Miksi pitkä parisuhde muumioituu ja toisesta tulee kuin huonekalu? – Näin räjäytät suhteen tunnemiinat: ”Kun suhde rakoilee, hymistelyn on loputtava”

Parisuhde muuttuu aavikoksi ilman keskustelua ja vaikeiden kysymysten käsittelyä. Mutta miten ihmeessä pitkään suhteeseen saa eloa, jos puhumattomuuden kulttuuri on juurtunut syvälle yhteisiin tapoihin?

1. Millaisia ongelmia pitkässä parisuhteessa voi olla?

Jos parisuhde on jatkunut vuosia ja jopa vuosikymmeniä, on riski, että toiseen tottuu ja tätä alkaa pitää itsestäänselvyytenä. Toisesta tulee tällöin kuin huonekalu.

Pitkässä parisuhteessa puhumattomuus on ehtinyt usein aiheuttaa jo paljon vahinkoa. Kun asioita ei käsitellä, kun ei kommunikoida toiselle, miltä tuntuu ja mitä tarvitsee, se etäännyttää ja estää parin välisen henkisen läheisyyden.

Toki, yksi tapa olla puhumaton on se, että puhuu koko ajan sanomatta mitään. Tällä jatkuvalla höpöttämisellä voi luoda sumuverhon, joka peittää kaikki olennaiset ja tärkeät asiat.

Huonoonkin suhteeseen tottuu. Asiat eivät ole hyvin, mutta hyväksytään, että näin nyt vain on. Alistutaan siihen, että ei ole yhteyttä ja että parisuhde rakoilee. Tällöin parisuhteesta tulee pelkkää selviytymistä.

2. Mitä tarkoitta tunnemiina?

Tunnemiinat ovat ­niitä asioita, joista pitäisi puhua mutta joista ei puhuta. Toinen oppii vähitellen ymmärtämään, mistä aiheista kannattaa vaieta, ellei halua saada toisessa aikaan ikäviä reaktioita. Vuosien mittaan tunnemiinoja levitellään puolin ja toisin. Siinä sitten kuljetaan miinakentällä kierrellen ja varovasti, ettei vain räjähtäisi.

Kannustan kuitenkin räjäyttelemään miinoja, sillä se on ainut keino kohentaa parisuhteen tilaa. Se vie valheellisestä elämästä toteen elämään.

3. Pitäisikö mennä pari­suhdeterapiaan, jos parisuhde rakoilee?

Parisuhdeterapia voi olla ihan hyvä lähtökohta suhteen korjaamiseksi. Se usein paljastaa, millaisia asioita pitää itse kunkin työstää ja tarvitseeko omaa, henkilökohtaista terapiaa.

Uskon, että hyvän ja tasapainoisen parisuhteen perusta on erillisyys – se, että molemmat seisovat vahvasti omilla jaloillaan, eivätkä ole riippuvuussuhteessa toisiinsa. Parisuhteen ongelmat ovat usein juuriltaan henkilökohtaisia – ne kumpuavat niistä haasteista ja vajavaisuuksista, joita kannamme mukanamme suhteeseen.

4. Eli jos parisuhteessa on ongelmia, pitää katsoa peiliin?

Kyllä. On aina helpompi tutkia toista kuin itseään, ja kysyä, miksi sinä et olet sitä tai tätä. Jos syyttää aina toista, syntyy krooninen rähinä, jossa eletään pahimmillaan vuosikymmeniä. Mitä huonommin kumpikin puoliso voi, sitä enemmän toisesta löytyy vikoja.

Aito yhteys ja rakkaus syntyy vasta, kun molemmat suostuvat katsomaan ja perkaamaan omia keskeneräisyyksiään. Jokaisen on tehtävä itsensä kanssa töitä ja kannettava vastuu itsestään.

Katkeroituminen ja uhriksi heittäytyminen ei auta. Itse asiassa, elämän tärkein ­hetki on se, kun oivaltaa, että on nöyrryttävä ja alettava tutkia omaa itseä.

On uskallettava ­kohdata myös omat vaikeat puolet, ­kuten vaikkapa epävarmuus ja mustasukkaisuus tai kykenemättömyys olla läsnä ja aidosti kuunnella.

5. Auttavatko parisuhdevinkit, kuten kumppanin huomioiminen ja koskettaminen?

Vinkeissä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta ne tuppaavat jäämään päälleliimatuiksi. Ne synnyttävät korkeintaan hyviä aikomuksia mutta eivät muuta mitään. Todellisen muutoksen on lähdettävä syvemmältä. Sen on tultava sisältäpäin.

