Kun työkaveri sairastuu, mistä kaikesta sairastuneen kanssa voi ja uskaltaa puhua?
Työkaverin vakava sairastuminen herättää tunteita koko työyhteisössä. Näin kävi Kirsillekin, jonka kollega sairastui syöpään.
Kirsin, 50, työtoveri sairastui joitakin vuosia sitten vakavaan syöpään.
Olihan se melkoinen järkytys, Kirsi kertoo.
”Varsinkin kun isäni oli vähän aiemmin saanut sydänkohtauksen. Tuntui, että sairautta tulvi joka suunnasta.”
Hyvänä Kirsi pitää sitä, että kollega puhui asiasta avoimesti. Hän ei osaa edes kuvitella, miten työpäivät olisivat menneet, jos asiasta olisi tullut jonkinlainen tabu.
”Meillä on vieläpä aika pieni työyhteisö. Olemme paljon tekemisissä toistemme kanssa.”
Ajatukset selväksi omassa päässä
Kirsi pohti aluksi, mistä kaikesta sairastuneen kollegan seurassa voi ja uskaltaa puhua. Saako kertoa, jos itselle on tapahtunut jotain kivaa tai voiko valittaa omia murheitaan. Kokeeko toinen, että mitä tuo noin turhasta narisee.
”Pääsin aika nopeasti itseni kanssa yhteisymmärrykseen, etten himmaile minkään aiheen kanssa. Puhuimme sairaudesta ja hoidoista, mutta myös kaikesta muusta.”
Alkujärkytyksen jälkeen arki työpaikalla lutviutui nopeasti.
Elämän rajallisuus iskostui kirkkaana
”Tietoisuus rajallisuudesta tuli elämääni sinä aikana ihan uudella tavalla, sillä kollega oli melkein samanikäinen kuin minä. En kuitenkaan pelännyt tunnetta. Itse asiassa pidin hyvänä, että tajusin realistisesti oman kuolevaisuuteni.”
Turhia sairauden aiheuttamia jännitteitä Kirsi koki eräässä vuosien takaisessa työpaikassaan. Tällöin diabetesta sairastunut työtoveri ei pitänyt itsestään huolta ollenkaan.
”Hän sai aika usein vakavanoloisia kohtauksia. Muutama vanhempi kollega piti häntä silmällä, ja minullakin oli aina appelsiineja pöydällä kaiken varalta.”
”Jälkikäteen ajattelen, että hän oli todennäköisesti myös masentunut. Tilanne jatkui samanlaisena pitkään, mikä kertonee varmaan jotain myös työpaikan johtamisesta.”
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti