Oudot rytmihäiriökohtaukset rajoittivat Helenan elämää - Lopulta ablaatio toi avun: ”Sairastuminen opetti, että elämä voi muuttua hetkessä”
Helena Rantalan, 58, rytmihäiriöt muuttuivat niin pahoiksi, että hän pyörtyili jopa suihkussa. Mökille menokin kiellettiin. Sitten lääkäri kertoi ablaatiohoidosta.
Helena Rantala nauttii siitä, että jaksaa taas leikkiä lapsenlapsensa kanssa. Pahimpina hetkinä hän pelkäsi, ettei se enää onnistuisi.
Vielä muutama askelkyykky ja oli juomatauon aika. Helena Rantala tarttui vihreään vesipulloonsa. Hän ehti juoda vain muutaman kulauksen, kun tunsi, miten sydän alkoi hakata hillittömästi.
Tunne oli niin voimakas, että se melkein sumensi ajattelun. Helena keräsi nopeasti tavaransa, luikahti ulos jumppasalista ja soitti miehelleen. Oli lokakuu 2015.
Helenan mies päätti viedä vaimonsa suoraan Acutaan, Taysin ensiapuun. Automatkalla sydämen rytmi alkoi kuitenkin jo tasaantua. Sydänfilmi näytti sairaalassa normaalilta.
Sydän ei kuitenkaan asettunut, vaan rytmihäiriöitä alkoi ilmaantua viikoittain. Ne menivät itsekseen ohitse, mutta saattoivat ilmaantua useamman kerran viikossa.
Selkeä diagnoosi: eteislepatus
Tammikuussa 2016 Helena hakeutui terveysaseman omalääkärille oireiden takia.
”Kaikki näytti normaalilta verikoetulokset ja kilpirauhaskoe mukaan luettuna. Sain kuitenkin jatkuvan lähetteen EKG:hen, jotta voisin hakeutua siihen heti, kun kohtaus tulisi.”
Seuraava kohtaus tuli pian, vain muutaman päivän päästä. Se oli rajumpi kuin aiemmat.
Helmikuisena pakkaspäivänä Helena tuli töistä kotiin. Hän nousi kodin yläkertaan vievät raput ja meni vaihtamaan vaatteitaan. Äkkiä sydän hakkasi niin, että henki tuntui salpautuvan. Helena soitti hätänumeroon. Kun ambulanssi lähti kiidättämään Helenaa ensiapuun, syke huiteli tiheimmillään 180:ssä.
”Nyt diagnoosi oli selkeä, minulla oli eteislepatus. Sydän rauhoittui suoneen annetulla beetasalpaajalla, kotiin pääsin seuraavana päivänä. Kuukauden päästä olin kuitenkin taas Acutassa samojen oireiden takia.”
Toukokuussa kardiologi tutki Helenan sydäntä. Tuolloin puheeksi tuli ablaatiohoito, josta Helena kiinnostui heti. Lääkäri määräsi myös lääkityksen, josta ei kuitenkaan ollut apua.
Sairastumisesta takapakkia
Pian Helena sairastui keuhkokuumeeseen. Pojan ylioppilasjuhlat olivat tulossa, ja kotiin suunniteltujen juhlien ruokailu siirtyi Helenan sairastumisen takia ravintolaan. Kahvit juotiin kotona, ja niihin Helena osallistui sinnitellen, vaikka joutui huonon vointinsa takia seuraavana päivänä sairaalaan.
”Keuhkokuume jätti jälkeensä jatkuvat rytmihäiriöt. Elämäni alkoi kaventua. Huomasin, että kohtaus tulee helposti esimerkiksi saunoessa tai kun kävelen reippaasti. Ryhdyin siis välttelemään molempia.”
Helenalle tärkeät jumpat, lavikset ja pilatekset, jäivät. Liian pitkä ruokailuväli tai liikaa syöminen laukaisivat helposti kohtauksen, samoin väsymys. Pian kauppareissutkin olivat liian iso rasitus keholle.
