Kisa alkakoon
SARJA ALKAA Selviytyjät Suomen alussa 16 kilpailijaa hyppää vaatteet päällä laivasta mereen. Hidastettuja, vedenalaisia kuvia säestää ääninauha, jolla kuullaan kilpailijoiden itkuisia ja ahdistuneita repliikkejä kisan varrelta:
”Mä oon aivan saletti että jos yksikin rotta saatais kiinni niin kaikki söis.”
”Tämä menee koko ajan vaan pahemmaksi.”
Kommentit nostavat hiukset pystyyn ja odotukset korkealle. Juuri tätä on tosi-tv parhaimmillaan: aitoja tunteita ja kamalia tilanteita, joihin voi eläytyä täysillä kotisohvan turvassa.
Malesialaisella hiekkarannalla kilpailijoita odotti sarjan juontaja Heikki Paasonen.
”Tilanne oli todella jännittävä. Kyseessä oli isot kuvaukset, setissä oli varmaan 80 ihmistä. Ne tehtiin ziljoonalla kameralla, helikopterit surrasivat ja sukeltajat kuvasivat veden alla. Porukka oli kansainvälistä ja komentokieli oli englanti. Kaiken piti onnistua kerralla. Siitä Selviytyjissä on kysymys – että tehdään isosti ja tehdään Amerikkaa ja tehdään hienoja kuvia”, Paasonen kiteyttää.
Paasosta jännitti, muistaako hän kaikkien, vain kuvissa aiemmin näkemiensä 16 kilpailijan nimet. He puolestaan ehtivät tuskin toeta voimia vieneestä uintikeikasta, kun edessä oli jo ensimmäinen suurten panosten tehtävä.
Suomalaiset eivät olleet Malesiassa tosi-tv-kisan merkeissä ensi kertaa. Jo kesällä 2003 samoilla paikoilla kuvattiin ensimmäinen, Jarmo Mäkisen juontama Suomen Robinson, joka perustui Selviytyjien edeltäjään, Expedition Robinsoniin.
Selviytyjät Suomen käsikirjoittaja Outi Keskevaari kävi seuraamassa Suomen Robinsonin kakkoskauden kuvauksia vuonna 2004 Tv-maailman toimittajana. Hänen mukaansa kymmenessä vuodessa eniten ovat muuttuneet kilpailijat.
”He ovat katsoneet tosi-tv:tä ja tämäntyyppisiä kilpailuja 10 vuotta pitempään ja tietävät, mistä on kysymys. He alkoivat pelata saman tien.”
Robinsonin aikaan kilpailijoita motivoi julkisuuteen pääsy, nyt ennen kaikkea itsensä voittaminen ja omien rajojen rikkominen.
”Selviytyjät on tavallisen ihmisen selviytymistaistelu, joka koettelee sekä henkisesti että fyysisesti”, Keskevaari sanoo.
Vaikka formaatti oli tuttu, vain harva oli kuitenkaan täysin sisäistänyt sitä, kuinka rankasta kisasta on kysymys.
”Tuntui että he olivat esimerkiksi kuvitelleet, että kilpailijoille salakuljetetaan ruokaa kameroiden ohi. Oikea nälkä oli järkytys”, Keskevaari kertoo.
Monelle tuli yllätyksenä myös se, että kyseessä on myös ryhmädynamiikkakisa.
”Yllättävän paljon vaikuttaa se, ärsyttääkö muita.”
Sarjaan haki yli 8 000 suomalaista, mukaan pääsi 16. Heidän joukossaan on tsunamissa perheensä menettänyt opiskelija, anoreksiasta kärsinyt vakuutusmyyjä ja nyrkkeilyä harrastava pappi, mutta periaatteessa porukka on monipuolinen perusotos suomalaisista – tosin pääosin erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa oleva.
Valintaprosessiin kuuluivat tarkat lääkärintarkastukset, kuntotestit, psykologiset testit ja uimakokeet.
”Niillä pyritään minimoimaan riskit”, vastaava tuottaja Joonas Hytönen sanoo.
”Vaikka halutaan hurjuutta, ei haluta sitä että jotain oikeasti kauheaa tapahtuu.”
”Tärkeintä oli hakea joukkueisiin sopivat kokoonpanot, jossa ihmiset ovat mahdollisimman erilaisia keskenään. Mutta kuitenkin niin, että joukkueet ovat lähtökohdiltaan mahdollisimman tasaiset. Yritimme myös hakea joukkueen kokonaisluonnetta tyyliin rennot vastaan suorittajat, mutta se ei tainnut ihan onnistua. Siinä me menimme eniten metsään”, Keskevaari naurahtaa.
Formaattiin kuuluu tiettyjä tarkkoja sääntöjä esimerkiksi juontajan suhteesta kilpailijoihin.
”En saanut hengata kilpailijoiden kanssa”, Paasonen kertoo.
”Olin ennemminkin auktoriteetti, joka ilmestyi aina jostain kertomaan että tänään tehdään nyt tämmöistä. Ei mun tarvinnut miksikään natsiksi ryhtyä, mutta mun piti olla jämäkkä.”
.jpg)
Ennen heimoneuvostoja Paasonen oli tiiviisti yhteydessä käsikirjoittajiin ja toimittajiin, joilla oli lupa vierailla leireissä.
”Minulla piti olla tosi tarkka käsitys kilpailijoiden välisistä suhteista, jotta pystyin heittämään kiperiä kysymyksiä ja sain heidät pohtimaan asioita vähän uudella tavalla.”
Kilpailun kovuus toi osassa kilpailijoista esiin jopa vainoharhaisia piirteitä. Useampikin kilpailija epäili, että tuotantoyhtiö ja ohjelman tekijät olivat tehneet salaliiton juuri häntä vastaan.
”Se oli siis todella yleistä”, kertoo Paasonen.
”Kun koko leirillinen pyörittelee tällaisia salaliittoajatuksia mielessään, homma alkaa mennä vähän koomiseksi. Noista ajatuksista piti päästä yli jo senkin vuoksi, että ohjelma saatiin viedyksi loppuun.”
”Tilanne piti pystyä pitämään näpeissä, ettei siellä synny mitään kapinaa. Jos ne olis yhtäkkiä päättäneet rakentaa lautan ja paeta, ohjelmaa olisi ollut vähän vaikea tehdä.”
Vaikka Selviytyjät on yksi tarkimmin ohjeistetuista formaateista, kunkin maan tuotanto on omansa näköinen. Tilaajakanava MTV3 korostikin, että he halusivat suomalaisen Selviytyjät-sarjan, jota voi katsoa vaikka formaatti ei olisi entuudestaan tuttu.
”Kansainvälinen keskustuotanto vastasi Malesiassa isoimpien lavasteiden ja kilparatojen pystyttämisestä. Kaikki sisällölliset ratkaisut – draama, juonenkäänteet, henkilöt – perustuvat kuitenkin meidän valintoihimme”, Joonas Hytönen sanoo.
Lopputuloksena on suomalainen seikkailuohjelma kansainvälisessä kehyksessä – ohjelma, jonka aikana ihminen voi kasvaa nollasta jättiläiseksi.
Iina Alanko
Selviytyjät Suomi to 21.2. klo 20.05 MTV3