Kun rintasyöpä löytyy – miten hoito etenee?

Jaa artikkeliTilaa Seura
© colourbox
Rintasyövät ovat erilaisia, ja siksi hoitokin vaihtelee. Mihin potilaan kannattaa varautua?

1. Sain juuri rintasyöpädiagnoosin, mitä seuraavaksi tapahtuu?

Kun syöpä on todettu koepalasta, lääkäri tekee lähetteen leikkaukseen. Sairaalassa moniammatillinen työryhmä käsittelee jokaisen tapauksen erikseen. Työryhmässä on ainakin kirurgi, syöpälääkäri, patologi ja röntgenlääkäri, jotka yhdessä suunnittelevat kullekin potilaalle parhaimman hoidon.

Syöpä pyritään leikkaamaan muutaman, monesti neljän viikon kuluessa diagnosoinnista. Muutaman viikon odotus ei yleensä vaikuta taudin ennusteeseen. Silti odottaminen on tuskallista.

 

2. Mikä vaikuttaa syövän vakavuuteen?

Syöpätaudin vakavuuteen ja hoidon valintaan vaikuttavat kasvaimen ominaisuudet sekä potilaan yleiskunto ja muut mahdolliset sairaudet.

Kasvaimeen liittyviä tekijöitä ovat esimerkiksi sen koko ja levinneisyys, syövän tyyppi, jakautuvien syöpäsolujen määrä, erilaistuminen ja hormonireseptoripositiivisuus, millä tarkoitetaan sitä, että syöpäsolut ovat hormoniherkkiä ja potilaalle voidaan myöhemmin antaa hormonihoitoa.

 

3. Poistetaanko rinta kokonaan?

Nykyään useimmiten riittää, että rinta säästetään ja kasvain poistetaan ja tehdään syövän kainaloon leviämisen kartoittamiseksi vartijaimusolmuketutkimus.

Rinnan poistoon päädytään esimerkiksi, kun kasvain on kookas, monipesäkkeinen tai rinnan kokoon nähden hyvin suuri.

Syöpäkasvaimen ympäriltä pyritään leikkaamaan yhdestä kahteen senttimetriä tervettä kudosta. Tällä varmistetaan, ettei ympäröivässä kudoksessa ole syöpäkasvainta. Rinta poistetaan myös, kun siinä on laajoilla alueilla syövän esiastetta tai kun kainalossa on laajalti etäpesäkkeitä. Joskus potilas toivoo rinnan kokopoistoa, koska siten hän voi välttyä sädehoidolta.

Jos koko rinta poistetaan, rinnan korjausleikkaus voidaan monesti tehdä samalla kertaa.

 

4. Milloin tarvitaan muita hoitoja?

Sädehoito ja pääosin suoneen annettava solunsalpaajahoito tappavat syöpäsoluja, ja täydentävät toisiaan. Leikkauksen jälkeen annetaan ensin solunsalpaajia tavallisesti kuusi kuuria yleensä kolmen viikon välein. Osalle potilaista annetaan täsmähoitona trastutsumabi-lääkettä.

Jos rinta on tallella, solunsalpaajien jälkeen annetaan sädehoitoa neljän–kuuden viikon ajan. Sädehoito alkaa, kun leikkausarvet ovat parantuneet ja potilas on toipunut leikkauksesta. Solunsalpaajaa saaneen potilaan sädehoito alkaa noin kolme–neljä viikkoa solunsalpaajien jälkeen.

Vaikka rinta olisi poistettu kokonaan, saatetaan tarvita sädehoitoa esimerkiksi silloin, kun syöpäkasvain on isokokoinen tai kiinnittynyt rintakehän seinämään.

Kaksi kolmesta rintasyövästä on hormoniherkkiä, ja niitä hoidetaan edellisten lisäksi hormonitableteilla. Niitä otetaan yleensä viisi, joskus jopa kymmenen vuotta, ja niiden tarkoituksena on estää sairauden uusiminen.

 

5. Tuleeko hoidoista aina haittoja?

Toiset kestävät hoitoja todella hyvin ja ovat työkuntoisia niiden aikana. Toisille tulee niin hankalia haittoja, että he viettävät paljon aikaa vuoteenomana.

Sädehoidon tavallisimmat haitat ovat ihon punoitus ja rikkoutuminen. Ne menevät ylensä ohi muutamassa viikossa. Harvinaisempia haittoja ovat muutaman kuukauden kuluttua tulevat yskä ja kuumeilu.

