Teksti:
Seuran toimitus

Game of Thronesin takapirut David Benioff, D.B. Weiss, Frank Doelger ja Carolyn Strauss voittivat kesäkuisilla Monte Carlon tv-festivaaleilla parhaan kansainvälisen tuottajan palkinnon. Samassa kategoriassa olivat ehdolla myös kotimaista sarjaa Helsingin herra tuottaneet ja ideoineet Roope Lehtinen, Mikko Pöllä ja Tarja Ahava.

HBO:n fantasiasarjan pilottijakso tuli maksamaan yli viisi miljoonaa dollaria. Siihen verrattuna Helsingin herraa tehtiin pennosilla.

”Eehkä kisassa pitäisikin olla kaksi kategoriaa: toinen sarjoille joiden yksi jakso maksaa yli miljoonan, ja toinen kaikille muille”, Pöllä vitsailee.

Lehtinenkin myöntää, että budjettikysymys on kinkkinen.
”Suomessa budjetit ovat pienempiä jo Ruotsiin verrattuna. Se näkyy tietysti jossain määrin kaikissa ratkaisuissa, joita tehdään tuotannon suhteen – jo käsikirjoituksesta lähtien. Käsikset tehdään niin, että tiedämme pystyvämme kuvamaan ne nopeasti ja niin, ettei mukana ole mitään liian kallista. Tai ainakin se kallis annostellaan äärimmäisen tarkasti. Mutta eihän sarjoja kukaan hintalapun kanssa katso.”

Pöllä juo mineraalivettä ja Lehtinen Light Colaa hotelli Monte Carlo Bayn terassilla. Gaala, jossa palkinnot jaetaan, on vasta illalla. Heidän edustamansa Moskito Television Oy on juhlissa toista vuotta peräkkäin. Viime vuonna he olivat festivaaleilla Helpon elämän kanssa.

Tuottajien mukaan ehdolla oleminen tuo näkyvyyttä kansainvälisillä markkinoilla.

”Se on tietty laatusinetti, että pääsee ehdolle”, Pöllä kommentoi.

”Ja onhan se kivaa olla hyvässä seurassa. Ainakin viime vuonna sarjat olivat tosi kovatasoisia. Silloin Mad Meniä pidettiin jostain syystä parempana kuin Helppoa elämää, mutta makuja on monia”, Lehtinen naurahtaa.

Kuinka tuottamista yleensä voi arvottaa?
”Voihan olla, että niillä on joku meille tuntematon metodi, jolla ne pystyvät näkemään meidän nerokkaan työnjäljen tuotantopuolessa. Mutta kai se logiikka menee niin, että siellä palkitaan itse sarjoja ja palkinnon saa tuottaja. Vähän niin kuin Emmyissä tai Oscareissa”, Lehtinen sanoo.

Hänen mukaansa 90 prosenttia Moskiton produktioista on sisäisesti kehitettyjä. Yleensä ideat syntyvät joko Lehtisen ja Pöllän yhteistyöstä tai yksin Pöllän kynästä.

”Ensiksi pitää olla hyvin yksinkertainen havainto, kiteytys, josta voi lähteä tekemään persoonallista pitkää sarjaa. Helsingin herrassa haluttiin tutkia keskiluokan ulkopuolista elämää: staraa ja kadunmiestä”, sarjaa käsikirjoittanut Pöllä kertoo.

”Ideointivaiheessa ajattelin, että olisi hienoa, jos katsoja tämän sarjan nähtyään ei kääntäisikään silmiään kadulla muovikassi kädessä vastaantulevasta rantojen miehestä, vaan ajattelisi, että tuollakin on stoori takanaan.”

Yhden mahdollisen stoorin kiteytti tv-ruudulle Iikka Forss. Häneen romanttisesti linkittyvää tähteä puolestaan näytteli Iina Kuustonen. Molemmat olivat Monte Carlossa myös ehdolla työstään. Vaikka nekin pystit napattiin muihin maihin, suomalainen televisio on mennyt jo pelkkien ehdokkuuksien myötä eteenpäin maailmalla. Lehtisen mukaan Pohjolalla ei muutenkaan enää ole samanlaista matkaa kurottavana muihin.

”Viime vuosina Pohjoismaat on saanut alueena aika paljon huomiota itselleen. Ja me siinä muiden mukana. Sekä Helpon elämän että Helsingin herran suhteen ollaan käyty mielenkiintoisia keskusteluja, ja Helppo elämä on myytykin kansainvälisesti.”

Pöllä kuitenkin muistuttaa, ettei menestys ole tullut ilmaiseksi tai yllättäen.

”Roope on kiertänyt kansainvälisiä tv-marketteja jo 15 vuotta ja luonut konktakteja. Omien töiden levittäminen on ihan oikeaa työtä.”

Kaisu Tervonen

X