Lihavuusleikkaus vei Sannasta puolet – Vuosien jojolaihdutus loppui viimein

Jaa kaverilleTilaa Seura
Pekka Nieminen / Otavamedia
"Minun on vaikea uskoa, etten ole enää iso. Joskus säikähdän vielä, kun katson peiliin", Sanna Leinonen sanoo.
Noin 170-kiloinen Sanna oli mestarilaihduttaja, jolle painonhallinta oli mahdottomuus. Jojolaihdutus loppui vasta lihavuusleikkaukseen.

”Oletko harkinnut lihavuusleikkausta?”

Ehdotus oli kulmakarvoja nostattava. Vihtiläinen korusuunnittelija ja yrittäjä Sanna Leinonen oli tottunut lääkäreihin, jotka mittailivat häntä päästä jalkoihin ja mutisivat, että laihduttaa pitäisi.

Tämän hokeminen oli turhaa, koska sillä saralla Sanna oli nähnyt kaiken: saunavyöt, kaalisopat, pillerit, pulverit, Painonvartijat ja karppauksen.

Sanna onnistui laihduttamisessa lopulta lihavuusleikkauksen avulla.

Ennen lihavuusleikkausta Sanna oli 80 kiloa painavampi. © Pekka Nieminen / Otavamedia

Kymmenet kilot tulivat ja menivät

Hän oli hyvä laihduttaja. Kun tämä suureen tunikaan kätkeytynyt tehopakkaus ryhtyi hommiin, kilot saivat kyytiä. Sanna laihtui kolmekymmentä kiloa helposti. Ja lihoi saman tien neljäkymmentä takaisin.

Nyt lääkäri oli kuitenkin ehdottanut hänelle jotakin ihan muuta: järeää, lääketieteellistä hoitoa. Hänen sanansa jäivät soimaan mieleen, kun Sanna suuntasi vastaanotolta toiselle – hänelle oli sattumalta sovittu kaksi lääkäriaikaa samalle päivälle.

Sitten toinenkin lääkäri otti yhtäkkiä puheeksi leikkauksen. Jos kerran kaksi asiantuntijaa tuli samaan johtopäätökseen, täytyi asiaa harkita.

Kiitos näiden kahden lääkärin, 43-vuotias Sanna on nyt 80 kiloa keveämpi.

”Olen kiitollinen siitä, että he ehdottivat keinoa eivätkä vain osoitelleet ongelmaa.”

Julkinen puoli kieltäytyi lihavuusleikkauksesta

Lihavuusleikkaus on iso ja radikaali toimenpide, ja komplikaatiot ovat pahimmillaan vakavia. Sanna mietti asiaa kauan, mutta lopulta hän otti asian puheeksi lääkärin vastaanotolla.

”Järkytyksekseni lääkäri sanoikin, että en pääsisi leikkaukseen, ainoastaan laihdutusryhmään. Olin puulla päähän lyöty. Minä, joka olin jo käynyt ryhmissä ja ravitsemusterapeutilla tiesin, että se ei auttaisi. En vieläkään tiedä, miksei minua hyväksytty leikkaukseen”, Sanna kummastelee.

Päätös oli kuitenkin jo kypsynyt. Sisuuntunut Sanna marssi yksityiseen sairaalaan.

”Kirurgi sanoi, että ilman muuta leikataan. Päivämäärä lyötiin lukkoon saman tien. Ennen leikkausta minun tuli pudottaa itsenäisesti painoa kymmenen prosenttia parissa kuukaudessa. Ryhdyin heti vähäenergiaiselle pussikeittokuurille.”

Elämäntavat uusiksi

Ennen leikkausta oli aikaa harkita.

”Ehdin käydä mielessäni läpi kaikki skenaariot, pelot ja vaihtoehdot. Paino alkoi tippua hyvin pussikuurilla. Mihin tarvitsin leikkausta, kun laihduin näin hyvin ilmankin? Minähän osasin tämän homman. Vielä kaksi viikkoa ennen leikkausta meinasin soittaa ja perua koko jutun. Onneksi sain käännettyä pääni”, Sanna huokaa.

Erityisen tärkeältä tuntui suunnitella elämää toimenpiteen jälkeen. Jonkin olisi muututtava.

”Leikkaus ei ole mikään taikasauva. Jos en itse tekisi mitään elintavoilleni, mahalaukku kyllä venyisi ennen pitkää entisiin mittoihinsa. Ymmärsin, että tästä ei olisi paluuta; minun olisi romutettava kaikki, mitä olen tähän saakka tehnyt painoni eteen ja luotava uusi strategia.”

Pysyvän painonhallinnan vuoksi elämäntavat menivät uusiksi.

