Näin tunnistat hortoilijan superherkun vuohenputken

Jaa artikkeliTilaa Seura
Raija 
Kivimetsän (vas.) vetämä hortakurssi alkaa voikukan ihailulla. Osallistujina Maake Karhunen, Riitta Laakso, Diana Kranz-Herlevi ja toimittaja.
Omalta pihalta voi löytää gourmet-tason herkkuja kasvamassa villinä ihan itsekseen. Se on mahtavaa.

Pihani on pilalla. En voi syödä sitä. Ja juuri se oli tämän päivän tarkoitus.

Villivihannesasiantuntija Raija Kivimetsä, 53, on tiukkana. Suuri puutarhani rehottaa gourmet-kokkien himoitsemia trendikkäitä herkkuja, mutten voi kerätä niitä syötäväksi.

Koska mies levitti pihalle sammaleensyöjää.

Vaikka mies levitti sitä vain sammaleen päälle, sitä on voinut Kivimetsän mielestä levitä muuallekin.

Vain luomupiha kelpaa hortoiluun. Sana on muuten Raija Kivimetsän ja hänen Jouko-miehensä keksimä. Pariskunta tutustui vuonna 2000 Joukon vetämällä Kreetan-matkalla ja pohti, että ilmaisu ”kerätä villivihanneksia” kuulostaa kovin monimutkaiselta.

”Horta on kreikkaa ja tarkoittaa kaikkea villiä vihreää syötävää. Mietimme, että kun on sienet ja sienestäminen ja marjat ja marjastaminen, mikseivät kaltaisemme hortan kerääjät voisi hortoilla.”

Ilmaisu yleistyi, kun Kivimetsät antoivat elämäntavastaan kertovalle nettisivustolleen nimeksi hortoilu.fi. Pari vuotta sitten kielitoimisto määritteli hortoilun tarkoittavan luonnossa olevien villien kasvien syömistä, keräämistä ja niistä kokkaamista.

Raija Kivimetsän mielestä hortoilu kannattaa aloittaa omasta pihasta. Siksi olemme kokoontuneet tänne kotipihalleni Vantaan Korsoon.

Meitä on viisi, sillä olen kutsunut mukaan kolme naapuriani. Yksi heistä on Riitta Laakso, 49.

Pitäisikö meidän siirtyä hänen pihalleen? Ei kai Riitta ole ripotellut nurmikolleen sammaleensyöjää tai keinolannoitteita?

Ei ole, ei.

Vaan jotain paljon pahempaa.

Minkä teit, Riitta!

Rounduppia. Riitta on käyttänyt pihallaan Rounduppia.

Hän yritti päästä sillä eroon vuohenputkista. Ja juuri niitä me tänään haluamme löytää kaikkien kiihkeimmin.

Jokainen hortoilija rakastaa herkullisen makuisia vuohenputkia. Kivimetsän mukaan niissä on runsaasti c-vitamiinia ja magnesiumia. Vuohenputki auttaa nivelvaivoihin ja toimii kihtilääkkeenä.

Sitä voi syödä salaateissa ja piirakoissa. Siitä saa vuohenjuuston kanssa herkkulevitettä. Kivimetsät keräävät sitä joka kevät parisenkymmentä jättikassillista pakkaseen, ja joka vuosi se loppuu heiltä kesken.

Ja Riitta on pistänyt omiensa päälle Rounduppia.

Raija Kivimetsä näyttää järkyttyneeltä.

”Sehän on syöpää aiheuttava hermomyrkky ja kielletty jo useassa maassa. Ei sitä kannata käyttää missään tapauksessa”, Raija sanoo.

Vaikuttaa siis siltä, että Riitan piha on omaanikin pahemmin pihalla.

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisellakaan puolella, sillä tuoreen korsolaisen Diana Kranz-Herlevin, 37, pihaa vasta perustetaan.

Margaret ”Maake” Karhunen, 56, taas arvelee, että häneltä löytyy rikkaruohoja vain kukkapenkistä.

”Rikkausruohoja”, Raija Kivimetsä korjaa.

”Monet rikkaruohoiksi mielletyt kasvit rikastuttavat ruokaamme.”

Mutta stop! Pysytäänkin täällä. Etupihan nurmikkohan on vasta vuoden vanha, eikä siihen taatusti ole levitetty sitä sammaleensyöjää.

