Yli 20 kiloa painoaan pudottanut Ringa Ropo iloitsee elämänmuutoksestaan: ”Laihtuminen vaatii vain sitoutumista”

Kisojen jälkeen urheilulääkärillä oli asiaa. Ringa Ropo oli juuri voittanut naisten korkeushypyn Suomi-Ruotsi-maaottelussa, 16-vuotiaana ja Suomen ennätystuloksella. Korkeushyppy oli vielä tuolloin hänen päälajinsa, ja nuoren urheilijan selkeä lahjakkuus oli jo noteerattu.

Kokenut urheilulääkäri Pekka Peltokallio toi kilpailun jälkeen Ropolle viestin urheilujohtaja Yrjö Kokolta.

Korkeushyppylupaukselle haluttiin lahjoittaa vaaka.

”Olin 16-vuotiaana pikkuisen pyöristynyt, ja korkeushypyssä se ei vaan käy. Se on raadollista, mutta jos siinä lajissa haluat menestyä, paino pitää saada kuriin. Pekka hoiti sen tilanteen hienosti ilman syyllistämistä”, Ringa Ropo sanoo.

Myöhemmin hän on joutunut kohtaamaan paljon isomman kamppailun painonsa kanssa – ja syyllistämistä.

Isommat murheet menivät ylipainon edelle

Ennen urheilumiesten lahjaa teini-ikäinen Ropo ei ollut kiinnittänyt ulkonäköönsä mitään huomiota. Hän tajusi kuitenkin heti, miksi hänelle annettiin vaaka, ja hän alkoi myös käyttää sitä ahkerasti.

Pisaranmuotoinen vieterivaaka seurasi mukana elämänvaiheesta toiseen, kunnes meni rikki kymmenisen vuotta sitten. Silloin Ropo oli reilusti ylipainoinen perheenäiti.

Sitä ennen rikki oli mennyt jotakin paljon arvokkaampaa. Ropo oli synnyttänyt neljä lasta ja haudannut heistä ensimmäisen, 2-vuotiaana syöpään kuolleen Juhon.

Kiloja oli kertynyt tasaisesti, mutta ylipaino ei päässyt vuosikausiin Rovon murhelistalla kuin korkeintaan pistesijalle. Ei vielä silloinkaan, kun hänellä todettiin perinnöllinen kakkostyypin diabetes, jonka hoidossa painonhallinta on keskeistä.

Ropo joutui kokemaan vielä kipeän avioeronkin, jossa tuli jätetyksi. Jaloilleen pääseminen vei aikansa, mutta pikkuhiljaa hän alkoi taas hoitaa muiden ihmisten lisäksi myös itseään.

”Lapset ovat aina olleet minulle tärkeitä, niin kuin kaikille vanhemmille, mutta heidän varjollaan jätin itsestäni huolehtimisen.”

Ropo sanoo kuitenkin olevansa onnellinen jokaisesta kyyneleestä. Ne ovat muovanneet hänestä sen ihmisen, joka hän on nyt.

”Olen varmaan tyypillinen viisikymppinen nainen. Tänä päivänä tiedän jo, mitä halua, mitä en ja minkä annan vaan olla.”

Pullan edessä polvillaan

Ylipaino ei vuosikausiin karissut millään, vaikka Ropo kuinka liikkui ja kuvitteli syövänsä oikein. Hänhän oli sentään entinen huippu-urheilija, jonka rutiineihin oli kuulunut kilon tai parin painonpudotus joka kevät.

”Mutta on ihan eri asia tehdä se kaksikymppisenä kuin nelikymppisenä. Ja toisekseen ihminen huijaa itseään joka päivä, kun se ei oikeasti ymmärrä kaloreita. Niistä puhutaan, mutta todellisuudessa ihmiset eivät ymmärrä niiden kertymistä.”

Ringa pysyy tavoitepainossaan laskemalla kaloreita. ”Tiukka kontrolli ei sovi kaikille, mutta itse olen sinut sen kanssa.”© TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Kaksi vuotta sitten Ropo kutsuttiin kokeilemaan Cambridge-laihdutuskuuria. Se sopi hänelle – itse asiassa niin hyvin, että viime syksynä hän aloitti työt Cambridge Ohjelma Finland Oy:ssä.

”Olin aiemmin tehnyt joitakin työpaikkavalintoja esimerkiksi siten, että saatoin olla Riihimäellä lähellä kotia, kun Emma oli vielä ala-asteella. Tämä työpaikka on ensimmäinen, jonka valintaan ei kukaan tai mikään muu ole vaikuttanut. Valitsin sen ihan itse oman hyvinvointini takia.”

Arki yhä kontrollia ja kaloreiden laskemista

Ropo laihdutti yli kaksikymmentä kiloa, jotka ovat pysyneet poissa. Se vaatii kuitenkin kontrollia: Ropo punnitsee itsensä päivittäin ja laskee kaloreita. Jos viikonloppuna on tullut syötyä vaikkapa palanen juustokakkua tai otettua lasi viiniä, maanantaina pitää palata ruotuun.

”Ymmärrän, että tiukka kontrolli ei sovi kaikille, mutta itse olen sinut sen kanssa. Mun elämä on kuitenkin nuoresta asti ollut tavoitteiden asettamista ja aikatauluttamista. Se on mulle normaali olotila.”

Kontrollia parempi sana voisi Ropon mielestä olla suunnitelmallisuus. Kun suunnittelee syömiset ja liikkumiset ja pitäytyy suunnitelmassa suurimman osan ajasta, voi itselleen olla myös armollinen.

