Pöksyt pois ja nakujuoksulle: Padasjoella alastomana juoksu on perinne

Jaa kaverilleTilaa Seura
Suomen suvi on kaunis ja suomalainen ihminen on kesäillassa ja ilman rihman kiertämää kauneimmillaan. © Lauri Rotko/Otavamedia
Lenkkeily ilman vaatteita yleisillä teillä on vapauttava kokemus. Padasjoella nakujuoksua on harrastettu jo monta vuotta.

Ei tunnu lainkaan oudolta seisoa alasti kylätalo Harjulan pihalla. Jos olisin ainoana ilkosillani, niin se ujostuttaisi. Sitä voisi luulla jopa uneksi. Mutta nyt meitä vaatteettomia odottaa lähtöviivan takana 105 ihmistä. Pilvet ovat väistyneet Padasjoen taivaalta. Alaston joukko liikahtelee ja sorisee. Lippusiiman takana, yleisön joukossa napsuvat kamerat.

Auringosta riittää vielä kasvoihin, rintaan, vatsaan ja reisiin suloista lämpöä. Myös vatsan ja reisien välissä oleva kehonosa saa leppoisaa ilmakylpyä.

Lähtölaukaus kajahtaa ja vaatteettomat juoksijat kirmaavat kylätalon pihalta alamäkeen viettävälle soratielle. Alastomien hytkyvä massa venyy hetkessä letkaksi. Ensimmäiset paljaat selät kääntyvät jo risteyksestä asfalttitielle. Vuoden 2016 Nakukymppi on alkanut.

Viipyvä hiki

13 vuotta sitten järjestetylle ensimmäiselle Nakukympille osallistui vain neljä miestä. Hullu idea kymmenen kilometrin alastonjuoksusta syntyi tapahtuman järjestäjän, tamperelaisen Aarne Heinon ystävän kesämökillä.

”Mökiltä on uimarantaan noin kymmenen kilometriä. Eräänä juhannusiltana päätimme juosta koko matkan alasti”, Heino kertoo.

Nakukympin osallistujien määrä on vuosi vuodelta kasvanut. Tämän kesän 105 juoksijaa on kaikkien aikojen suurin osallistujamäärä ja yleisöä on reitin varrella vähintään saman verran.

”Nakukymppi ei ole tirkistelytapahtuma, vaan juoksijat ja yleisö tekevät tästä yhdessä kesäisen karnevaalin.”

Kun askeltaa alastomana yleisellä tiellä, niin sitä katsoo ympärilleen nähdäkseen, että katsooko kukaan erityisesti minua. Jokainen tienvarressa seisova katsoo nakujuoksijoita, mutta katseet liukuvat ohi, eivät pysähdy omalle kohdalleni. Se tuntuu helpottavalta.

Yleisön joukosta kantautuvat aplodit ja kannustushuudot. Lenkkitossut napsahtelevat asfalttiin , kunnes käännytään soratielle ja avoin peltomaisema vaihtuu nuoreen lehtimetsään ja pajupusikkoon. Keho värähtää, kun vasemmalla siintävän järven viileys painuu paljaalle iholle. Käsivarret nousevat hetkeksi kananlihalle.

Verkkaisen vauhdin riski

Nakukympin säännöissä juoksijoiden varusteet on tarkasti määritelty. Miehille on sallittu ainoastaan sukat, juoksukengät ja päähine ja naisille niiden lisäksi toppi tai vastaava vaate.

Kenenkään ei tarvitse taivaltaa koko kymmentä kilometriä. Lyhimmillään suoritus hyväksytään, kun ylittää ilkosillaan lähtöviivan. Juokseminenkaan ei ole pakollista. Kahden ja puolen kilometrin edestakaista reittiä saa taivaltaa myös kävellen.

Kärkijuoksijat ovat aktiiviurheilijoita, joiden hytkyvät selät ja tärisevät pakarat katoavat jo ensimmäisten satojen metrien jälkeen mutkan taakse. Oma taktiikkani on reipas kävely. Välttelen väsymystä ja lihasten maitohapoille menemistä. Verkkaisen vauhdin riskinä ovat tienvarren pusikoissa inisevät hyttyset, mutta ainakaan alkumatkasta ne eivät vielä iske iholle.

Alastomuus ei unohdu, mutta se alkaa huvittaa. Joukossa vallitsee hyväntuulisuus: kaikkeen sitä onkin ryhdytty. Käsikkäin kävelevät siilinjärveläiset Anne ja Pekka Nissinen myöntävät olleensa kauhuissaan, kun he laskeutuivat ilman vaatteita kylätalon salin portaita pihalle ihmisten eteen.

”Ensimmäinen kertaa alastomana julkisella paikalla lienee se pahin”, Pekka Nissinen toteaa.

”Ja toista kertaa tuskin enää tulee.”

Nakukympille lähteminen ei ollut pariskunnalle itsestäänselvyys.

”Löimme keskenämme vetoa ja minä hävisin, Anne Nissinen kertoo.

”Vedon aihetta en kerro, mutta panos oli nakukymppi ja tässä sitä mennään.”