6. Pitää siis muuttua, jotta parisuhde kohenisi?

Ei pidä, vaan ­lähtökohta on se, että muutos on vapaaehtoinen valinta. Parisuhteen molemmilla osapuolilla on mahdollisuus muutokseen.

Kaikki lähtee siitä, että ymmärtää oman erillisyytensä. Se, että kunnioittaa sekä itseään että toista erillisenä persoonana on aidon läheisyyden edellytys ja parisuhteen tärkein ominaisuus. Ei voi nähdä toista, jos ei näe itseään. Eikä voi nähdä itseään, jos ei ­pysty luomaan yhteyttä itseensä. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että on rakastettava itseään ennen kuin voi aidosti rakastaa toista.

Jos ei seiso omilla jaloillaan, se johtaa helposti takertumiseen ja ripustautumiseen.

7. Miten muutos tehdään?

Se eteen on nähtävä vaivaa. Ei se käy niin, että odottaa nojatuolissa sitä, että kypsyy ihmisenä.

Apua ja tukea voi tulla esimerkiksi omasta parisuhteesta. Tukea voi saada kumppanin lisäksi ystäviltä ja terapiasta.

Kannattaa hakeutua itseään viisaampien ja kypsempien pariin. He uskaltavat kysyä sinulta myös ikäviä kysymyksiä.

8. Mikä on ensimmäinen konkreettinen askel parisuhteen korjaamiseen?

Se, että alkaa kommunikoida, kertoa toiselle omista toiveistaan ja tarpeistaan. On otettava riski, että tulee haavoitetuksi, mutta se on ainut tie tulla näkyväksi.

Jos varoo toisen tunteita liikaa eikä uskalla ottaa riskiä hylätyksi tulemisesta, silloin ei päästä parisuhteessa eteenpäin vaan liikutaan sillä miinakentällä lopun elämää.

9. Voiko parisuhteen korjaaminen johtaa eroon?

Kyllä näin voi käydä – erityisesti, jos vain parisuhteen toinen osapuoli on lähtenyt henkisen kasvun ­tielle. Kun alkaa pikkuhiljaa tiedostaa, kuka oikeasti on ja mitä haluaa ja alkaa piirtää omia ­rajojaan, nousee hienosti sanottuna tietoisuuden ­korkeammalle tasolle.

Jos toinen ei kasva, hänen on omalta tasoltaan enää vaikea nähdä ja ymmärtää toista. Näin railo puolisoiden välillä syvenee.

Olen sitä mieltä, että tämä riski pitää ottaa. Meillä kaikilla on oikeus kasvaa ihmisenä senkin uhalla, että se se rikkoo parisuhteen.

Erota vai ei -kysymys ei voi olla mitään laskelmointia. Jos kokee, että oman itsensä pelastamiseksi on erottava, niin sitten se on tehtävä. Silloin on ­ollut uskollinen omalle kasvulleen eikä ole hylännyt itseään.

Parisuhde on ­rakkaudella räätälöity vastoinkäyminen. Tarkoitan tällä sitä, että pari­suhde tuo eteemme kaikki ne kipeätkin asiat, joita meidän on itsessämme työstettävä. ­Siksi eroonkin päättynyt parisuhde on ollut tarpeellinen.

Lue myös: Vaihdevuodet veivät seksihalut – Miksi seksi ei tunnu enää miltään? Näin erikoislääkäri vastaa

10. Onko koskaan liian myöhäistä alkaa korjata parisuhdetta?

Periaatteessa ei. Mutta jos ­ongelmien kanssa on elänyt jo pitkään, ongelmat luutuvat ja niiden korjaaminen on vaikeampaa. Mitä pidempään tunteiden miinakenttiä on ollut, sitä enemmän niiden ympä­rille on kertynyt ­kaikenlaista ainesta ja niitä on yhä vaikeampi nähdä.

Erokaan ei ole koskaan ­liian myöhäistä, jos se on tehtävä oman kasvun vaalimiseksi. Kai sitä mieluummin näkee ­itsensä Roomassa kuin Moskovassa. Ehkä sinne Roomaan saapuu vasta myöhään, mutta saapuu kuitenkin.

Asiantuntijana teologi, terapeutti ja kirjailija Tommy Hellsten.