Hyvän mielen joulu

Jaa artikkeliTilaa Seura

Yksi tavoittelee täydellisyyttä, toinen toivoo 
edes pientä hengähdystaukoa arjen 
ongelmista. Joulu korostaa elämän kipupisteitä ja kiristää ihmissuhteita.

Se oli ensimmäinen joulu omassa kodissa. Ensimmäinen oma asunto oli remontoitu mieleiseksi. Olohuoneen petrolinsiniselle seinustalle oli aseteltu valkoiseksi maalattu perintökomuutti. Siinä vieressä tummanvihreä kuusi näyttäisi hyvältä, nainen ajatteli.

Hän oli jouluihminen, ja tästä tulisi paras joulu ikinä. Isovanhemmat olivat tulossa, mukanaan ne juuri oikealla tavalla tehdyt laatikot ja piparit.

Lapsuudesta asti samana pysynyt aaton aikataulu oli naiselle tärkeä: aamulla rieskaa ja lämmintä kinkkua, joulurauhan julistuksen jälkeen riisipuuroa, sitten hautausmaalle, jouluateria, pukki, torttukahvit. Sen jälkeen voisi ehkä hiukan hengähtää, nainen ajatteli.

Aatonaattona mies lähti hakemaan kuusta. Nainen antoi erittäin tarkat ohjeet. Kuusen tuli olla jämäkkä, oksien mieluiten paksuhkot, lyhyenlaiset ja hiukan ylöspäin ojentuvat, ei missään nimessä liian pitkät, lerppuvat ja sojottavat. Oksia tuli kuusessa olla symmetrisesti joka puolella, niin että se kestäisi katseen mistä suunnasta tahansa.

Mies palasi metsästä ylpeänä. Hän oli mielestään löytänyt vaatimuksia vastaavan joulupuun.

Nainen kiersi kuusta ympäri ja tarkasteli sitä. Oksat tosiaan olivat tömäkät ja symmetriset. Mutta täydellinen kuusi se ei ollut.

”Se on vääränvärinen”, nainen sanoi. ”Vääränvärinen”, mies toisti hitaasti. ”Niin. Ihan liian vaaleanvihreä. Tämä pari ei ole ainoa, jonka joulu uhkaa suistua raiteiltaan mitättömän seikan vuoksi.

Käännä katse ulospäin

”Joulun täydellisyys on joskus olemattoman pienten yksityiskohtien varassa. Silloin on hyvät mahdollisuudet itseaiheutettuun kriisiin tai katastrofiin.”

Näin tositarinaa vääränvärisestä kuusesta kommentoi Titi Gävert, joka työskentelee kirkon keskushallinnossa diakonian sekä puhelin- ja verkkoauttamisen asiantuntijana.

Toisin sanoen täydellisen joulun metsästys voi johtaa aivan päinvastaiseen lopputulokseen kuin on ollut tarkoitus.

”Joulun aarre on sen yksinkertaisuudessa ja yllättävyydessä. Siinä, että hälinän keskeltä löytyy hiljaisuus, jossa voi rauhoittua.”

Omiin ylimaallisiin jouluodotuksiinsa kieriskelemään jäänyttä ihmistä Gävert kehottaa kääntämään katsetta ulospäin. Olisiko kuitenkin niin, että omat asiani ovat varsin hyvin? Ja voisiko osan siitä energiasta, jonka käyttää oman joulunsa laittamiseen, käyttää jonkun toisen auttamiseen?

”Auttamisen ilo on iso ilo”, Gävert sanoo.

Kirkon edustajana hän tuntee hyvin yltäkylläisyyden kääntöpuolen: loputtoman niukkuuden, josta edes joulu ei suo taukoa. Lapsiperheille on tarjolla monenlaista apua joulunviettoon, kuten lahjapuita ja keräyksiä.

Mutta myös yksin elävä tahtoo yleensä juhlistaa joulua edes jotenkin.

”Kyllähän perinteisiä jouluruokia esimerkiksi saa aika edullisesti. Mutta moni toivoo, että olisi jotakin ekstraa, mikä erottaisi joulun arjesta.”

Jollekin ristiriita toiveiden ja todellisuuden välillä voi käydä niin sietämättömäksi, että omat odotukset on sysättävä syrjään. Voi olla helpompi ajatella, että nämä ovat vain pari tavallista päivää.

Gävert toivoisikin hiukan hienotunteisuutta niiltä, joilla on varaa viettää toivomaansa joulua.

”Jos voisi vähän maltillistaa sitä hypetystä joulun suhteen. Onko pakko toitottaa, mitä kaikkea siihen muka vaaditaan, että joulu on joulu? Joskus elämä menee toisin kuin luulisi, ja aarre voi löytyä halvasta ja heikosta.”

Onnellisen joulun myytti

Kirkon palvelevaan puhelimeen tulee vuosittain noin 200 000 soittoyritystä. Joulunseutu on yksi piikeistä puheluiden määrässä. Puhelut tihenevät jo hyvissä ajoin ennen joulua.

”Joissakin perheissä aletaan pohtia ehkä pienen ahdistuksen vallassa, että mitenköhän se tänä vuonna menee”, Titi Gävert sanoo.

Jouluna tavataan sulkeutua pieneen perhepiiriin, jolloin konfliktien riski kasvaa.

Perheissä, joissa päihteet ovat ongelma, joulut voivat olla ainaisia pettymyksiä. Väkivallan varalta on hyvä olla jonkinlainen pakosuunnitelma. Se on erityisen tärkeää jouluna, jolloin voi tuntua vaikealta pyytää tuttujen apua ja yhteiskunnan palveluista iso osa on kiinni.

