Miten puhua lapselle pelottavista uutisaiheista?

Jaa artikkeliTilaa Seura

Ymmärtääkseen maailman menoa lapsikin tarvitsee uutisia. Mutta miten puhua lapselle ja nuorelle uutisaiheista, jotka ahdistavat aikuistakin?

Vanhemmat keskustelevat liian vähän ajankohtaisista asioista lastensa kanssa. Tätä mieltä on Mannerheimin Lastensuojeluliiton mediakasvatuksen kehittäjä Satu Valkonen.

Moni törmää asiaan vasta siinä vaiheessa, kun jokin uutinen on järkyttänyt lasta. Vaikeidenkin asioiden selittämistä helpottaa, jos keskustelua on jo aiemmin käyty.

”Keskusteluyhteys lapsen kanssa on tärkein. Jos maailmalla tapahtuu jotain erityistä, voi ensin itse katsoa, mitä aiheita uutisissa käsitellään. Mutta myös sellaiset aiheet, jotka eivät järkytä, tarjoavat mahdollisuuden opettaa lapselle yhteiskunnasta ja maailman menosta”, Valkonen sanoo.

Alle kouluikäistä ahdistavilta uutisilta voi vielä suojella, mutta kouluikäisen maailmaan ne pääsevät väistämättä. Vastuu keskustelun aloittamisesta on vanhemmalla.

Satu Valkonen sekä psykologi ja traumapsykoterapeutti Soili Poijula pohtivat eri-ikäisten lasten suhdetta järkyttäviin uutisaiheisiin neljän esimerkkitapauksen pohjalta.

  1. Viisivuotias näkee auki unohtuneesta televisiosta uutisen Suomessa tapahtuneesta perhesurmasta. Miten puhua asiasta lapselle? Minkä ikäisiltä lapsilta uutisia pitäisi vielä sensuroida?Satu Valkonen: Tällaisesta uutisesta lapsen mieleen herää herkästi kysymys, että mitä jos minun perheelleni tapahtuu näin. Turvallisuuden tunteen palauttaminen, yhdessäolo ja arkirutiinit ovat tärkeitä. Lapselle voi vakuuttaa, että hän on turvassa, samoin kaverit ja sukulaiset.On tärkeää, ettei aikuinen ala kovin järkyttyneenä selittämään tapahtunutta. Hänen kannattaa antaa lapselle vain se tieto, joka on välttämätöntä.

    Lasta on pyrittävä suojaamaan tällaisilta uutisilta niin kauan kuin mahdollista. Kun lapsi on lukutaitoinen, sitä ei voi enää täysin estää.

    Soili Poijula: Kun uhrina on lapsi, uutinen on lapselle ahdistava. Hän voi kokea turvattomuutta. Lapsi otetaan syliin ja puhutaan asiasta. On tärkeää antaa turvaa myös fyysisesti. Lapselle voi vakuuttaa, ettei omassa perheessä tapahdu tällaista, ja että hän on turvassa.

    Kannattaa myös seurata, mietityttääkö asia lasta myöhemmin, onko hänen esimerkiksi vaikea nukahtaa. Uutisen voi etäännyttää ja kertoa, että sellaista tapahtuu hyvin harvoin.

    Alle kouluikäisten ei pitäisi yksin katsoa televisiosta aikuisohjelmia. Siihen on aika äskettäin vasta herätty, että passiivinenkin aikuisohjelmille altistuminen aiheuttaa unihäiriöitä osalle lapsista.

  2. Ekaluokkalainen haluaa katsoa yhdessä uutiset Pikku Kakkosen jälkeen. Pääaiheena on turvapaikanhakijoita kuljettaneen laivan uppoaminen Välimerellä. Miten keskustella aiheesta lapsen kanssa?Satu Valkonen: Tällaisista uutisista kannattaa aina kertoa faktat ensin. Lapsi saattaa uutisen nähtyään pelätä vaikkapa risteilylle lähtemistä, joten hänelle voi kertoa, minkälaisista olosuhteista ja laivoista on kysymys.Monikulttuurisuuskeskustelu on ollut aika värittynyttä. Lapselle ei ole hyvä esittää stereotyyppisiä tai rotuun liittyviä mielipiteitä.

    Vanhemmat keskustelevat ajankohtaisista asioista lastensa kanssa ylipäänsä liian vähän. Varsinkin varhaisteinit haluaisivat jutella vaikeistakin asioista aikuisen kanssa. Sen-ikäiset lapset myös näyttäisivät olevan valmiita yhteiskunnalliseen keskusteluun oman ymmärryksensä tasoisesti. On tärkeää auttaa lasta ymmärtämään maailman menoa.

    Soili Poijula: On aikuisen vastuulla ottaa puheeksi, jäikö lapsi miettimään jotakin. Hänelle voi kertoa, että kotimaassa näillä ihmisillä on todella huonot olot. Siksi he ovat lähteneet matkustamaan Eurooppaan, joka on turvallinen paikka. Meidän kotimaamme Suomi kuuluu Eurooppaan, ja siksi olemme täällä turvassa.

    Lapsen on helpottavaa saada tietää, että hädässä olevia yritetään auttaa. Vanhemmat ja lapset voivat osallistua keräyksiin. Lapsi voi halutessaan lahjoittaa vaikkapa oman lelunsa turvapaikanhakijalapselle.

    On ongelmallista, jos vanhemmat suhtautuvat vihamielisesti ihmisiin, jotka hakeutuvat turvaan.

  3. Yksitoistavuotias lukee lehdestä Ukrainan tilanteesta ja kertoo pelkäävänsä sotaa. Hän kysyy, pitääkö hänen jättää kotinsa, jos Suomeen hyökätään. Mitä vastaisit?Satu Valkonen: Vanhempien tulisi  tietää, että tämänikäinen lapsi miettii tällaisia asioita. Jos jostain sodasta uutisoidaan paljon, kannattaa olla saatavilla. Silloin lapsi voi halutessaan keskustella aikuisen kanssa.Lapsi on voinut kuulla sieltä täältä jotakin, mutta kokonaiskäsitys tilanteesta puuttuu. On tärkeää antaa sen verran faktoja, että lapsen olettamukset ja kavereilta kuullut asiat eivät turhaan lisää turvattomuuden tunnetta.

    Kouluikäistä lasta ei voi suojata ahdistavilta uutisilta, mutta voi yrittää säädellä, miten paljon hän pääsee näkemään.  On todettu, että lasta ahdistaa esimerkiksi jatkuva altistus videokuvalle, jossa ihmisen hätä tuodaan lähelle.

    Soili Poijula: Kertoisin, että asia mietityttää aikuisiakin. Muistuttaisin, että aikuiset tietävät, minne mennä turvaan, jos uhka muuttuisi todeksi. Voi puhua aivan konkreettisella tasolla siitä, missä olisi turvassa.

    Lapselle voi myös opettaa rauhoittavan ja turvallisuuden tunnetta lisäävän mielikuvan käytön. Lapsi kuvittelee mielessään oman turvallisen paikan ja sinne turvalliset ihmisensä. Hän voi aina halutessaan ottaa tämän kuvan mieleensä. Sen voi myös piirtää.

    Toisaalta on tärkeää kertoa, missä on oikeasti sodan vaara. Lapsi tarvitsee vakuutuksen siitä, että hän on turvassa ja että vanhemmat huolehtivat hänestä.

  4. Neljätoistavuotias näkee dokumentin eläinten tehotuotannosta ja tulee suorastaan vihaiseksi. Miten teini-ikäisen maailmantuskaa voi lievittää?Satu Valkonen: Nuorella on jo valmius ymmärtää erilaisia motiiveja. Hänen kanssaan voi keskustella siitä, miten asiat toimivat, miksi näin tehdään ja mihin sillä pyritään. Millaisia taloudellisia vaikuttimia ehkä on.Nuoren elämään kuuluu tietty herääminen. Vihakin voi leimahtaa. Hän saattaa miettiä, miksi aiemmat sukupolvet eivät ole saaneet maailmaa kuntoon.

    Nuorta kannattaa kuunnella kunnioittavasti ja ymmärtävästi, vaikka hän saattaakin argumentoida voimakkaasti. Häntä kannattaa opastaa tulkitsemaan kriittisesti mediassa nostettuja aiheita. Sisältöjen arvioimiseen hyvä keino on keskustelu vanhemman kanssa. Myös vinkit, mitä itse voi tehdä asialle esimerkiksi ostovalinnoilla, voivat auttaa nuorta.

    On hyvä huomioida sosiaalinen media, jossa keskustelu voi olla aggressiivista ja mennä vihapuheen puolelle. Nuori saattaa tunne edellä kirjoittaa somessa jotakin, mitä myöhemmin katuu. Tästä kannattaa puhua.