”Itse asiassa laihtuminen oli lopulta aika helppoa, se vaati vain sitoutumista.”

Ropo ei ole perso makealle – paitsi kanelipullalle, jonka edessä hän myöntää joskus olevansa polvillaan. Sen sijaan leivänsyöntiä hän on joutunut vähentämään rankasti, ja leikkeleitä hän suo itselleen vain viikonloppuisin.

Keho on jo tottunut kevyempää ruokavalioon. Kun Ropo erehtyi jokin aika sitten palkitsemaan itsensä nakkikioskin hoda- rilla kaikin täyttein, elimistö antoi vastalauseen.

”Se oli älyttömän hyvää, ja olin niin sairas sen jälkeen! Hetken hurmio oli loppuillan turmio.”

Kenkien kiinnityksestä ongelma

Ringa Ropo sanoo suhtautuneensa aina itseensä positiivisesti, niin huippu-urheiluvuosina kuin ylipainoisena kotiäitinä.

Jouduttuaan parikymppisenä selkäleikkaukseen Ropoa uhkasi urheilu-uran lopettaminen. Hän kuitenkin kuntoutti itsensä, vaihtoi pituushypyn päälajikseen ja voitti siinä Suomen mestaruuden kaksi vuotta leikkauksen jälkeen.

Siinä sivussa tuli roppakaupalla positiivista huomiota myös ulkonäöstä. Kaunis pituushyppääjä oli 1980-luvulla seuratuimpia suomalaisia naisurheilijoita.

”Kun tuli se isompi julkisuus, olin ihan että aijaa, olenko mä hyvännäköinen? Se ei ole koskaan ollut mulle merkittävää, miltä näytän. Olen kuitenkin kokenut sen lihavuuden ja nyt taas normaalipainoisuuden. Laihduttamisessakaan pointti ei ollut se, että haluan näyttää hyvältä. Se on pinnallista ajattelua. Laihdutin terveydellisistä syistä.”

Diabetes puhkesi, kun Ropo odotti neljättä lastaan, nyt 13-vuotiasta kuopustaan. Ropo korostaa, etteivät syynä olleet epäterveelliset elämäntavat. Vaikka ylipaino varmasti vaikutti diabeteksen puhkeamiseen, suurin syy oli geenirasite.

”Mua yritettiin siitä kyllä syyllistää. Ihan läheisetkin ihmiset osoittivat sormella, että voisit tehdä jotain itsellesi. Se tuntui pahalta. Vaikka olin lihava enkä saanut enää kenkiäkään kunnolla kiinni, lihavuus itsessään ei katkaissut mun selkärankaa. Vaadittiin aikaa, että saatoin keskittyä itseeni ja tehdä elämäntapamuutoksen.”

Elämänmuutoksen ansiosta Ropon ei ole vielä tarvinnut aloittaa diabeteksen hoitoa insuliinilla.

Vaikka Ringa ropo on entinen huippu-urheilija, liikunta oli hänelle välillä pakkopullaa. ”Nyt janoan sitä. Viikonloppuisin pyrin tekemään molempina päivinä edes kävelylenkin.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Täpöillä töissä

Ringa Ropon elämänmuutos alkoi painonpudotuksella. Viime syksynä hän aloitti uudessa työssä, ja jo aiemmin rinnalle löytyi uusi mies. Ropo on seurustellut entisen kolmiloikkaajan Heikki Hervan kanssa reilun vuoden.

Vaikeiden aikojen jälkeen Rovolle on lyhyessä ajassa tapahtunut paljon positiivisia asioita.

”Välillä meinaa itseäkin hengästyttää. Mutta mulla on vanhemmiten entistä enemmän tarve luottaa sisäiseen intuitioon. Olen huomannut, että se on ainoa oikea tapa toimia. Uskallan heittäytyä.”

Se näkyi myös syksyllä televisiossa nähdyssä Mestarien mestarit -ohjelmassa, jossa Ropo oli ex-huippu-urheilijoista koostuneen ryhmän ikäpresidentti. Vaikka kilpailuvietti ei enää niin jyllää eikä Ropo halunnut vetää itseään äärirajoille, hän nautti antaumuksella kaltaistensa seurasta.

Ropo ei halua liittää kaikkia muutoksia suoraan laihtumiseen ja korostaa, että on ollut tyytyväinen itseensä kaikissa elämänvaiheissa. Hän ei ylipäänsä pidä siitä, että ylipainosta tehdään ihmisen ominaisuus. Silloin käy niin, ettei ylipainoa voi kritisoida edes lääkäri.

”Se on kuitenkin lääkärin tehtävä. Pitäisi päästä pois vastakkainasettelusta ja hyväksyä tietyt tosiasiat.”

Vaikka painon putoaminen sinänsä vaikutti suoraan terveyteen, muut hyvät asiat ovat seuranneet välillisesti.

”Enemmän on kyse siitä, että rupesin voimaan paremmin ja tulin virkeämmäksi, aistit avautuivat.”

Ropo ei enää vaihtaisi nykyistä elämäntapaansa entiseen.

”Silloinkin pidin itseäni ihan järki-ihmisenä. Mutta nyt mulla on hirveän paljon enemmän virtaa. Koen, että olen myös paljon luovempi. Työelämä saa minusta vielä paljon tämän viimeisen viidentoista vuoden aikana, pystyn tekemään sen ihan täpöillä”, Ropo iloitsee.

Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 1/2018.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti