Onko normaalia tuntea kateutta kumppania tai omaa lasta kohtaan? − Psykologi vastaa, miten selättää kateus eri tilanteissa

MIELI ry:n asiantuntijapsykologi Mari Huhtiniemi vastaa kysymyksiin kateudesta.

Mitä kateus on ja mistä sen tunteminen johtuu?

Kateus on inhimillinen tunne. Se syntyy yleensä kokemuksesta, että toisella on itselleen haluamia asioita. Kateuden kohteena voivat olla esimerkiksi toisen ihmisen ulkonäkö, saavutus, taito tai omaisuus.

Kateutta on kahdenlaista: rakentavaa ja tuhoavaa. Rakentava kateus toimii usein motivaationa ja inspiraation lähteenä. Ihminen ihailee sitä mitä toisella on, eikä sitä haluta viedä pois. Tuhoava kateus on myrkyllistä, ja sen taustalla voi olla ajatus, että haluaa riistää toiselta sen mitä itselle haluaisi.

Kateuden taustalla saattavat vaikuttaa epävarmuus, kilpailuhenkisyys tai kokemus siitä, että on jäänyt jostain paitsi. Yhteisöissä, joissa kilpailuasetelmat ovat tyypillisiä, kateutta tunnetaan yleensä enemmän kuin yhteisöissä joissa ei ole.

Kulkevatko kateus ja katkeruus käsi kädessä tunteina?

Kateus ja katkeruus voivat kulkea käsikädessä mutta eivät automaattisesti. Kumpaakin voi tuntea ilman toista.

Katkeruus on enemmän pettymystä tai tyytymättömyyttä oman elämänsä kulkuun. Katkeruuden syntymiseen vaikuttavat pettymykset ja kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta tai loukatuksi tulemisesta. Kateudessa on kyse vertailusta, kun taas katkeruudessa ei välttämättä ole samanlaista peilausta muihin ihmisiin.

Milloin kateus on liiallista, ja miten se vaikuttaa ihmissuhteisiin?

Kateus on liiallista, kun se on hallitsematonta ja aiheuttaa merkittäviä ongelmia yksilön omassa elämässä tai ihmissuhteissa. Yksilö keskittyy pakonomaisesti vertailemaan itseään toisiin ja kokee syvää tyytymättömyyttä. Tällöin saatetaan tuntea myös ahdistusta ja masennusta.

Ääritapauksessa oma itsetunto ja identiteetti heikkenee, sillä keskittyminen on niin vahvasti muissa ihmisissä ja vertailemisessa.

Hyvin kateellinen ihminen saattaa käyttäytyä ihmissuhteissa vahingoittavasti, kuten pilkata, väheksyä tai juoruta.

Tällöin henkilö voi myös manipuloida ja käyttäytyä aggressiivisesti. Tämä johtaa luottamuspulaan suhteissa, ja kommunikointi on riitojen ja konfliktien sävyttämää.

Miten kateutta oppii hallitsemaan?

Hallitsemisen edellytyksenä on kateuden kokemuksen tunnistaminen.

Kannattaa lähteä tutkimaan kateuden kokemustaan. Mitä ajatuksia ja tunteita kateuden tunnustelu herättää? Ajatuksista voi puhua läheisille tai niitä voi purkaa kirjoittamalla.

Kun kateuden taustalla on jotain syvempää, se vaatii yleensä työskentelyä esimerkiksi psykoterapeutin kanssa.

Monen haastavan tunteen kohdalla auttavat tietoisuusharjoitukset sekä tunteiden hyväksymisen opettelu. Positiivisiin asioihin keskittyminen tietoisesti voi hälventää haastavan tunteen merkitystä.

Positiivista ajattelua voi lisätä esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan avulla. Päiväkirjaan kirjoitetaan ylös kolme asiaa, joista on kuluneen päivän aikana ollut kiitollinen. Se pakottaa mielen lempeästi huomaamaan myös positiiviset asiat.

Lisäksi voi kokeilla hyvien tekojen tekemistä toisille. Tutkimuksissa on todettu, että ihmisen tehdessä pyyteettömiä hyviä tekoja aivoissa aktivoituu mielihyvää aiheuttavia välittäjäaineita.

Milloin kateuden tunteminen parisuhteessa ei ole enää normaalia?

Silloin jos ei pysty tuntemaan enää iloa toisen puolesta ja alkaa tietoisesti tai tiedostamatta väheksymään toisen saavutuksia tai ominaisuuksia. Se vaikuttaa heikentävästi parisuhteeseen.

Aiempien neuvojen lisäksi tilanteessa auttaa avoin kommunikaatio, jos omista tunteistaan pystyy kertomaan turvallisesti kumppanilleen.

Mistä johtuu, jos tuntee kateutta omalle lapselleen?

Lapseen liittyvä kateus liittyy usein omaan henkilöhistoriaan, jos on tullut pettymyksiä tai oma elämä ei ole mennyt toivotulla tavalla. Omalla lapsella on ollut mahdollisuus rakentaa elämä sellaiseksi, jota itse olisi toivonut.

Kateuden tunteminen on inhimillistä, varsinkin jos kyseessä on positiviinen ja ihaileva kateus. Lapseltaan ei halua ulkonäköön, taitoihin tai saavutuksiin liittyviä asioita pois, vaan niitä katsoo ihaillen.

Lasta ei saa syyllistää tai väheksyä tällaisessa tilanteessa eikä velvoittaa ottamaan vastuuta vanhempansa kokemista tunteista.

Sisarukset tuntevat usein kateutta toisiaan kohtaan. Mikä tällaisessa tilanteessa on avuksi?

Tämä on melko tyypillistä monissa perheissä. Jos vanhemmat vertailevat lapsia keskenään, se ruokkii sisaruskateutta. Lapselle tulee antaa yksilöllistä huomiota ja aikaa, jotta hänelle kasvaa käsitys omasta ainutlaatuisuudestaan.

Perheessä kateuden tunteista saa puhua ääneen, ja vanhemmat voivat näyttää esimerkkiä haastavien tunteiden sanoittamisessa. Avoimen keskustelukulttuurin luomisesta on hyötyä lapselle myös myöhemmissä elämänvaiheissa.

Miten kateus voi ilmetä työpaikalla? Miten siellä siitä voi pyristellä eroon?

Työyhteisöissä saattaa esiintyä avointa ja epäsuoraa kilpailua. Kilpaillaan tunnustuksista, positiivisesta palautteesta, palkankorostuksista tai työtehtävistä. Kateus voi johtaa toisen mitätöintiin, selän takana puhumiseen ja kuppikuntien muodostumiseen.

Kateus ei aina kohdistu oman työpaikan jäseniin vaan esimerkiksi muihin oman alan edustajiin. Sosiaalinen media mahdollistaa vertailun. Somen käyttöä kannattaa vähentää, jos toistuvasti huomaa sen lisäävän epämukavia kateuden tunteita.

Jokaisella työelämässä olevalla on varmasti omat vahvuutensa, joihin on hyvä keskittyä. On inhimillistä kaivata peilauspintaa, joten omasta työstään voi pyytää palautetta. Palautetta ja kiitosta kannattaa myös itse antaa, sillä se vahvistaa positiivista työilmapiiriä että omaa hyvää oloa.

Lue myös: Mitä tehdä, kun sisarkateus riivaa vielä aikuisena? Riitaa pukkaa, kun yhteistä lapsuutta yrittää muistella yhdessä

Sisarukset eivät pysty katselemaan edes vanhoja valokuvia yhdessä, sillä niistä syntyy helposti erilaisia muistikuvia, joista tulee riitaa. © Anssi Kränen