Mennään sinne. Ja sieltähän löytyy heti Kivimetsän terveyden ja hyvinvoinnin salaisuus. Hän syö sitä joka ikinen päivä. Keväällä ja kesällä tuoreena salaateissa ja leivän päällä, talvella pakasteena.

Siinä on jopa kymmenen kertaa enemmän antioksidantteja, vitamiineja, hivenaineita ja kivennäisaineita kuin viljellyissä lehtisalaateissa. Mutta vähemmän haitallisia nitraatteja.

Se on voikukka.

Eiköhän oteta siivut.

Voikukkaa oluella

Vaatturi, modisti ja korusuunnittelija Diana Kranz-Herlevi näyttää epäilevältä. Hän on joskus maistanut voikukkaa. Se maistui pahalta ja kitkerältä.

”Oletko varma, ettei se ollut sahalaitainen voikukka? Maistapa tätä sileälaitaista”, Kivimetsä sanoo ja ojentaa Dianalle lehden.

Villiyrtit kannattaa huuhdella ennen syöntiä, mutta menköön tämä nyt.

Diana pistää lehden suuhunsa.

”Hyvää”, hän sanoo.

Suomessa on 500 voikukkalajia ja sileälaitainen maistuu parhaimmalta. Karvaan makuisia sahalaitaisiakin voi syödä. Jotkut pilkkovat niitä smoothieen, sillä ne ovat antioksidipommeja.

Kivimetsän mielestä on hölmöläisen hommaa repiä viljelypalstoilta voikukkaa pois ja vaalia salaattia, ”jossa ei ole ravitsemuksellisesti mitään”.

”Italiassa, Ranskassa ja Kreikassa voikukka on arvokasvi, jota myydään toreilla. Se myös puhdistaa verta ja maksaa”, Kivimetsä sanoo.

”Kuulostaa hyvältä”, sanoo Maake.

Hän jäi hiljattain vuorotteluvapaalle Alkon myymäläpäällikön töistä ja on korsolaisen naisten olutseuran Sunny Sistersin varapuheenjohtaja.

Raija Kivimetsä on myös terveyden asiantuntija ja kertoo, että neljännes rasvamaksoista ei johdu viinasta. Maksaa rasittavat myös rakennusten homeet, pesuaineet, meikit ja voiteet.

Menevätkö meikitkin muka maksaan?

Kyllä ne sinne menevät, Raija vakuuttaa. Samoin kuin epäterveellinen ruoka.

Ja tässäkö on pelastus meikin, viinan ja grilliruuan turmelemalle ihmiselle, tässä voikukassa? Pitääkö terassikauden ilot vaihtaa tähän?

Ei sentään, Kivimetsä armahtaa.

”Mutta voikukan voi lisätä siihen terassielämään terveyttä antamaan. Sitä voi pilkkoa salaatin sekaan ja aamulla olo ei ole niin turvonnut kuin tavallisesti. Voikukka vähentää myös närästystä.”

Maake keksii, että jos voikukan lehden työntäisi suoraan olutpulloon likoamaan, oluesta tulisi kulaus kulaukselta terveellisempää.

Sitä neuvoa ei Kivimetsä suostu allekirjoittamaan. Mutta ajatus selvästi viehättää häntä.

Piha tietää vaivasi

Omalla pihalla hortoilevan täytyy siirtyä käsi- tai sähkökäyttöiseen ruohonleikkuuseen. Bensakoneella leikattua satoa ei saa syödä ainakaan kolmeen viikkoon.

Entä jos laittaisi ihan oman istutuspenkin voikukille? Tosin siltähän tämä nykyinenkin vähän näyttää.

”Monet nuoret kasvattavat jo parvekelaatikoissa voikukkia ja nokkosia lehtisalaatin sijaan. Viime vuonna minulta kysyttiin neuvoa, miten voikukan ja vuohenputken voisi siirtää omalle pihalleen. Silloin ajattelin, että nyt on hortoilun lopullinen läpimurto lähellä”, Kivimetsä sanoo.

Hän pitää kuitenkin parempana kerätä villejä voikukkia kuin kasvattaa niitä.

”Jos voikukkia istutetaan ja vaalitaan, ne eivät ole enää villejä. Villi on aina voimakkaampi, se valitsee paikkansa itse. Sehän puskee vaikka asvaltin läpi. Ja kun syöt sen, kaikki se voima siirtyy sinuun.”

