Tunnistatko sinä aivoverenkiertohäiriön oireet? Kun äkillinen kohtaus iskee, aikaa ei ole enää hukattavaksi

Jaa kaverilleTilaa Seura
© iStock
Aivoverenkiertohäiriö iskee usein täysin yllättäen. Silloin täytyy soittaa välittömästi hätänumeroon 112. Mitä nopeammin hoitoon pääsee, sitä paremmat mahdollisuudet on toipua.

1. Mitä aivoverenkiertohäiriöllä tarkoitetaan?

Aivoverenkiertohäiriössä aivoihin verta tuova verisuoni joko tukkeutuu tai repeää. Aivovaltimon tukos aiheuttaa aivoinfarktin, jossa osa aivoista tuhoutuu, kun verenkierto alueelle loppuu.

TIA-kohtaus on ohimenevä aivoverenkiertohäiriö, jossa valtimon tukos aukeaa nopeasti itsestään, eikä pysyvää vauriota ehdi syntyä. Tukokset johtuvat tavallisesti aivojen tai kaulan valtimoiden ahtautumisesta tai sydämestä aivoihin verivirtauksen mukana kulkeutuvista hyytymistä.

Tukosta harvinaisempi valtimon repeäminen aiheuttaa aivoverenvuodon. Vuoto aiheuttaa vaurion painamalla ympäröivää aivokudosta kasaan.

2. Mitä aivoverenkiertohäiriössä tapahtuu?

Kun aivovaltimon virtaus pysähtyy, kyseisen suonen ruokkima aivojen osa alkaa tuhoutua. Täysin ilman veren virtausta aivokudos kuolisi muutamassa minuutissa. Usein eri aivoalueiden verisuonilla on kuitenkin yhteyksiä, jolloin verta pääsee hieman virtaamaan vaurioalueelle ja pysyvän vaurion syntyminen hidastuu.

Laajat vauriot johtavat yleensä pysyvään vammautumiseen. Pienemmistä vaurioista aivot sen sijaan pystyvät usein toipumaan. Aivoilla on kyky ajan myötä muovautua, jolloin säilyneet aivojen hermosolut eli neuronit voivat ottaa tuhoutuneiden neuronien tehtäviä itselleen.

3. Miten aivoverenkiertohäiriö oireilee?

Oireet riippuvat vaurion kohdasta aivoissa. Ne voivat alkaa hyvin äkillisesti tai kehittyä asteittain pahentuen. Oireena voi olla esimerkiksi toisen suupielen roikkuminen, raajan tai raajojen toispuolinen heikkous ja tuntohäiriö, osittainen tai täydellinen näön menetys ja tasapainovaikeudet. Usein kohtauksen saanut kokee myös puheen tuoton tai ymmärtämisen vaikeaksi. Lisäksi aivoverenkiertohäiriö voi oirehtia äkillisesti alkavalla kovalla päänsäryllä tai tajunnan tason laskulla.

4. Miten pitää toimia, kun oireita ilmaantuu?

Potilaan tai läheisen täytyy soittaa välittömästi hätänumeroon 112. Sen jälkeen kannattaa katsoa, että kohtauksen saanut pystyy hengittämään eli pää on hyvässä asennossa. Jos potilaan tajunta heikkenee, hänet kannattaa kääntää vasemmalle kyljelle hengityksen turvaamiseksi. Muuta ensiapua maallikot eivät pysty aivoverenkiertohäiriöpotilaalle antamaan.

Monilla on käsitys, että aspiriinin ottaminen voi auttaa tukoksen avaamisessa. Se ei pidä paikkansa. Jos kyseessä on aivoverenvuoto, aspiriinin ottaminen saattaa vain pahentaa tilannetta.

5. Täytyykö hätänumeroon soittaa, jos oireet ehtivät mennä ohi?

Ehdottomasti. Ohimenevä aivoverenkiertohäiriö eli TIA-kohtaus oireilee samaan tapaan kuin aivoinfarkti. Se menee yleensä ohi alle tunnissa, eikä siihen liity pysyvää kudosvauriota. TIA-kohtaus on kuitenkin aina varoitusmerkki, että lähitunteina tai lähivuorokausina voi kehittyä vielä paljon vakavampi aivoinfarkti, ja siksi se vaatii hakeutumista sairaalan päivystykseen.

6. Miten aivoverenkiertohäiriöitä hoidetaan?

Ensimmäiseksi selvitetään, onko kyseessä tukos vai vuoto, koska niitä hoidetaan eri tavoin.

