Dokumenttien laiha kohtalo
Dokumenttielokuvat ovat Ylen perinteistä ydinosaamista. Tämän ajan Suomen tallentajina ja maailman kulttuureista kertoessaan ne ovat julkisen palvelun selkärankaa.
Vaikka Unelmien Yle -hankkeessa ”sekä naiset että miehet olivat dokumenttien tärkeydestä yksimielisiä”, kuten tiedotteessa kuvailtiin, on nimenomaan laatudokumenttien määrä laskemassa. Esimerkiksi Dokumenttiprojekti ja Ykkösdokumentti yhdistettiin.
”Esitämme silti yhtä paljon kotimaisia dokumentteja kuin ennenkin”, Ylen televisiopäällikkö Riitta Pihlajamäki sanoo.
Karsiminen koskee kansainvälistä dokumenttituotantoa. Ylen erityisosaaminen niiden ennakkohankinnassa toi usein ruutuun kaikkien katsottavaksi esimerkiksi Oscar-ehdokkaita lähes ensimmäisinä maailmassa.
Se aika on ohi. Dokumenttiprojektin 20-vuotista laatu- ja tyylitakuuta on murennettu esittämällä paikalla myös tavanomaisia televisioreportaaseja.
”Lähdemme harvemmin ulkomaisten dokumenttien ennakko-ostoihin”, Pihlajamäki muotoilee.
”Ulkomaisista yleisdokumenteista, jotka eivät ole esimerkiksi historiaa, tiedettä tai luontoa, pitää nyt tinkiä. Karsimme lillukanvarsia.”
Syynä on raha, Pihlajamäki toteaa.
Yle-verosta huolimatta Suomen asema tärkeänä dokumenttielokuvien tuottajamaana on luisussa.
Kalle Kinnunen