Kilpirauhasen liikatoiminta vei leijonaemon ylikierroksille - Mia Malmi kärsi monista epämääräisistä oireista

Kun Mia Malmi sai esikoisensa, omat terveyshuolet piinasivat hektistä vauvavuotta. Epämääräiset oireet paljastuivatkin kilpirauhasen toimintahäiriöiksi. Lopulta oli turvauduttava radikaaliin keinoon.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Basedowin tauti -diagnoosin saatuani äitini kertoi, että meillä on ollut tätä tautia suvussa: papan sisko menehtyi myrkkystruumaan. Siihen aikaan tautia ei osattu hoitaa”, Mia Malmi kertoo.

Kun Mia Malmi sai esikoisensa, omat terveyshuolet piinasivat hektistä vauvavuotta. Epämääräiset oireet paljastuivatkin kilpirauhasen toimintahäiriöiksi. Lopulta oli turvauduttava radikaaliin keinoon.
Teksti: Katri Koskinen

Onko normaalia, että sydän hakkaa näin? Mia Malmi, 48, ihmetteli pitkään epämääräisiä oireitaan, mutta laittoi kaiken vauvavuoden ja hormonien piikkiin.

Sydämentykytykset, hikoilu ja äkillinen laihtuminen ajoivat Mian lopulta lääkäriin.

Kilpirauhasen liikatoiminta oireili monin tavoin

”Oli mullistava hetki, kun sain esikoistyttäreni joulukuussa 2007. Olin tuolloin 34-vuotias, eli suhteellisen iäkäs ensisynnyttäjä.

Kun Lumi oli puolivuotias, olimme Thaimaassa lomalla. Sydämeni hakkasi ja sain rytmihäiriöitä, mutta pistin kaiken kuumuuden piikkiin.

Sitten aloin panna merkille muitakin kummallisia oireita.

Olin koko ajan uupunut. Mutta vaikka olin aivan poikki, en saanut iltaisin unta, vaan kävin ylikierroksilla: nukkumaan mennessäni sain pahoja sydämentykytyksiä ja rytmihäiriöitä. Uni oli pinnallista, hätkähtelin koko ajan hereille. Aloin syödä vaivaan unilääkkeitä.

Lisäksi aloin saada järkyttäviä hikoilupuuskia, kaulani oli turvoksissa, silmäni muuttuivat valonaroiksi. Kärsin myös ripulista. Painoa lähtikin lyhyessä ajassa 10 kiloa, mutta ajattelin, että se johtui imetyksestä.

Muutenkin laitoin kaikki oireet vauvan piikkiin: tämän kaiken on pakko johtua hormoneista!

Olin myös henkisesti kovilla. Olin koko ajan todella ärtynyt, saatoin pimahtaa pienestäkin. Minulla oli niin kurja olo, etten tiennyt, miten päin olla.”

Diagnoosi – Basedowin tauti

”Kun Lumi oli kahdeksan kuukauden ikäinen, varasin ajan tutulle lääkärille. Lääkärissä minulta otettiin perusverenkuva. En osannut edes aavistaa, mitä tuleman piti.

Tulokset saatuaan lääkärini soitti minulle todella huolestuneen kuuloisena: nyt ei voida odottaa sekuntiakaan, pitää hetimmiten tehdä minulle lähete jatkotutkimuksiin.

Verenkuvasta oli paljastunut, että kilpirauhasarvoni olivat aivan päälaellaan. Tilanne oli myös vaarallinen sydämelleni. Pulssini oli aivan taivaissa.

Meilahden endokrinologian poliklinikalla sain kuulla, että kyseessä oli kilpirauhasen liikatoiminta. Diagnoosiksi tuli Basedowin tauti.

Olin jollain tasolla järkyttynyt, mutta myös helpottunut, että oireilleni löytyi syy. Olin ehtinyt jo miettiä, olenko hullu tai onko normaalia, että vauva-arki on fyysisesti tällaista.

Onneksi sairauteni löydettiin suhteellisen ajoissa – olisin muutoin voinut saada esimerkiksi sydänkohtauksen.”

Kilpirauhasen liikatoimintaan lääkitys

”Heti ensimmäiseksi kilpirauhasen liikatoimintaan aloitettiin lääkitys karbimatsoli-nimisellä lääkeaineella. Ensin oloni alkoi tuntua helpommalta, mutta pari kuukautta myöhemmin alkoikin tulla päinvastaisia oireita. Hikoilu muuttui paleluksi. Ajatukseni alkoivat puuroutua, puhe hidastui. Tuntui, että elin hidastetussa elokuvassa.