Raija Kivimetsän isoisä oli rääkkyläläinen kansanparantaja ja maanviljelijä Antti Makkonen, joka hoiti kasveilla ihmisiä ja eläimiä. Raijan isä sairastui lapsena tulirokkoon ja lääkäri sanoi, ettei mitään ole tehtävissä.

Antti Makkonen oli toista mieltä. Hän haki lääkkeet luonnosta ja pelasti niillä poikansa. Raija menetti isoisänsä jo lapsena. Kaksi kansanrunousarkiston naista tallensi Makkosen tietotaidon haastattelemalla häntä 70-luvulla, mutta Raija ei ole löytänyt nauhoja. Jos joku tietää naisista tai nauhoista, ottakoon yhteyttä Raijaan tai Seuraan.

”Vanha kansa uskoi, että pihalla kasvaa sitä, mitä isäntäväki eniten tarvitsee. Sinun pihasi on täynnä arvokasta siankärsämöä, se maustaa mukavasti sieni- ja riistaruuat”, Raija sanoo.

Mitäs vaivoja se helpottaa?

”Siankärsämö vahvistaa immuniteettia ja on suoliston paras ystävä. Jos sinulla on kurinaa ja pörinää ja turvotusta vatsassa, laita vajaa kourallinen siankärsämön lehtiä vartiksi litran kannuun kuumaan veteen hautumaan ja juo teenä.”

”Sepäs sattui”, Maake kommentoi.

No, ehkä piha tietää sieniharrastuksestani.

Syömmekö toukan ruuat?

Uskaltaisikohan siankärsämöä maistaa pikkuisen tuosta kohdasta, jonka lähimaillakaan ei ole sammalta?

”Ei maisteta. Ehkä se sammaleensyöjä on vain syönyt sen siitä”, Riitta sanoo.

Kivimetsä harmittelee, että kasvit ovat nyt, toukokuun lopulla, kesäkuun lopun kunnossa. Juhannusruusut, pihlajat ja mansikat kukkivat. Timotei heilimöi.

Tuon marjapensaan alla kasvavan peltokanankaalin kukkanuput ovat maukkaita kuin pienet parsakaalit ja sen lehtiäkin voi syödä, mutta nyt ne ovat kitkeriä, koska kasvi on jo kukkinut.

”Olen kevätihminen ja kevät on hortoilijalle parasta aikaa, mutta tänä vuonna kevät jäi väliin. Se kesti muutaman päivän. Luonto on melkein kolme viikkoa normaalia edellä.”

Mutta peli ei ole menetetty. Tuoretta villivihannessatoa saa syksyyn saakka leikkaamalla kasvit matalaksi säännöllisesti.

Sireenin kukat ovat sentään parhaimmillaan, niitäkin voi syödä ja käyttää kakkujen koristeena. Niistä tehdään hilloja tai marmeladeja ja niitä kuivataan sokerin tai suolan mausteeksi.

Ja mikä parasta, sireenin kukkia voi käyttää niiltäkin pihoilta, joiden ruoho leikataan bensakoneella. Samoin kuin herukanlehtiä, ne sopivat salaattiin.

Kivimetsä antaa luvan myös maksaruohon maisteluun, koska se kasvaa myrkyttömässä kukkapenkissä. Se on hyvää, Dianan mielestä parempaa kuin voikukka.

Gourmet-kokit keräävät villiintynyttä isomaksaruohoa keitoksiinsa, mutta hortoilijat eivät, sillä se on isoapolloperhosen toukan ainutta ravintoa.

Raija ei ole varma, onko kukkapenkkini kasvi juuri isomaksaruoho, joten Riitan mielestä on varminta lopettaa maistelu tähän. Ettemme vain syö toukan ainoaa apetta.

On korkea aika jättää piha ja suunnata Korson villiin luontoon.

Metsästämään vuohenputkea. Herkkujen herkkua.

Anopin erehdys

Korson Ankkapuistoa ympäröivä metsä on täynnä valkovuokkoja. Ne ovat myrkyllisiä. Riitta syötti niitä kerran anopilleen, ei tosin ollut tarkoitus.

