Helsinki-dokumentit ovat elokuvaharrastajan juhlaa

Jaa kaverilleTilaa Seura

Teeman tv-arkiston Helsinki-elokuvien tekijälista on ohjaajien kuka-kukin-on: Vaala, Kassila, Jarva, Niskanen, Donner…

Valentin Vaala ja seitsemän muuta kärkiohjaajaa ovat luoneet Helsinki-dokumenttinsa 1930–60-luvuilla. Tällainen teemoitettu pakettihan on täyttä herkkua elokuvan ystäville. Katsoja alkaa kuin itsestään havainnoida kerrontakeinojen kehitystä elokuvista, jotka aiheensa puolesta eivät voi hevillä sivuuttaa vaikkapa Havis Amandan seutua.

Onko jumituttu liian kaavamaisiin patenttiratkaisuihin, hengettömiin elokuvallisiin vastineisiin postikorteille? Ei niinkään.
Esimerkiksi Jörn Donner pyrki Aamua kaupungissa -elokuvassa (1954), joka oli ylipäätäänkin hänen filmidebyyttinsä, murtautumaan kaavoista syöttämällä kuviin kokeellisen äänimaailman. Papukaijamainen äänitemppuilu alleviivaa aseman aamuruuhkan hektisyyttä nokkavan rouheasti.

Nyt nähtävistä dokumenteista Erkko Kivikosken visuaalisesti lyyrinen Tori (1962) sai Jussi-palkinnonkin. Matti Kassilan -tv-harvinaisuus Talvinen Helsinki (1964) syntyi jatkona pitkälle Kassila-leffalle Kolmen kaupungin kasvot, joka tuolloisille dokumenteille epätavallisesti pääsi teatterilevitykseen.

Jos kahdeksan dokumentin runsaus puuduttaa, kannattaa poimia ainakin modernistisin esitys, Eino Ruutsalon värillinen Sinisilmäinen Helsinki (1963). Se sanoi, että ”Euroopassa tuskin on toista pääkaupunkia, joka on yhtä nuorekkaan elinvoimainen ja raikkaan uudenaikainen”. Siltä tosiaan näyttää ja kuulostaa, myös Otto Donnerin musiikin ansiosta.

Jussi Karjalainen

Tv-arkisto: Helsinki ohjaajien silmin ti 10.1. klo 21.55 Teema

X