Usein kävi niin, että rytmihäiriö tuli jo ennen kuin Helena ehti lähteä kotoa.
Jalkahoitajayrittäjänä hänen oli pakko perua asiakkaitaan, vaikka se merkitsi taloudellisia huolia. Kesämökistä tuli Helenan henkireikä. Loppukesällä rytmihäiriökohtaus tuli kuitenkin myös siellä.
Ambulanssihenkilökunta diagnosoi myös eteisvärinän.
”Kun ambulanssin ensihoitaja sanoi minulle, että en saa mennä enää mökille, koska ambulanssin tulo voi kestää liian kauan, tunsin, etten jaksa enää. Melkein kuin koko elämä olisi pyyhitty pois.”
Sara Pihlaja
Toivo entisestä arjesta
Helena soitti kardiologilleen, joka kirjoitti puhelun aikana lähetteen Tampereen Sydänsairaalaan ablaatioon. Operaatio tehtiin lokakuussa 2016.
Odotusajan Helena vietti pääasiassa kotona sohvalla. Jotta aika olisi kulunut, hän luki, teki käsitöitä ja katsoi televisiota – niin paljon, että tyttäret vitsailivat, vieläkö katsomattomia ohjelmia on jäljellä. Todellisuudessa lapsilla oli äidistä suuri huoli.
”Syksy oli elämäni rankin, sillä kohtaus saattoi tulla vaikka vain suihkussa käymisestä. Beetasalpaajistani ei enää ollut apua. Usein kävi niin, että jos jouduin yöksi Acutaan tiputukseen ja pääsin aamulla pois, olin siellä iltapäivällä uudestaan. Lokakuussa laskin päiviä toimenpiteeseen.”
Ablaatio jännitti, mutta päällimmäisenä oli toivo saada entinen arki takaisin.
Toimenpiteessä sydänsairaalan ammattitaitoinen henkilökunta sai Helenan tuntemaan olonsa rauhalliseksi. Sillä on iso merkitys, sillä ablaatio tehdään puudutuksessa, ja potilas aistii koko ajan, mitä hänelle tehdään.
”Olisi tuntunut helpommalta, jos minut olisi voitu nukuttaa, mutta ablaatiota ei voi tehdä niin.”
Ablaation jälkeisenä aamuna Helena oli pettynyt: olo ei tuntunut niin hyvältä kuin hän oli toivonut.
”Mieleni tasaantui, kun lääkäri selitti, että rytmihäiriöitä voi tulla niin kauan, kun sydämessä olevat arvet paranevat. Myös hoitajat painottivat, että sydän vaatii aikaa parantuakseen.”
Sara Pihlaja
Elämästä nauttimista
Kotiin sairaalasta Helena pääsi sairaalasta ablaation jälkeisenä päivänä. Rytmihäiriöitä ei hänen ilokseen tullut enää. Helenalle ei myöskään jäänyt pysyvää lääkitystä.
Iso helpotus oli sekin, että asiakkaat eivät olleet unohtaneet häntä. Liikkumisen hän aloitti rauhallisesti joulun jälkeen. Ensimmäiseen ablaation jälkeiseen lavisjumppaan Helena osallistui maaliskuussa 2017.
Aiemmin Helena halusi tietää asiat tarkasti kuukausia eteenpäin. Enää näin ei ole.
”Sairastuminen opetti, että elämä voi muuttua hetkessä. Siksi on parasta nauttia siitä nyt. Perheessä sanomme nykyään toisillemme usein, kuinka tärkeä toinen on.”
Helena on nykyään tarkka, että saa tarpeeksi unta. Viiniä hän ei ole juonut kolmeen vuoteen, ja ruokavalio on entistä terveellisempi.
”Riidan tullen en jaksa enää olla pitkävihainen.”
Ablaation jälkeen Helenaa arvelutti lentäminen. Viime lokakuussa hän kuitenkin päätti uskaltaa ja lensi miehensä kanssa rantalomalle Espanjaan.
”Olen saanut arkeni takaisin ja nyt uskallan jo nauttia elämästäni.”
Artikkeli julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti