10 kysymystä laskimotukoksesta – Onko laskimotukos aina vaarallinen ja mistä sen tunnistaa? Näin vastaa erikoislääkäri
1. Onko laskimotukos aina vaarallinen?
Kaikki laskimotukokset eivät ole vaarallisia. Vaikuttaa siltä, että alle viiden senttimetrin kokoinen pinnallinen laskimotukos ei ole vaarallinen. Syvä laskimotukos ei sekään uhkaa sinällään henkeä, mutta jos siitä irtoaa pala, tilanne muuttuu uhkaavaksi.
Jotta laskimoon voi tulla tukos, suonen seinämässä pitää olla vaurio. Se on eräänlainen haava, johon veren trombosyytit eli verihiutaleet kerääntyvät peitteeksi.
Peite voi kasvaa klimpiksi, josta irtoava pala voi liikkua laskimoa pitkin sydämen oikeaan puoleen ja sieltä keuhkoihin. Riittävän suurena se voi tukkia keuhkovaltimoita ja aiheuttaa henkeä uhkaavan keuhkoveritulpan.
2. Mitkä ovat laskimotukoksen oireet?
Laskimotukokset tulevat lähes aina alaraajoihin. Toisen jalan turvotus on ensimmäinen oire laskimotukoksesta. Jalka voi olla arka, ja siinä voi tuntua kipua kävellessä, mutta myös levossa. Usein potilaalla on vain yksi oire, ja aina hänellä ei ole oireita lainkaan.
Jos oireita tulee pitkän vuodenlevon tai paikalla olon jälkeen, ne viittaavat laskimotukokseen ja tarvitaan lääkäriä. Lääkäriin ei kannata kävellä kilometritolkulla. Ambulanssia tarvitaan, jos jalan turpoamiseen liittyy hengenahdistusta.
3. Kenelle laskimotukos tulee?
On hyvin todennäköistä, että jokaiselle ihmiselle tulee joskus laskimosuoniin pieniä, tukokselle altistavia vaurioita. Osalla ihmisistä elimistö liuottaa vauriokohtiin muodostuvia peitteitä sen verran nopeasti, etteivät ne ehdi klimppiintyä.
Toisilla hyytymismekanismi voittaa liuotusmekanismin, ja nämä ihmiset kuuluvat laskimotukosten riskiryhmään – osa ihmisistä perimänsä vuoksi.
Riskiryhmään kuuluu, jos itsellä on jokin seuraavista: ylipaino, aiempi laskimotukos, hormonaalinen ehkäisy, raskaus tai vaihdevuosien hormonikorvaushoito. Syöpä- ja leikkauspotilaat, murtuma- ja vuodepotilaat sekä tupakoitsijat ovat riskiryhmää.
Pitkät lento- ja automatkat ovat laskimoverenkierrolle hankalia, sillä kummassakin istutaan jalat koukussa – asennossa, jossa veren virtaus heikkenee. Urheilijallekin voi tulla veritulppa, sillä kova treeni voi vaurioittaa suonen seinämää.
4. Uskaltaako nainen käyttää ehkäisypillereitä tai hormonikorvaushoitoa?
Yhdistelmäehkäisypillerit ja vaihdevuosien hormonikorvaushoito lisäävät syvän laskimotukoksen riskiä. Ellei naisella ole muita riskitekijöitä, eikä suvussa ole ollut veritulppia, riski saada veritulppa on pieni.
Jos itsellä on yksi riskitekijä, kannattaa huolehtia, että se jää ainoaksi. Eli jos naisella on käytössään hormonihoito, kannattaa koettaa pysytellä normaalipainossa, välttää tupakkaa ja liikkua.
5. Tuleeko suonikohjuista aina laskimotulppa?
Suonikohjut ovat laajentuneita pintalaskimoita. Vaarallinen laskimotukos syntyy syvällä kudosten sisällä oleviin laskimoihin. Suonikohjut ovat kuitenkin merkki siitä, että verenvirtaus laskimoissa on heikentynyt. Se altistaa laskimotukokselle.
Jos suonikohjut ovat kovin isoja ja pahkuraisia, niitä kannattaa näyttää verisuonikirurgille. Jalat on hyvä tutkituttaa myös, jos niissä on oireita: jalkoja jomottaa, turvottaa, niissä on paineen tunne tai yöllisiä kramppeja.
6. Kuinka paljon istumista pitää rajoittaa?
Kaksi tuntia istuma-asennossa on pitkä aika. Viimeistään sen jälkeen kannattaa nousta jaloittelemaan.
Istumisen aikana voi jumpata jalkoja: oikaista ne suoriksi ja koukistaa ja ojentaa nilkkoja. Liike herättelee pohjelihaspumppua, joka tuuppaa jalkoihin kertynyttä verta oikeaan suuntaan.
Lentomatkalle kannattaa varustautua pukeutumalla löysiin vaatteisiin ja juomalla riittävästi vettä. Hyvä nesteytys ehkäisee tukoksia ja laittaa jaloittelemaan WC:hen. Jos jalat tahtovat turvota, voi käyttää kevyitä lentosukkia. Sukka ei korvaa jalkajumppaa.
7. Voiko veritulppaa ennakoida tutkimuksilla?
Järkevintä ennakointia on minimoida omat riskitekijät. Ellei lähisuvussa ole veritulppia, oma riski saada laskimotulppa on pieni ja tällöin on turha hakeutua tutkimuksiin.
Jos suvussa on laskimotukoksia, omaa alttiutta saada laskimotukos voidaan selvittää verikokeesta tehtävällä geenitestillä. Jos testi paljastaa alttiuden, kannattaa tarttua riskitekijöihin entistäkin pontevammin.
8. Miten laskimotulppa löytyy?
Potilas saa ihan ensimmäiseksi lähetteen verikokeeseen, jossa katsotaan veren hyytymisestä kertova FIDD-arvo. Jos se on koholla, tehdään ultraäänitutkimus. FIDD-arvo voi olla koholla ilman laskimotulppaakin erityisesti monisairailla potilailla.
Verikoetta ei tarvita, jos potilas kuuluu riskiryhmään ja hänellä on oireita. Tällöin voidaan mennä suoraan ultraäänitutkimukseen.
9. Miten laskimotukosta hoidetaan?
Laskimotukosta hoidetaan antikougulaatiohoidolla, jossa veri laitetaan juoksemaan entistä paremmin. Nykyään hoidossa käytetään lähes aina uuden tyyppisiä lääkkeitä, jolloin hoitoa ei tarvitse aloittaa napapiikeillä. Hoito kestää kolmesta kuuteen kuukauteen.
Jos ihmisellä on perinnöllinen alttius laskimotukoksiin tai tukokset toistuvat, hoito on elinikäinen.
Kun on kerran saanut laskimotukoksen, sen saa herkemmin toisen kerran. Jos naisella on estrogeenihoito tai e-pillerit, niiden käyttö lopetetaan.
Laskimoveritulppa voidaan usein hoitaa kotona. Päivisin on hyvä käyttää tukisukkana tunnettua lääkinnällistä hoitosukkaa.
10. Onko koronarokotteeseen liittyvä laskimotukos tavallista vaarallisempi?
Koronatauti lisää voimakkaasti laskimotukoksen vaaraa. Rokotteeseen liittyvä vaara on koronatautiin nähden olematon. Koronarokotteeseen liittyvä laskimotukos on erittäin harvinainen, henkeä uhkaava sinustromboosi, joka tulee aivojen sisäiseen laskimojärjestelmään. Riski saada tällainen tukos on yksi miljoonasta.
Rokotteisiin liittyvä alttius sinustromboosiin liittyy nykyisen tiedon valossa vain adenoviruspohjaisiin koronarokotteisiin. Koska sinustromboosi tulee yleensä nuorille 20–30-vuotiaille naisille, näiden rokotteiden käyttö rajattiin varmuuden vuoksi vanhempiin henkilöihin.
Asiantuntijana sisätautien erikoislääkäri Joni Suomi Terveystalosta.
