Keskittymishäiriöinen Hanna-Kaisa ADT-oireistaan: ”Halusin oppia kytkemään levottomat aivoni pois päältä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Hanna-Kaisa Sulonen
© Sara Pihlaja / Otavamedia
Keskittymiskyvyn elvyttäminen on mahdollista, vaikka arki olisi täyttä silppua. Hanna-Kaisa havahtui ADT-oireisiinsa ja siivosi arjesta turhan älylaitehälyn pois.

Kuuntelin kerran podcastia, jonka aiheena oli keskittymishäiriö. Tajusin, että kaikki kuvaukset täsmäsivät minuun: olin oikein klassinen ADT-tapaus.

Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt, mihin aikani oikein meni. En ehtinyt koskaan lukea tai kehittää itseäni millään tavalla.

Todellisuudessa aika meni siihen, että yritin olla koko ajan joka paikassa läsnä: kun istuin koneella tekemässä töitä, minulla oli kaksi sähköpostia ja kaikki somekanavat auki, ja vielä puhelin pöydällä välkkymässä ja piippaamassa.

Reagoin viesti-ilmoituksiin kuin Pavlovin koirat: käsi haki refleksinomaisesti puhelinta joka kerta, kun kilahti. Tunsin ehkä olevani jollain tavalla ajan hermolla, mutta tosiasiassa arki ei tuntunut enää järkevältä. Kaikki oli yhtä silppua ja pomppimista.

Yritin olla tehokas, mutta mieli eksyi koko ajan johonkin epäolennaiseen. Se alkoi olla aika ahdistavaa. ADT-ihmiselle tyypilliseen tapaan otaksuin, että multitasking olisi ratkaisu työteho-ongelmaan ja lisäsin päällekkäisten tehtävien määrää. Siten tajusin, että en voisi jatkaa näin.

Ongelmien korjaaminen

Ensimmäiseksi lopetin twiittaamisen ja otin puhelimesta notifikaatiot pois, jotta se ei ilmoittaisi minulle enää yhdestäkään tykkäyksestä tai viestistä. Vähensin Facebookin ja LinkedInin käyttöä.

Aloin säilyttää puhelinta eteisessä tai kassissa sen sijaan, että olisin pitänyt sitä käden ulottuvilla. Latasin puhelimeen AntiSocial -sovelluksen, joka seurasi somen käyttöäni.

Sekään ei riittänyt: halusin myös oppia kytkemään levottomat aivoni pois päältä. Aloin harjoitella meditoimista.

Palautumisen hyödyt

Aivojen palautumisen huomaa kaikessa. Töissä pystyn keskittymään olennaiseen, ja koneella ei ole auki miljoonaa selainikkunaa. Minulla on taas aikaa lukea, ja kuuntelen mielelläni myös podcasteja. En ole mikään puritaani, mutta rajoitan älylaitteiden käytön sovelluksiin, joista on oikeasti hyötyä tai iloa.

Meditoin illalla sovelluksen avulla, ja kun se on hoidettu, laitan puhelimen pois päältä.

On jotenkin helpottavaa, kun ei tarvitse enää olla kenenkään tavoitettavissa.

Voin istua bussissa kaikessa rauhassa hamuamatta puhelinta taskusta ajanvietteeksi.

Mieleni on tyynempi, jatkuva levottomuus ja rauhattomuus on vähentynyt eikä päässäni pyöri enää yhtä aikaa miljoonaa ajatusta. Entisen hälyn tilalla on aika usein hiljaisuus; joskus saatan katsella ikkunasta ulos, ja puolisoni kysyy, mitä mietin. Voin vastata rehellisesti, että en mitään. Se on aika siistiä.

Sanotaan, että kultakala on hyvin lyhytjänteinen: se pystyy keskittymään yhtäjaksoisesti noin yhdeksän sekuntia kerrallaan. Tutkijoiden mukaan ihminen yltää nykyisin keskimäärin kahdeksaan. Ajatus on aika pelottava.”

Artikkeli on julkaistu Kotilääkärissä 3/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X