Hollywoodin uusi haarakonttori
Mainospuhe kuulostaa mahtipontiselta: Tuhansia tunteja loistavaa viihdettä. Hittielokuvia. Suomalaisia ja kansainvälisiä sarjoja. Laaja valikoima dokumentteja, taide-elokuvia ja klassikoita.
Tätä elokuvien ja tv-ohjelmien internet-tilauspalvelu Netflix lupaa tarjota suomalaisille lokakuusta alkaen 7,99 euron kuukausihintaan. Ensimmäinen kuukausi on ilmainen ja sen jälkeen palvelua voi käyttää kuukausimaksulla rajattomasti. Katselu tapahtuu internetin kautta ja se onnistuu kaikilla laitteilla, joilla pääsee verkkoon.
Netflixin käyttö on helppoa, eikä teräväpiirtokuva pätki. Palvelu myös analysoi käyttäjän katsomistottumukset ja tekee niiden pohjalta suosituksia.
Mutta minkälaisen maun Netflix lopulta tyydyttää?
Netflixin ohjelmisto päivittyy koko ajan eri esityssopimuksien umpeutuessa. Elokuvien ja tv-sarjojen tarkkaa määrää ei kuitenkaan kerrota.
”Keskitymme määrän sijasta laatuun. Siksi emme halua puhua tarkoista ohjelmistomääristä”, Helsingissä vieraillut Netflixin perustaja ja toimitusjohtaja Reed Hastingis kertoo.
Ok. Katsotaan sitten sitä laatua.
Netfilixä valikoita selatessa syntyykin helposti vaikutelma runsaudesta: komedia, kauhu, draama, kansainväliset, indie.. Mielikuva kuitenkin karisee valikoita selatessa.
Valtaosa Netflicxin ohjelmistosta on nimittäin samoja viihde-elokuvia, joita videovuokraamoiden hyllyt notkuvat. Vuokraamoiden tarjontaan verrattuna ensi-iltaelokuvat saapuvat Netflixiin kuitenkin varsin hitaasti.
”Warner Brothersin elokuvat tulevat meille noin vuoden ensi-iltansa jälkeen. Muiden studioiden elokuvat menevät ensin jollekin kilpailijoistamme”, Hastings sanoo.
Netflixillä on levityssopimukset keskeisten elokuvastudioiden kanssa, mutta niiltä saatu ohjelmisto koostuu vanhemmista elokuvista. Toiminnan, romantiikan ja komedian kategoriat ovatkin väärällään elokuvia, jotka on nähty moneen kertaan tv:n ilmaiskanavilla.
Suomi-sarakkeen alta löytyy vaivaiset 19 elokuvaa (mm. Kuningas Hidas ja Iron Sky). Niukkaa on myös kotimaisten tv-sarjojen kanssa. Niitä Netflix on saanut toistaiseksi vain Yleltä, yhteensä 12 kappaletta (mm. Tauno Tukevan sota ja Turvetta ja timantteja).
Merkittävää lisäystä on tuskin luvassa. Kaupalliset kanavat ovat haluttomia myymään ohjelmia kilpailijalle. Yleltäkin kerrotaan, että Netflixille myydään korkeintaan ohjelmia, joista on jäljellä enää dvd-levitysoikeudet.
Mutta se laatu. Tarkoittaako se Netflixissä korkeintaan laatuviihdettä?
Valikkojen joukossa on kaksi laatuun viittaavaa kategoriaa, ”arvostelumenestykset” ja ”klassikot”. Niiden klikkaaminen saa hymyilemään.
Reservoir Dogsia tai Menetettyä maata tohtii kutsua arvostelumenestykseksi, mutta Teräsmies 2:n ja Karate Kidin niputtaminen samaan kategoriaan tuntuu vitsiltä.
Netflixin 46 klassikkoelokuvan alta löytyy muutama arvostelumenestys, pari maineikasta taide-elokuvaa (8 1/2, Polkupyörävaras) ja muutama yllätysnimi: Arnold on rautaa, Death Race 2000 ja Barbarella.
Selväksi tuli. Netflix on kätevä korvike dvd-vuokraamoille. Harvinaisten elokuvien tai poikkeavien tv-sarjojen sarjojen ystävälle sillä on kuitenkin niukasti annettavaa.
Matti Rämö