    Soili Poijula: Nuoret ovat älykkyydessään aikuisen tasolla, mutta ajattelussaan mustavalkoisia ja voimakkaasti tuntevia. Aikuisen tehtävänä on ottaa nuoren tunteet todesta ja auttaa keskustelemaan asiasta. Aikuinen voi antaa elämänkokemukseen ja harkintaan perustuvaa perspektiiviä: mikä tämä ilmiö on Suomessa ja maailmalla ja mitä sille jo tehdään. Mitkä tahot ovat jo parantamassa eläinten asemaa ja mitä itse voi tehdä, jos haluaa vaikuttaa asioihin.

Lue näitä lapsen kanssa

Raija Siekkinen: Utelias Fauni (1990)
Satu ennakkoluuloista ja niiden voittamisesta. Ihmiset ja faunit pelkäävät ja vihaavat toisiaan. Pieni Fauni lähtee matkalle ihmisten maailmaan ottamaan selvää, miten pahoja he ovat.

Stefan Casta: Vampyyri ullakolla (2013)
Mustikkajengi-kuvakirjoissa seikkailee hauska lapsinelikko ruotsalaisidyllissä. Naapuruston pakolaisperhettä uhkaa käännytys, vaikka heille on syntymässä vauva.

Gunilla Bergström: Mikko Mallikas ja sisukas muurahainen (2006)
Mikko tykkää leikkiä maahanmuuttajakaverinsa Hamdin kanssa sotaleikkejä. Hamdin isä on ollut oikeassa sodassa, mutta ei halua puhua siitä. Kerran pojat saavat hänet kertomaan huikean tarinan siitä, miten pieni muurahainen auttoi häntä sodan keskellä.

Sophie Rascal: Tinka (2013)
Kissanpentu Tinka elää sodan ja nälän keskellä, minkä vuoksi vanhemmat lähettävät Tinkan bambulaatikossa valtamerelle, toivoen parasta. Tinka saa perheen ja löytää myös ratkaisun, miten selvitä vihan ja vierauden tunteista.

Ilon Wikland: Pitkä, pitkä matka (1996)
Ilon elää mumminsa luona Virossa, koska vanhemmat ovat eronneet ja muuttaneet tahoillensa. Venäläisten miehittäessä Viron panssarivaunut vyöryvät kaupunkiin. Tyttö lähetetään sotaa pakoon Ruotsiin, missä hän löytää värit ja maalaa itselleen kaiken, minkä on menettänyt. (Elämäkerrallinen tarina Astrid Lindgrenin luottokuvittajasta.)

Vinkit antoi Espoon Entressen kirjaston kirjavinkkari Pirkko Ilmanen.

Teinin pohdiskelun pohjaksi

Jenni Pääskysaari: Tyttö sinä olet… (2015)
Kirja kaikille tytöille. Sisältää asioita ja teemoja, joita jokainen tyttö joskus pohtii. Kirja ei lässytä vaan rohkaisee olemaan oma itsensä. Koskaan ei ole liian myöhäistä lukea tätä.

Annika Luther: Ivoria (2005)
Sidikin perhe on tullut Norsunluurannikolta Suomeen, mutta ei saa oleskelulupaa. 16-vuotias Alphonse pakenee hyiseen Helsinkiin, kun muu perhe joutuu lähtemään. Miten hän selviää paperittomana kylmässä Suomessa?

Terhi Rannela: Läpi yön (2014)
Maria aloittaa päiväkirjansa sairaalassa. Hän on yrittänyt itsemurhaa, mutta selviää. Hänellä on jotain, mistä unelmoida, mitä kohti mennä: kirjoittaminen.

Marja-Leena Tiainen: Alex ja pelon aika (2006)
14-vuotias Alex asuu kaukaisessa maassa. Isä on päättäjien kanssa eri mieltä ja joutuu vaikeuksiin. Samaan aikaan katoaa isoveli. Alex muuttaa kadulle, mutta ymmärtää, ettei selviä yksin. Kolmiosaisessa sarjassa seurataan Alexin matkaa pakolaisena aina Suomeen saakka.

Timothée de Fombella: Tobi Lolness (2010)
Tobi on vain puolentoista millimetrin mittainen ja asuu Suuressa Tammessa. Hänen isänsä on eri mieltä hallituksen kanssa siitä, onko Suuren Tammen ulkopuolella elämää. Siksi koko perhe joutuu vainotuksi ja Tobi joutuu selviämään yksin.

Vinkit antoi Porin kaupunginkirjaston kirjavinkkari Arja Palonen.

Teksti: Milla Ollikainen
Kuva: Colourbox

Kotilääkäri 10/2015.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X