Riitta on kulttuurialalta diplomaatin puolisoksi kulkenut kappatieteiden maisteri ja järjestänyt jos jonkinlaisia ruokajuhlia ympäri maailmaa.

Kerran hän ripotteli valkovuokkoja pöytäliinalle koristeeksi lautasten väliin. Loppuillasta hän huomasi kauhukseen kukkien kadonneen.

Anoppi oli syönyt ne. Luuli niitä vähässä valossa väliruuaksi.

Anoppi ei onneksi sairastunut, mutta tapauksen jälkeen Riitan heiveröinen luontosuhde lähes katkesi. Hän kyllä nauttii luonnosta, mutta on ollut arka keräämään sieltä syötävää.

Mutta tuossa hän nyt kykkii ja hihkuu innoissaan, sillä saamme vihdoin saalista. Korimme alkavat täyttyä.

Tämä nuori maitohorsma on parsaakin parempi herkku voin, suolan ja sitruunan kanssa pannulla paistettuna. Tämä on mesiangervo, se on luonnon oma kipulääke ja siitä saa mahtavan makuista teetä.

Nämä nokkoset otetaan talteen lettuja varten. Kerätään ja kuivataan tätä vadelmaa. Ja poimulehteä, se on naisen paras ystävä.

Ketunleipä korvaa sitruunan ja mustikanlehtiä voi syödä sellaisenaan. Maistetaanpa kuusen kerkkää. Siitä vain suoraan suuhun.

Mutta missä on se vuohenputki? Sitä ei vieläkään näy ja Raija Kivimetsä on kummissaan. Espoossa sitä kyllä riittää.

Lopulta se löytyy.

Mutta ennen keruuta meidän on opittava tunnistamaan se tarkasti, sillä joskus vuohenputki kasvaa lähellä hukanputkea, myrkkykeisoa tai myrkkykatkoa.

Katsomme varren leikkauspintaa. Se ei ole pyöreä, vaan kolmiomainen. Varren keskellä on kouru. Kun kasvin levittää, paljastuu kolme lehtiruotia. Kaksi on vastakkain vaakatasossa ja yksi ylhäällä.

Kussakin lehtiruodissa on kolme tai joskus epämääräisen muotoisesti kaksi lehdykkää.

Rutistamme kasvia kädessä ja nuuhkimme sitä. Siitä leviää sellerimäinen tuoksu.

Himoitsemme sitä jo nyt ja vielä enemmän sen jälkeen, kun maistamme siitä valmistamaamme piirakkaa.

Olemme hurahtaneet hortoiluun.

No, Maake vielä vähän miettii.

Raijan vuohenputkipiiras

(gluteeniton)Hortoilu-37-vuohenputkipiirakka

 

Pohja

2 dl kaurahiutaleita

1 dl karkeaa gluteenitonta jauhoseosta tai muita gluteenittomia jauhoja (myös toki vehnäjauhot tai esim. mantelijauhot sopivat)

1 dl luomumaitoa tai kauramaitoa

(1 rkl raakaruokosokeria)

1 dl sulatettua luomuvoita tai kylmäpuristettua oliiviöljyä

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl ruususuolaa

 

Täyte

2 dl luomukermaa tai luomumaitoa

1 luomumuna

3 dl raastettua luomumozzarellaa/ emmentaljuustoa/vuohenjuustoa/murustettua fetaa

3 dl hienoksi hakattua tuoretta vuohenputkea

noin 8–10 tuoretta basilikanlehteä hienoksi hakattuna

hieman limepippuria

hieman ruususuolaa

 

Valmistus

Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään ja taputtele taikina jauhoitetuin käsin voideltuun pyöreään uunivuokaan (halkaisija noin 27 cm) ja pistele taikinaa haarukalla. Esikypsennä 170-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, niin että pohja ruskettuu hiukan.

Pohjan esikypsyessä sekoita keskenään täytteen ainekset. Ensin kerma tai maito ja muna, lisää sitten juustoraaste, murennettu fetajuusto sekä vuohenputki- ja basilikasilppu. Sekoita hyvin. Levitä sitten täytteen ainekset esikypsytetyn pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Ennen uuniin laittamista jauha myllystä pinnalle hieman limepippuria.

Voit lisätä päälle halutessani myös vuohenjuustopaloja.

Kypsennä 170-asteisessa uunissa noin 20–25 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja saanut hieman rusketustakin.

X