteaa tappeluiden jossain määrin kuuluvan miesten ammattilaisjääkiekkoon.
”Mielestäni tämän havainnon voi tehdä, kun peliä katsoo, mutta en halua ottaa mitään kantaa siihen, onko tappeluiden kuuluminen ammattilaisjääkiekkoon mielestäni hyvä vai huono asia.”
SM-liigassa tappelut yhtä aikaa ovat ja eivät ole sallittuja. Kun kaksi pelaajaa hakkaa toisiaan nyrkein, he joutuvat pois kyseistä ottelusta ja saavat yleensä vielä ottelun tai pari pelikieltoa päälle.
Se on kuitenkin pieni rangaistus verrattuna siihen, mitä tapahtuisi lähestulkoon minkä tahansa muun lajin parissa, jos kaksi urheilijaa alkaisi lyödä toisiaan pelitilanteen ulkopuolella. Pelikiellot olisivat pitkiä ja oikeudenkäynnit taattuja.
”Näinhän se on, että esimerkiksi jalkapallon puolella jääkiekon tyylinen lyöminen olisi täysin poikkeuksellista. Kun jalkapallossa tulistutaan, asia jää lähes aina huutelun ja tönimisen tasolle. Jos joku löisi jalkapallokentällä toista nyrkillä päähän, niin kyllä siitä kuuluisi syyte nostaa.”
Keskustelu Juha Hartikaisen kanssa palautuu useita kertoja siihen, minkä katsotaan kuuluvan lajiin ja minkä ei.
”Eiväthän nämä helppoja kysymyksiä ole. Monesti puhutaan varmasti rajatapauksista, eikä automaattisesti selviä vastauksia ole.”
Hartikaisen jalkapallopeleissäkin on joskus otettu vastustajaa kovaa ja tunteet ovat käyneet kuumina, mutta Hartikaisen mieleen muistuu vain yksi tapaus, jossa urheilun raja on ylitetty selvästi.
”Muistan kun lapsena joukkuekaveri tulistui vastustajalle niin paljon, että potkaisi häntä suoraan munille. Jos sellaista tekisi aikuisena, se olisi rikosasia.”
Hartikainen muistuttaa, että edes töniminen ei missään tapauksessa kuulu jalkapallokentälle, etenkin jos puhutaan muista kuin ammattilaiskentistä.
”On hyvä ymmärtää, että edes töniminen ei ole sallittua. Pelitilanteen ulkopuolella ruumiillinen koskemattomuus pätee ihan samalla tavalla kuin missä tahansa muualla.”
Kielletyt uhkaukset
Fyysisen koskemattomuuden lisäksi laki suojaa myös kaikenlaiselta uhkailulta, herjaamiselta ja kunnianloukkauksilta.
Mutta toisinaan otteluissa, puhutaan sitten ammattilais- tai harrastekentistä, pelaajat huutelevat tunnekuohujen aikana toisilleen hyvinkin alatyylisesti, jopa uhkaavasti, jolloin rikosoikeudellisesti kyseessä voisi huudosta riippuen olla joko laiton uhkaus tai kunnianloukkaus. Siihen Juha Hartikaisella on selvä kanta.
”Minkäänlaiset uhkaukset eivät koskaan kuulu peliin.”
Vuonna 1999 sopivan kielenkäytön raja ylitettiin SM-liigakaukalossa räikeästi, kun Tapparan silloinen valmentaja Jukka Rautakorpi mediatietojen mukaan huusi päätuomari Timo Favorinille, että ”varo, ettei talos pala”.
Jukka Rautakorpi sai silloin viiden ottelun mittaisen toimitsijakiellon, mutta vältti rikosoikeudelliset seuraukset. Hän on myöhemmin kiistänyt käyttäneensä juuri noita edellä mainittuja sanoja, mutta myöntänyt sanoneensa jotakin sopimatonta.
Juha Hartikaisen mukaan tuomarin uhkailu tai solvaaminen on erityisen tuomittavaa. Ammattikaukalon pelaaja tietää, että vastustaja tekee kaikkensa voittaakseen, ja pelaaja hyväksyy sen.
Tuomari sen sijaan on tullut paikalle vain tekemään työtään.
”Tuomari ei ole millään lailla antanut suostumustaan millekään uhkailulle. Sellainen pitäisi kitkeä ehdottomasti.”
Entinen jääkiekkoilija Marko Palo joutui syksyllä 2020 työmaalla onnettomuuteen, jossa kaksi tonnia painanut kivipaali kaatui hänen jalkansa päälle. Työtapaturman seurauksena osa jalasta amputoitiin. © Sara Pihlaja