Verikokeissa selvisi, että kilpirauhasen toiminta olikin mennyt vajaatoiminnan puolelle: tavallaan lääkkeet olivat liian tehokkaita.

Samaan aikaan tein hulluna töitä. Halusin tehdä työni hyvin, mikä vain lisäsi huonoa oloa ja stressiä.

Meni melkein pari vuotta, kun lääkitykselle yritettiin löytää hyvä tasapaino. Turhaan.

Lopulta jäi vain yksi vaihtoehto.”

Kilpirauhanen leikattiin kokonaan pois

”Koska sopivaa lääkitystä ei löytynyt eikä radiojodihoito sopinut pienen lapsen äidille, ainoa vaihtoehto oli leikata kilpirauhanen kokonaan pois.

Pääsin todella nopeasti leikkaukseen. Nukutus ja leikkaus pelottivat minua etukäteen, koska kaulaani tehtäisiin viilto: pelkkä ajatuskin tuntui ällöttävältä.

Tyttäreni oli tuolloin 3-vuotias. Olin ollut aiemmin poissa hänen luotaan vain yhden yön. ”Äiti, tulethan takaisin?” hän kysyi peloissaan. Se iski suoraan sydämeen.

Leikkaus meni todella hyvin. Lääkäri kuvaili, että kilpirauhaseni oli möykky, ikään kuin kasvain, joka piti repiä väkisin pois. Haava parani nopeasti. Nyt arpea ei edes näy.

Koska minulla ei ole enää kilpirauhasta, syön loppuelämäni tyroksiinilääkitystä, joka korvaa elimistön oman tyroksiinihormonin tuotannon.

Lisäksi elimistöni ei tuottanut leikkauksen jälkeen enää kalkkia. Minulla on todettu aiemmin osteopenia, eli osteoporoosin esiaste. Tämän vuoksi joudun syömään myös kalkkitabletteja lopun ikääni.”

Mia Malmi ja kilpirauhas­häiriö

Epämääräiset oireet tekevät sen, että kilpirauhas­häiriö voi jäädä tutkimatta. ”Lääkärissä voidaan epäillä esimerkiksi masennusta, vaikka kyseessä voikin olla kilpirauhasperäinen sairaus”, Mia Malmi sanoo. © Pekka Nieminen/Otavamedia

Oikeille raiteille

”Leikkauksen jälkeen jouduin ravaamaan vuoden ajan muutaman viikon välein verikokeissa jälleen oikeaa lääkeannostusta etsittäessä. Lopulta se löytyi! Nykyään tyroksiinilääkitykseni on melko lailla tasapainossa, ja olen ollut usean vuoden samalla annostuksella.

Kyseessä on sairaus, johon ei voi vaikuttaa elintavoilla. Tiedostin, että kilpirauhasen vajaatoiminta vaikuttaa siihen, että on vaikeampaa tulla raskaaksi. Lisäksi minulle alkoi tulla ikää, joten vauvahaaveista piti luopua. Mutta olen tyytyväinen näin. Nyt keskityn tyttäreeni.”

Voiton puolella

”Olen leijonaemo: tyttäreni sai autismin kirjon diagnoosin 2016.

Arki erityislapsen äitinä inspiroi minua kirjoittamaan Leijonatarinoita erityisille lapsille -teoksen, jossa kerrotaan 50 erityisen ihmisen sankaritarina. Haaveenani olisi tehdä lisää lastenkirjoja.

”Nykyään pidän paremmin huolta itsestäni: ennen tein vain hurjasti töitä.”

Nykyään pidän paremmin huolta tsestäni; ennen tein vain hurjasti öitä. Unirytmini on säännöllinen, teen rentoutumisharjoituksia ja käyn kuntonyrkkeilyssä.

Syön loppuelämäni lääkkeitä, eikä siinä mitään. Ajattelen, että se on elämää ylläpitävä lääke – ja nyt haluan vain nauttia elämästä.

Meillä nauretaan paljon kotona: huumori on kantanut läpi vaikeidenkin aikojen. Elämässä pitää olla vähän itseironiaa, mustaakin huumoria.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 8/20.

Lue myös: Kun kilpirauhanen käy hitaalla, auttaako ruokavalio? – Entä miten kilpirauhasen vajaatoiminta todetaan? Lue vastaukset 10 kysymykseen

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X