Tämä on ilon päivä! Donald Trump on jostain oudosta syystä käyttäytynyt kiltisti, ja minä olen nähnyt reseptin, jossa kerrotaan suolan määrä tarkasti.
(Päivitetty: )
Teksti:
Miia Saari

Tämä on ilon päivä! Donald Trump on jostain oudosta syystä käyttäytynyt kiltisti ja minä olen nähnyt reseptin, jossa kerrotaan tarkasti, kuinka paljon ruokaan kannattaa laittaa suolaa.

Reseptissä lukee: ½ tl suolaa.

Siinä ei lue: suolaa. Tai: ripaus suolaa. Tai: suolaa oman maun mukaan.

Siinä todellakin lukee: ½ tl suolaa.

Kiitos ja halleluuja!

Reseptin kirjoittanut kokki on vaivautunut kertomaan minulle, mikä suolamäärä juuri hänen mielestään olisi juuri tähän ruokaan täydellinen. Sellainen on liian harvinaista herkkua.

Arvostan tietoa, onhan reseptin laatija oman alansa huippuammattilainen. Hänen hienostuneet makunystyränsä kertovat minulle, että juuri tällä suolamäärällä keitoksesta tulee mahtavan makuista.

Minun ei tarvitse olla omien vajavaisten makunystyröideni varassa. Minun ei tarvitse arpoa suolan määrää. Nyhrätä sen kanssa ripaus kerrallaan ja pohtia, miten maku muuttuu kypsymisen edistyessä.

Ihan kiva olisi päästä syömäänkin. Iso pallo huutaa.

Teen ruokaa paljon ilman reseptejäkin ja silloin voin pohdiskella ihan rauhassa sitä suola-asiaa. Mutta jos olen ostanut reseptin, tilaamalla lehden tai ostamalla keittokirjan, olisi ihan kohtuullista saada rahalle myös vastinetta.

Silloin saattaa onnistua takuuvarmasti jo ihan sillä ensimmäisellä tekokerralla, ei kokeilujen kautta.

Kaikkein parasta olisi saada ohjeesta sellainenkin tieto, mikä on ruuan suolapitoisuus siinä mainitulla suolamäärällä. Mutta se lienee kertakaikkisen liikaa pyydetty.

Ai että suolan määrää ei kannata kertoa, koska se on makuasia? No. Jos ruuasta tulee ohjeen reseptillä mielestäni liian suolaista, vähennän määrää seuraavalla kerralla. Jos siitä tulee minun makuuni vähäsuolaista, lisään suolaa.

 

Huonojen ja epätarkkojen ohjeiden laatijat ovat joko laiskoja tai ammattitaidottomia. Kaikki lienevät tästä asiasta samaa mieltä.

Mutta jostain syystä epämääräisten ruokareseptien laatijat pääsevät kuin kuuma koira veräjästä. Joskus tuntuu jopa siltä, että mitä epämääräisemmän reseptin kokki antaa, sitä parempana häntä pidetään.

Kuten tämänkin keittiöstäni löytyvän trendikkään keittokirjan reseptin laatijaa.

Resepti kuuluu näin:

Ainekset: Vettä, valkoviiniä, suolaa tai kasvisliemikuutioita, tomaattimurskaa, oliiviöljyä, mustapippuria, porkkanaa, mukula- ja varsiselleriä, valkosipulia, sipulia, pinaattia, herneitä, persiljaa tai lipstikkaa, basilikaa, papuja.

Ohje: Pilko juurekset ohuiksi lastuiksi tai tikuiksi ja laita kaikki ainekset kiehumaan hellalle vähintään neljäksi tunniksi.

Kirjassa on monia mainioita ja tarkkoja reseptejä, mutta tämä olisi pitänyt heittää kankkulan kaivoon. Sinne samaan, mihin rahat menevät, jos erehtyy yrityksen ja erehdyksen kautta arpomaan ainesten mittasuhteita.

Epämääräisellä ohjeella kokki kai haluaa kertoa, että hän itse voi heittää pataan mitä vain ja miten paljon vain ja aina on lopputuloksena niin maan perkeleen hyvää puuroa.

 

Jos reseptimaailmasta tuttua logiikkaa noudatettaisiin muissakin asioissa, syntyisi äläkkä.

Kun värjäät ne hiukset, niin laita ripaus sitä yhtä ainetta ja ripaus sitä toista ainetta. Kunhan nyt harjoittelet sata kertaa, niin kyllä se oikea määrä siitä lopulta löytyy. (Ja jos omat hiukset lähtevät pois päästä, jatka harjoittelua kavereiden kuontaloilla.)

Ai miten paljon vettä täytyy lisätä tähän lattiatasoitteeseen?

Ripaus sinne, toinen tänne. Kyllä sinä sen määrän sitten sen kymmenennen lattian kohdalla tiedät.

Ai miten ne renkaat vaihdetaan, kun en ole koskaan ennen tehnyt sitä?

Ota ne vanhat pois ja kiristele ja pyörittele ja mittaile ja laita ne uudet tilalle. Kokeilemalla kaikki onnistuu! Harjoitus tekee mestarin!

Että kuinka paljon sitä lääkettä pitikään ottaa?

Kuule, ihan oman maun mukaan.

 

 

 

X