Joviaali kivikasvo

Jaa artikkeliLähetä vinkki

MTV:n 70-luvun superporukka Kivikasvot sai halutessaan vaikka elefantin studioon. Mutta henkilökunta teki kiireesti lattian kantavuuslaskelmia, muistelee Matti ”Fredi” Siitonen.

Matti ”Fredi” Siitonen on täyttämässä heinäkuun lopulla 70 vuotta. Tapaamme hänet Töölössä. On keskikesän ainoa päivä, jona Fredi on hankkiutunut kaupunkiasioille mökiltä saaristosta.

Fredin elämässä ja uralla on ollut laajoja kaaria. Hän lauloi 1960-luvulla ikimuistoisesti iskelmässä, kuinka palaa Kallion Kolmannelle linjalle takaisin makselemaan vippejä. Fredi kehuu nykysijaintiaan Töölöä Suomen Pariisiksi. Välillä hän on pitänyt majaa – ex-kaupunginjohtaja Eva-Riitta Siitosen puoliso kun on – niinkin erikoisessa osoitteessa kuin Senaatintorin kulmassa.

Teeman Elävä arkisto juhlistaa viihdetaiteilijan merkkipäivää uusintapaketilla, joka sisältää Fredin vierailun Ritva Valkaman nimikkoshowssa (1972) sekä puolifilosofisen ohjelman Fredi – fanfaari tavalliselle ihmiselle (1968). Siinä hän puhui kuuluisuuden kiroista, jotka eivät lopultakaan tulleet muodostumaan kovin pahoiksi.

Kun Teeman toimitus näytti ohjelmat synttärisankarille, Fredi päätyi huomioon joka hänelle tulee usein: ”Ihmettelen aina taltioinneista, kuka on tuo mies? Mikä on ääni, mistä se tulee? Miten hän puhuu, miten hän laulaa?”

Ominaisuuksien persoonallinen yhdistelmä kiinnitti jo varhain suuren yleisön huomion. Fredin imagon ydin on, että isoihin raameihin yhdistyy tenoriääni. Oopperalaulaja Matti Salminen luonnehti kerran, että ”Fredin ääni on poikkeustapaus, se tulee ihan omasta paikastaan”.

Katsoja saattaisi toivoa näkevänsä mieluiten uusintoina Kivikasvot-viihdesarjoja vanhimmilta mustavalkoisilta kausilta 1969–75, mutta se oli MTV:n ohjelma. Fredi, Ismo Sajakorpi, Jori Dolivo ja Ilkka Hemming olivat Kivikasvoina todellisia tv-viihteen gigantteja. Sarja sai parhaimmillaan tajuttomat kaksi ja puoli miljoonaa katsojaa.

”Kivikasvot tuli kerran kuussa maanantaisin. Kun ei ollut videonauhureita, ihmisten oli järjestettävä aikataulunsa siten, että pääsivät näkemään ohjelman”, Fredi kuvailee.

”Tapasin taannoin kaverin, joka myi silloin Maikkarin mainosaikoja. Hänen mukaansa oli ihan sama, kuinka paljon aika Kivikasvoihin maksoi. Se tuli aina täyteen.”

Aloituskaudellaan ohjelma oli kuitenkin Katso-lehden äänestyksen mukaan tv:n epäsuosituin.

”Se on on melko varma merkki siitä, että ohjelmasta tulee suosittu”; Fredi naurahtaa. ”Meidän tyylinen verbaliikka ja sketsit olivat ensin outoja ihmisille. Kivikasvot oli hyvinkin jenkkiläistyyppinen homma. Jori meni kesäksi siskonsa luo Amerikkaan, katsoi paikallisia tv-ohjelmia ja pani asioita ylös niin sanottuun Pieneen vihreään kirjaan.”

Fredi huomauttaa, että ohjelmien keskimmäisen osion improvisaatiot olivat niin ikään meillä uutta. Musiikkisikermät taas olivat ”hirveän suuria”. Kivikasvot saivat vaikka marssittaa elefantin studioon.

”Me kahlasimme varmaan melkein kaikki musiikkilajit läpi. Oli esimerkiksi klassisen musiikin jakso, jossa Anita Välkki lauloi ja Oopperan orkesteri soitti. Se oli tosi mahtavaa touhua.”

Nyt tullaan asian ikävimpään puoleen. Alkuperäisen klassikkoperiodin 51 ohjelmasta vain kaksi on säilynyt. Onko siis mitään näyttöä, että ohjelmien legendaarisuus kestäisi ajan testin? On sentään, sillä vaikka kokonaisille ohjelmanauhoille ajettiin skandaalimaisesti muuta päälle, ovat erinäiset Kivikasvojen filmille kuvatut osuudet säilyneet. Jotain erityistä on ainakin elokuvakoulutetun Kivikasvo-miehen Ismo Sajakorven suunnittelemissa Ohukainen ja Paksukainen -mykkäfilmimukaelmissa.

Harva ehti kunnolla huomatakaan Fredin vuoden takaista paluuta televisioon. Hän veti jo kuopatussa Suomi-Tv:ssä keskusteluohjelmaa Fredin vieraana. Siinä kävi ohjelmaisännän tuttavia hänen omasta sanoittajastaan Vexi Salmesta Katri Helenaan.

Fox vei Suomi-Tv:n kanavapaikan: ”Pesti loppui kuin seinään. Minultakin jäi Kari Tapio ja kaksi muuta jaksoa tekemättä.”

Missään Fredi-artikkelissa ei saa unohtaa suomalaisten isoihin tv-muistoihin kuuluvaa Fredin Euroviisu-ehdokasta Pump-pump vuodelta 1976. Fredin säveltämä kappale oli tietoisesti luotua campiä jo syntyessään. Suomi koetti räväyttää Abbat vauhdikkaalla kappaleella, jonka huippukohdissa Fredi, Titta Jokinen ja Anneli Koivisto kontaktoivat Aira Samulinin koreografian mukaan.
”Sävellys syntyi keikkapaikalla Turun Pyrkivässä. Ryntäsin kesken roudauksen salin reunassa olleelle pianolle ja aloin soittaa: tat-tat tat-tat tat-tat tat. Tajusin, että siitä lähtisi hieno piesi käyntiin”, Fredi kertoo.

Jussi Karjalainen

Elävä arkisto: Fredi 70 v. ti 24.7. klo 21.50 Teema

 

X