Ruis on jo tähkässä. Tie viistää pellonpiennarta suurten kuusten siimekseen. Yhä alemmas laskenut aurinko jää puiden taakse, mutta enää ei tule vilu. Olen kiihdyttänyt vauhdin kevyeen hölkkään ja alastomaan kehoon virtaa lämpöä sisältäpäin. Nopeimmat juoksijat ovat käyneet jo kääntöpaikalla ja juoksevat vastaan. Heidän kanssaan lyödään yläfemmat.

Nakujuoksijat ovat yhdenvertaisia, vaikka vauhdissa on eroja.

Vantaalainen Kaj Råstedt on sonnustautunut Nakukympillä peruukkiin. Hän on myös punannut poskensa ja huulensa. Kymmenettä kertaa Nakukymppiä juokseva Råstedt on osallistunut lukuisiin eri juoksutapahtumiin.

”Kun tulin ensimmäiselle Nakukympille, niin ajattelin, että tämä täytyy kerran elämässä tehdä. Nyt en malta pysyä täältä enää pois.”

Råstedtin tuntumassa juoksevat turkulaiset Laura Sillanpää ja Henrik Lahtinen.

”Juoksu tuntu kevyemmältä ilman vaatteita”, Lahtinen huohottaa.

”Jos olympialaisissa juostaisiin alasti, niin maailmanennätykset menisivät uusiksi.”

Takaperinjuoksua

Tie viistää maatalon pihapiiriä. Tien toiselle puolelle jää punamullalla maalattu konevaja. Tienvarteen on parkkeerattu traktori, jonka auringon lämmittämistä suurista renkaista leijuu kumin haju. Pihalla seisoo tyhjä puutarhakeinu. Talonväki ei Nakukympistä välitä.

Juoksijoita valuu rykelminä konevajan nurkan takaa ja kaartaa pitkälle suoralle. Huohotus on äänekästä ja paljaat ihot kiiltelevät. Kaksi nuorta naista eivät ole pukeneet toppia ylleen, mutta he juoksevat käsillään rintojaan peitellen. Naisten perässä sipsuttaa kaksi nuorta miestä pakarat edellä. Lohjalaiset Juha Nurmela ja Juuso Ala-Tuuhonen juoksevat koko kymmenen kilometrin rupeaman takaperin.

”Urheilu ei saa olla liian vakavaa. Nakuilu on hauskaa ja takaperin juosten se on vielä tuplasti hauskempaa”, useita maratoneja juossut Nurmela toteaa.

Toista kertaa Nakukympille osallistuvan Nurmelan hikisessä kehossa on antureita ja johtoja. Diabetesta sairastavaan maratoonariin on kytketty insuliinipumppu.

Takaperinjuoksu on Nurmelan mukaan hankalaa, eikä koko matka edes taitu ilman etuperin juoksevaa opasta. Vaikeutta lisää vielä vaatteettomuus.

”Housuttomana viisari heiluu liikaa, mutta onneksi se on kooltaan niin vaatimaton, ettei siitä ole suurta haittaa.”

Huokosten eritystä

Kahden ja puolen kilometrin jälkeen lisään taas vauhtia. Jalka nousee soralta kevyesti, ja hiki nousee pintaan. Alastomana huomaa, että ihon huokoset toimivat eri tavalla. Otsa kostuu, mutta lantio ei edes pisaroi.

”Iho on ihmisen suurin elin”, sanoo rauhallisesti tietä myöten askeltava mäntsäläläinen Olli Elo. Hän ja Leila Sillanpää kuuluvat Luonnonmukaiset-nimiseen yhdistykseen.

Elo ja Sillanpää ovat naturisteja.

”Alastomuus on meille itsestäänselvyys samalla tavalla kuin vaatteiden pukeminen”, Elo toteaa.

”Meille Nakukymppi ei ole urheilua, vaan yksi hassu kesätapahtuma muiden joukossa.”

Elolle ja Sillanpäälle Nakukymppi ei ole juoksukilpailu, vaan luonnonmukaista liikkumista. Sillanpäälle alastomuus on kokonaisvaltaisesti vapauttava kokemus. Hän tunnustaa, että ei ole ajellut alapään karvojaan.

”Ei voi sanoin kuvailla, miltä tuntuu, kun leppeä kesätuuli niitä heiluttaa. Sitä ei voi kokea pöksyt jalassa.”

Venyttelyä nurmikolla

Maalisuoralla otan loppukirin. Kun on säästellyt voimiaan matkalla, niin spurtista tulee kiivas. Ylämäki nousee yhdessä hujauksessa. Vaikka Nakukymppini typistyi vain viiden kilometrin mittaiseksi, niin saan silti palkinnoksi kunniakirjan ja suolaisen nälkääni lautasellisen risottoa.

Kylätalo Harjulan pihalla seisoo yhä alastomia pukeutuneiden ihmisten joukossa. Nakukympin jatkot ovat alkamassa, karaokea käynnistellään.

Turkulaiset Laura Sillanpää ja Henrik Lahtinen tekevät loppuvenytyksiä.

”Loppumatkasta en enää edes muistanut olevani alasti. Vaatteettomuus alkoi tuntua luonnolliselta”, Lahtinen selittää.

Kenellekään meistä ei ole kiire pukemaan. Leppeässä kesäillassa vaatteet tuntuvat turhilta.

X