Nopean lääkärintutkimuksen jälkeen tehdään aivojen viipalekuvaus. Samalla yleensä kuvataan kaulan ja aivojen verisuonet. Jos kyseessä on aivoinfarkti ja potilas on tullut hoitoon nopeasti, hänelle tavallisesti annetaan liuotushoito tukoksen avaamiseksi. Liuotushoito on sitä tehokkaampaa, mitä nopeammin se aloitetaan.

Liuotushoito ei kuitenkaan sovi aivoverenvuodon hoitoon. Useimmiten se ei myöskään tehoa kaikkein vaarallisimpiin suurten aivovaltimoiden tukoksiin. Niiden hoidossa tarvitaan erikoisosaamista, jota kutsutaan mekaaniseksi trombektomiaksi. Tällä hetkellä hoitoa on tarjolla vain yliopistosairaaloissa, ja haasteena on, miten kaikki potilaat saisivat apua riittävän ajoissa.

7. Miten aivoverenkiertohäiriöistä kuntoudutaan?

Kuntoutuminen riippuu lopullisen aivovaurion paikasta ja koosta. Suurten aivovaltimoiden tukokset johtavat usein kuolemaan tai loppuelämän viettämiseen laitoshoidossa. Pienempien verisuonien vaurioissa paranemisennuste on parempi.

Ajoissa aloitettu ja riittävän pitkäkestoinen kuntoutus ovat tärkeitä potilaan ennusteen kannalta. Yleensä toipuminen on nopeinta kohtausta seuraavan vuoden aikana, minkä jälkeen se alkaa hidastua. Valitettavasti esimerkiksi puhe-, fysio- ja toimintaterapiaa sekä neuropsykologista kuntoutusta on tarpeeseen nähden liian vähän tarjolla. Kuntoutusta lisäämällä ihmiset toipuisivat huomattavasti nykyistä paremmin.

8. Minkälaisia oireita ja toimintakyvyn rajoituksia potilaalle yleensä jää?

Toispuolihalvaus on hyvin tavallinen. Silloin toisen puolen raajat eivät toimi kunnolla. Kädellä ei esimerkiksi pysty tarttumaan esineisiin tai jalalla ei pysty kävelemään normaalisti.

Joillekin tulee puheen tuoton tai ymmärtämisen vaikeuksia. Nieluhalvaus voi estää normaalin juomisen tai ruokailun.

Lisäksi neuropsykologiset oireet ovat tavallisia. Potilas ei esimerkiksi itse tiedosta oirettaan ollenkaan. Hän voi myös menettää kykynsä laskea tai hahmottaa avaruudellisia tiloja.

9. Minkälaiset tekijät lisäävät sairastumisriskiä?

Kaikki sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät lisäävät aivoverenkiertohäiriöiden riskiä. Tärkein riskitekijä on korkea verenpaine. Se kannattaa hoitaa elämäntavoilla ja tarvittaessa lääkehoidolla kuntoon. Terveillä elämäntavoilla voi ehkäistä myös riskiä sairastua aikuisiän diabetekseen, joka lisää aivoverenkiertohäiriöiden riskiä.

Lisäksi sydämen eteisvärinä ja tupakointi lisäävät sairastumisriskiä. Eteisvärinä tarkoittaa sydämen rytmihäiriötä, joka altistaa veritulppien syntymiselle sydämen sisälle. Kun verihyytymät lähtevät veren mukana liikkeelle, ne voivat aiheuttaa aivoinfarktin. Potilas saattaa tuntea eteisvärinän epäsäännöllisinä kohtauksittaisina sydämen tykyttelyinä.

Alle 50-vuotiailla aivoverenkiertohäiriöt ovat vielä melko harvinaisia, mutta iän karttuessa riski kasvaa jatkuvasti.

10. Miten sairastumista voi ehkäistä?

Säännölliset, terveet elämäntavat ehkäisevät aivoverenkiertohäiriöitä. Uni, ravinto ja liikunta ovat terveyden kulmakivet, joista kannattaa pitää huolta. Monipuolinen ruokavalio, johon kuuluu paljon kalaa, kasviksia ja hedelmiä, tekee hyvää sekä verisuonille että aivoille.

Lisäksi aerobinen liikunta laskee sairastumisriskiä. Jo parinkymmenen minuutin reipas kävely- tai juoksulenkki 2–3 kertaa viikossa parantaa verenkiertoelimistön toimintaa.

Verenpaine kannattaa käydä mittauttamassa säännöllisesti lääkärillä tai terveydenhoitajalla ja pyytää samalla ohjeet eteisvärinän tarkkailuun.

Asiantuntijana Aivoverenkiertoyksikön vastaava lääkäri, neurologian erikoislääkäri Jyrki Ollikainen Taysista.

X