© Pekka Nieminen / Otavamedia

Mahalaukun kavennusleikkaus eli hihatypistys

Leikkauspäivä koitti toukokuussa 2016. Sanna painoi 141,5 kiloa. Se oli hieno luku, sillä lähtötilanteessa hän oli arvioinut painokseen yli 170 kiloa. Varmaa tietoa ei ollut, sillä 160 kiloon asti numeroita antava vaaka piiputti hänen painonsa alla.

Mutta mitä iloa oli kolmenkymmenen kilon pudotuksesta, jos oli edelleen vaikeasti lihava? Ja niin Sanna vietiin leikkaussaliin, jossa hänelle suoritettiin mahalaukun kavennusleikkaus eli hihatypistys, jossa mahalaukun runko-osa poistettiin kokonaan.

Heräämisen jälkeen ei tuntunut kovaa kipua. Nälkä alkoi kuitenkin jo olla.

”Leikkauksen jälkeisenä päivänä tarjoiltiin ensimmäinen ateria, pieni jogurtti. Ryhdyin innoissani syömään, mutta oksensin heti. Hihkuin oksentaessani, että vitsit, niin siistiä! Tuntui, että nyt tämä on oikeasti totta.”

Nestemäistä ruokavaliota oli noudatettava kaksi viikkoa. Sitten olivat vuorossa sosemaiset ruuat. Kun Sanna sai viimein kokonaista salaattia, hän otti siitä kuvan Facebookiin.

Ennen hän oli nauttinut kanasalaattinsa suoraan tarjoiluastiasta, nyt sen tilalla oli pieni Muumi-kulho, eikä hän jaksanut tyhjentää sitäkään kokonaan.

Sleeve-leikkaus sopii ylipainoisille riskipotilaille

  1. Vatsalaukun hihatypistys eli sleeve-leikkaus on toimenpide, jossa mahalaukun runko-osa poistetaan. Mahalaukusta jää jäljelle kapea mahalaukkuputki sekä loppupää, joka kuljettaa ruokaa eteenpäin suolistoon.
    Toimenpide suoritetaan tähystyksessä. Sairaalassa viivytään leikkauksen jälkeen 1–3 päivää.
  2. Hihaleikkausta suositaan potilaille, joiden leikkaukseen liittyvät riskit ovat selvästi tavallista korkeammalla oheissairauk- sien tai poikkeuksellisen korkean BMI:n (yli 60) vuoksi.
  3. Tulokset ovat yhtä hyvät kuin yleisemmässä, mahalaukun ohitusleikkauksessa.

Tiukka ruokakuri ja lisää liikuntaa

Ruokakuri oli tiukka leikkauksen jälkeen. Oli syötävä seitsemästi päivässä, väliajoilla juotiin. Puhelimen hälytys kellotti ruoka-ajat.

Sanna oli päättänyt jo ennen leikkausta, että hän halusi ryhtyä liikkumaan enemmän, ja hän lisäsi liikuntaa asteittain. Ruokamäärät pysyivät pieninä, koska vatsakin oli pieni. Aluksi jo puolikas viili tuntui ylivoimaisen suurelta.

Ensimmäinen vuosi leikkauksen jälkeen oli juhlaa. Paino putosi itsestään.

”Kun paidat alkoivat hulmuta ympärillä kuin teltat, pienensin niitä saumoista nitojalla.”

Sannaa kannustaa oma personal trainer.

© Pekka Nieminen / Otavamedia

Painonhallintavaihe kestää loppuelämän

Leikkauksesta on nyt kaksi vuotta. Sanna painaa 91 kiloa. Myös leikkauksen jälkeen koittaa loppuelämän kestävä painonhallintavaihe. Nyt on jo tehtävä hieman töitä, jotta positiivinen kierre jatkuisi.

”Työstän edelleen vanhoja ajatuspiintymiä. Mieli voi alkaa tehdä tepposia ja sanoa, että saat syödä sitä ja tätä koska liikut niin paljon. On helppoa vain ostaa kaupasta jäätelöä ajattelematta tarkemmin.”

Monet sanovat, että lihavuusleikkaus pelasti heidän elämänsä. Sanna on sanoissaan säästeliäämpi.

Ehkä se johtuu siitä, että hän eli täyttä elämää myös ennen leikkausta: silloinkin hänen puolisonsa rakasti häntä, hänellä oli töitä, ystäviä ja pinkkiä päällepantavaa.

Sanna on kaksi syöpää sairastanut nainen. Sekä itusolu- että kilpirauhassyövästä selvinneenä hän tuntee kiitollisuutta elämästä. Vaatekoko on sivuseikka. Silti ilo muutoksesta hehkuu hänen koko olemuksestaan.

”Nyt minulla on kroppa, joka pysyy vauhdissa mukana!”

Juttu on julkaistu ensi kerran Vivassa 9/2018.

X