Ruuveja luunmurtumaan - Maitohaposta valmistetaan ruuveja luunmurtumiin
Biohajoavat ruuvit korjaavat luunmurtumia.
Mikä
Suomessa käytettiin biohajoavia ruuveja luunmurtumien korjaamiseen ensimmäisen kerran vuonna 1984 Töölön sairaalassa. Niiden edeltäjiä olivat metalliset ruuvit ja piikit, joita käytetään edelleenkin yleisesti murtumien hoidossa.
Miten toimii
Laktidi-maitohaposta kovettamalla valmistettujen naulojen ja ruuvien etuna on se, että kiinnitysvälineitä ei tarvitse myöhemmin poistaa. Niitä käytetään esimerkiksi nivelensisäisten murtumien hoidossa ja polven ristisiteiden kiinnittämisessä.
Ortopedian ja traumatologian dosentti Eero Hirvensalon mukaan merkittävin kehitysaskel murtumien hoidossa oli metallisten kiinnitysvälineiden kehitystyö ja leikkausmenetelmien systemaattisen opetuksen aloittaminen 1960–70-luvuilla.
Murtumien kirurginen hoito on nykyisin mahdollista pienistä kasvoluista aina nikamien ja pitkien putkiluiden pirstalemurtumiin saakka. Liukenevat kiinnitysvälineet ovat osana tätä laajaa kiinnitysvälineiden kirjoa.
Keiden ansiota
Ensimmäisen putkiluumurtumiin käytetyn ydinnaulan kehitti saksalainen kirurgi Gerhard Küntscher Kielin yliopistossa vuonna 1939.
Biohajoavista materiaaleista kehitettyjen ruuvi- ja naula-implanttien pioneereja olivat Tampereen teknillisen korkeakoulun biomateriaalitekniikan professori Pertti Törmälä ja ortopedian ja traumatologian professori Pentti Rokkanen 1980-luvun alussa.
Maitohaposta kovettamalla valmistettua implanttia ei tarvitse koskaan poistaa. Tämä vähentää leikkausten määrää ja siten infektioriskiä.