”Kannattaa myös miettiä etukäteen, mikä on se merkki, jolloin on syytä lähteä. Ei saa jäädä vain odottamaan, miten pahaksi tilanne menee.”

Avun hakeminen jouluna saattaa hävettää ja tuottaa syyllisyyttä; mielikuva siitä, miten onnellinen joulu kaikilla muilla on, voi tuntua musertavalta. Siksi onnellisen joulun myyttiä pitäisi purkaa, Gävert sanoo.

Läheisensä menettäneelle joulu voi merkitä vuoden surullisimpia päiviä. Siksi kirkon sururyhmätkin aloittavat kokoontumisensa yleensä marraskuussa, jotta yksin jäänyt voi valmistautua puhumalla saman kokeneiden kanssa.

Henkisesti raskas on myös ensimmäinen avioeron jälkeinen joulu, jolloin lapset ovat ex-puolison luona.

”Surua ei pidä pelätä tai peittää. Menetyksen jälkeen ensimmäinen joulu on aina rankka. On hyvä yrittää tehdä jotain, mikä ilahduttaa.”

Kumppaninsa menettänyt voi esimerkiksi ostaa itselleen sellaisen lahjan, jonka sai aiemmin puolisoltaan.

Väärä tai puuttuva seura

Titi Gävertin  mukaan joulua koskevissa puheluissa on monesti kyse joko siitä, että joulun joutuu viettämään sellaisessa seurassa, jossa ei haluaisi, tai siitä, ettei seuraa ole. Molempiin auttaisi rohkeus avata suunsa. Neuvo on itsestään selvä mutta usein vaikea noudattaa.

Jos jouluna haluaisi olla kotona vaikka vain oman perheen kesken, siitä pitäisi uskaltaa kertoa sukulaisille. Joulu ei ole ainoa aika vuodesta, jolloin voi tavata ja tehdä jotain kivaa yhdessä.

Omien toiveiden kertominen voi arveluttaa; mitä jos puhumisesta seuraakin viharyöppy? Toisaalta vaikeneminen voi johtaa vuosien murjotukseen ja selän takana puhumiseen.

”Tässä kutsuisin ihmisiä aitouteen. Usein ongelmat pienenevät, jos uskaltaa sanoa, miten asiat ovat eikä yritä olla muuta.”

Yksinäisyydestä kärsivä saattaa sinnitellä apua pyytämättä turhan pitkään. Useimmat ihmiset ovat valmiita avaamaan kotinsa ja joulunsa sille, joka sitä pyytää.

Mutta tässäkin kohtaa Gävert haluaa haastaa ne, joilla on mitä jakaa. Onko lähipiirissäsi tai naapurustossasi joku yksinäinen? Voisiko hänet kutsua jouluaterialle tai joulupäivän kahvipöytään?

”On paljon helpompaa tarjota apua kuin pyytää sitä”, Gävert muistuttaa.

Parane pikkumaisuudesta

Miten kävi naiselle, jonka mielestä kuusi oli vääränvärinen?

Hänen joulustaan tuli lopulta yksi parhaita. Itse asiassa hänellä on sen jälkeen ollut vain parhaita jouluja, koska vääränväärinen kuusi paransi hänet täydellisyyden tavoittelusta.

Siitä tuli osa perheen omaa tarina-aarteistoa. Kaikkein eniten se naurattaa naista itseään.

Kyllä hän vieläkin nipottaa jouluna. Mutta ainakin hän tietää nipottavansa ja osaa antaa toisille hiukan armoa. Tai ainakin toivon niin. Se nainen olen nimittäin minä.

Vältä riidanaiheita

  • Kuuntele itseäsi ja toimi sen mukaan. Vältä vertailua, tee itsesi näköinen ja oloinen joulu.
    Puhu suoraan – se on paras vaihtoehto kertoa omista päätöksistä, missä ja miten joulua vietetään.
  • Tämä koskee myös lapsia: jos taloudellinen tilanne on tiukka ja lahjoihin on käytettävissä vain vähän tai ei ollenkaan rahaa, siitä kannattaa kertoa lapsille rehellisesti ennen joulua.
  • Vältä ja ennakoi riitoja. Jos tiedät että tietyt keskusteluaiheet kuumentavat tunteita, sopikaa etukäteen, että niistä ei puhuta jouluna. Jos parisuhteessa on ongelmia, varatkaa vaikka jo ennen joulua aika ammattilaiselle ja rauhoittakaa joulu niiden käsittelemiseltä.

Vinkit antoi kriisityön päällikkö Pirjo-Riitta Liimatainen Suomen Mielenterveysseurasta.

Hae seuraa ja apua

  • Jos olet yksin, kerää tietoa hyvissä ajoin, mihin voisit jouluna osallistua: erilaiset avustustapahtumat, joululaulutilaisuudet, jumalanpalvelukset, ravintolat, nettipalvelut, joissa on keskusteluryhmiä.
  • Jos olet ahdistunut ja mielessä pyörii itsetuhoisia ajatuksia, soita valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tai palvelevaan puhelimeen. Laita numerot itsellesi muistiin. Ota ennakkoon selvää myös joulunpyhien päivystyspaikoista.

Vinkit: Pirjo-Riitta Liimatainen,Suomen Mielenterveysseura.

Teksti: Milla Ollikainen
Kuva: 123RF

Kotilääkäri 11-12/2015.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X