Historiallista laatuviihdettä
Jos pidit Rooma- tai Tudors-sarjoista, kannattaa tutustua edellisten lailla synkänpunaisissa väreissä kylpevään Borgioihin (USA 2011–). Sarjan taidokkaasti kuvatut hovijuonittelut tuovat lisäksi mieleen Hilary Mantelin parin vuoden takaisen, kriitikkosuosiostakin nauttineen bestseller-romaanin Susipalatsin Henrik VIII:n hovista.
Borgioissa on kuitenkin jotakin, joka kaikilta muilta mainituilta puuttuu, ja se jokin on Jeremy Irons. Ylimystösarja Menneessä maailmassa (1981) itsensä läpilyönyt britti sulatti meidät ääniohjautuvat naiset viimeistään Leijonakuninkaan (1994) pahan Scarin äänenä.
Vanhoilla päivillään Irons on ylennyt Borgioissa kardinaaliksi, katalaanisyntyiseksi Rodrigo Borgiaksi (1431–1503). Kirkonmies asuu Roomassa kannoillaan aviottomat lapsensa Cesare (François Arnaud) ja 14-vuotias Lucrezia (Holly Grainger).
Nuori pappi Cesare (1475–1507) kuvataan sarjassa enemmän väkivaltaan kuin uskontoon taipuvaiseksi. Historia on kuvannut Lucrezian (1480–1519) kavalaksi naiseksi, vaikka tämä ehkä vain yritti säilyttää tietyn itsenäisyyden pakkoavioliittojen ja jatkuvien raskauksien kurimuksessa.
Sarjan ensimmäinen jakso on enimmäkseen käytäväjuonittelua Vatikaanissa: vanha paavi kuolee, ja tosielämän henkilöihin perustuvat sekä kokonaan hatusta vedetyt kardinaalit alkavat pyrkiä paaviksi tai tämän neuvonantajiksi.
Paavihistoriansa lukeneet tietävät, että Rodrigo voittaa kisan – luultavasti reilummalla pelillä kuin tänään annetaan ymmärtää. Kiinnostivat käytäväjuonittelut tai ei, Borgiat on ylellistä silmä- ja korvakarkkia.
Minna Kontkanen
Borgiat alk. su 2.9. klo 21.00 TV2