Helvetti Nazinon vankisaarella

DOKUMENTTI ”Jumalattomien vuosien syyttömille uhreille”, lukee Nazinon saarelle pystytetyssä vaatimattomassa ristissä. Lause kuvastaa karun pysäyttävästi saaren tapahtumia vuonna 1933. Niitä selvittää Ihmissyöjien saari (L’Île aux cannibales, Ranska 2010).

Stalinin Neuvostoliitossa elettiin 1930-luvun alussa voimakasta teollistumisen aikaa. Ihmiset pakenivat kaupunkeihin myös ruokapulaa. Pelkästään 1930–31 yli 10 miljoonaa ihmistä lähti kotoaan, mikä vaaransi Stalinin suunnitelmat sosialismin rakentamisesta. Otettiin käyttöön maan sisäinen passi. Jos sitä ei löytynyt, edessä oli karkotus Siperiaan.

Kevään 1933 puhdistuksissa Moskovasta ja Leningradista karkotettiin yli 73 000 passitonta. Dokumentti kertoo kouraisevasti, miten mielivaltaisesti ihmisiä pidätettiin: joku oli juuri menossa elokuviin, joku jalkapallo-otteluun. Muuan 12-vuotias tyttö pidätettiin Moskovan asemalla irtolaisena sillä välin kun äiti oli kaupassa.

Kun Tomskin leiri Siperiassa täyttyi karkotetuista, 6 000 ihmistä päätettiin siirtää Ob-joelle Nazinoon. Saarella ei ollut rakennuksia eikä ruokaa. Alkoi selviytymistaistelu, jossa turvauduttiin myös ihmissyöntiin. Dokumentin dramatisoiduissa jaksoissa saarella olleet puhuvat käsittämättömistä julmuuksista niin yksityiskohtaisesti, että ne saattavat järkyttää herkimpiä katsojia.

Koko tragedia paljastui, kun eräs puoluevirkailija raportoi asiasta Stalinille. Ja mikä oli hirmuhallitsijan reaktio: leirin ylin johto sai nuhteet, alemmat johtohenkilöt karkotukset työleireille.

Entä saarelta hengissä selvinneet? Yksikään ei saanut enää palata kotiinsa.

Tuomo Kiisseli

Historiaa: Ihmissyöjien saari ke 23.5. klo 19.00 TV1