Sytostaattihoitoon liittyviä haittoja ovat mm. pahoinvointi, väsymys, hiusten lähtö, ripuli tai ummetus sekä tulehdusherkkyys.

Pahoinvointiin ja vatsaoireisiin on hyviä lääkkeitä, ja hiukset kasvavat hoitojen jälkeen takaisin. Pitkäaikaishaittoina saattaa tulla vakaviakin sydänoireita, mutta hoitohenkilökunta osaa varautua niihin.

Hoito voi vaikuttaa hermoston toimintaan ja aiheuttaa esimerkiksi raajojen tunnottomuutta. Haitat menevät yleensä ohi muutamassa kuukaudessa.

Hormonaalisen hoidon tavallisia sivuvaikutuksia ovat kuumat aallot, limakalvojen kuivuus ja nivelvaivat.

 

6. Kenelle minun tulisi kertoa sairaudestani?

Tämän asian jokainen joutuu itse ratkaisemaan. Toiset kertovat syövästään avoimesti, toiset pitävät sen lähipiirin tietona.

Kertominen useimmiten helpottaa oloa, sillä samalla pystyy itse oivaltamaan monia asioita, eivätkä ajatukset kierrä samaa kehää.

Sairaudesta voi kertoa myös Syöpäjärjestöjen neuvontahoitajan vastaanotolla tai soittamalla Syöpäjärjestöjen valtakunnalliseen neuvontapalveluun tai keskustelemalla chatissa. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.kaikkisyovasta.fi.

 

7. Tehoaako hoito?

Hoidon tehoa ei kukaan voi tietää varmasti. Solunsalpaaja- ja hormonihoidot vähentävät taudin uusiutumisen riskin puoleen.

Hoidoilla on haittansa, mutta niiden hyödyt ylittävät haitat. Rintasyövän hoito on maassamme huippua, ja sairauden ennuste erinomainen. Viiden vuoden kuluttua rintasyövän sairastaneista 90 prosenttia on elossa.

 

8. Mistä saan henkistä tukea?

Usein läheinen ihminen on potilaalle tärkein tuki. Tukea saa myös hoitohenkilökunnalta ja ammattilaisilta sekä Syöpäjärjestöjen palveluista.

Syövän jälkeen tukea saa Kelan ja Syöpäjärjestöjen kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseilta. Vertaistuki tuo voimaa. Moni kokee, että parhaimman tuen saa saman kokeneelta ihmiseltä.

 

9. Kuinka pian voin palata entiseen arkeeni?

Aikataulu riippuu potilaan voinnista ja hoidoista. Moni pyrkii jatkamaan arkea normaalisti koko hoidon ajan, joku on mieluummin sairauslomalla hoidon ajan ja sen jälkeen pari kolme viikkoa, ehkä pidempäänkin.

Työhön paluu on sidoksissa työn henkiseen ja fyysisen kuormittavuuteen, ja siksi asia päätetään yksilöllisesti lääkärin kanssa.

Hyväkuntoinen jaksaa hoidot huonokuntoista paremmin. Liikuntaa voi harrastaa, kun liikkuu tervejärkisesti ja välttää hurjaa rehkimistä.

Mataliin veriarvoihin liittyy infektioriski, mikä on syy välttää mahdollisia tulehdusten lähteitä eikä osallistua esimerkiksi ryhmäliikuntaan. Veriarvot ovat matalla yleensä noin viikon–kahden ajan solunsalpaajahoidosta.

 

10. Voiko hoidettu syöpä uusiutua?

Voi, mutta nykyään onneksi varsin harvoin. Itse kannattaa olla huolellinen ja ottaa heti yhteyttä hoitopaikkaan, jos huomaa oireita, esimerkiksi rinnassa uuden kyhmyn.

Syöpää seurataan yleensä viiden vuoden ajan hoitopaikassa, myöhemmin avohoidossa. Seurantaan kuuluvat mahdolliset oireiden mukaiset tutkimukset ja mammografia yhden–kahden vuoden välein. Liikunta ja terveellinen ravinto, tupakoimattomuus ja normaalipainon ylläpitäminen ehkäisevät syöpää ja sen uusimista.

Asiantuntijana Liisa Pylkkänen, dosentti, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, ylilääkäri, Syöpäjärjestöt.

X