Teksti:
Seuran toimitus

DOKUMENTTI John Lennonin kuuluisan kiteytyksen mukaan elämä on jotain, mitä tapahtuu samalla kun kiirehtii tekemään muita suunnitelmia. Tästä suurien valintojen ja niitä seuraavien käännekohtien väliin jäävästä olemisesta taiteilijan on kaikkein vaikeinta saada otetta. Taiteessa kun on tapana korostaa juuri dramaattisia käänteitä.

Harva on yrittänytkään vangita arkisen elämän kiertoa niin kunnianhimoisesti kuin dokumentaristit Ilkka Ruuhijärvi ja Ulla Turunen. Kaksikko ryhtyi vuonna 1985 seuraamaan Helsingin Merihaassa koulunsa aloittaneen luokan elämää.

Yya-ajan loppuhöyryjä hengittävässä Suomessa Merihaka edusti yhtä aikaa uutta ja vanhaa. Moderni betonilähiö oli kuin kantakaupungin rannalle rakennettu kylä, jonka raitilla kirmasi virkamiesten ja duunarien lapsia.

Vuonna 1978 syntyneiden ekaluokkalaisten kautta Ruuhijärvi ja Turunen ovat katsoneet muuttuvaa Suomea jo yli 20 vuoden ajan. Suku­polvi-dokumentti seuraa yhden ikäluokan matkaa betonipihoilta aikuisuuden porteille. Katsojaa ei ohjailla, eikä tulkintoja tehdä hänen puolestaan. Näin huomio kiinnittyy kokonaisuteen, aikakauteen.

Uusintana nähtävän dokumentin avauspuolikas katsoo vuosien 1985−1995  nykyaikaistuvaa Suomea, jonka tulevaisuususkoa lama koettelee. Ulkona leikkivistä lapsista, kotibileissä haaveilevista teineistä ja koulussa suuntaansa etsivistä pikku-aikuisista paistaa silti ajaton elämänjano.

Ensi viikolla nähdään, miten yhteiskunnallisen tietoisuuden herääminen, omillaan pärjäämisen paineet ja onni heiluttavat nuoruuden toiveita.

Ruuhijärven ja Turusen kansantieteellisen mittapuun saavan – ja edelleen jatkuvan – projektin sadosta on vuosien varrella lohkottu useita dokumentteja. 20 vuoden otos tavoittaa täydellä teholla muutoksen tunnun. Siis sen koskettavuuden ja dramatiikan, jota  löytyy aivan tavallisesta elämästä, kun sitä vain katsoo tarpeeksi tarkkaan ja pitkään.

Matti Rämö

Sukupolvi to 15.8. klo 21.50 Teema

X