Korso on käsite

LYHYTELOKUVAT Uusi Kino näyttää tänään tasokkaita lopputöitä Aalto-yliopistosta. Lähiöiden ankeaa taaperrusta piirtävät draamat, puolituntinen Korsoteoria ja varttinen Sirocco (molemmat 2012), sopivat pariksi. Etenkin kun eteläinen tuuli sirocco on symbolina juuri Korson vastakohta. Korsoista halutaan siroccon maisemiin.

Korsoteoria sai Tampereen elokuvajuhlien Risto Jarva -palkinnon. Ohjaaja Antti Heikki Pesonen aikoo seuraavaksi laventaa Itä-Vantaan Korson sielunmaiseman pitkäksi elokuvaksi nimeltä Päin seinää. Huolellisen täystyrmäyksen suorittanut ohjaaja on itse kotoisin Korson likeltä Mikkolan kaupunginosasta.

Lyhyessä formaatissa päähenkilö Ellin (Armi Toivanen) lakoninen loppumurahdus tehoaa. Olotila ei ole huumeheikeistä ja pikkurikoksista huolimatta Vuosaari-lamaannusta à la Aku Louhimies, vaan ironisempaa laatua.

Negatiivinen Elli maleksii varastohommissa ja luimuilee illat huppari silmillä. Jotenkin pääsee kehittymään sukupuolisuhde teinipoika Hezeen (Santeri Mäntylä). Opettaja (Juha Kukkonen) arvelee tahollaan, että jyrää vielä masennuksissaan jonkun autonsa alle. Kohtalon ivaa, että Hezen isän rooli jäi sittemmin auto-onnettomuudessa kuolleen Asko Sahlmanin viimeiseksi.

Korsoteoriassa tunkkaisen päämäärättömyyden kuvaus kääntyy paradoksaalisesti elinkelpoiseksi leffaksi.

Mikko Kuparinen (Rakkauden rasvaprosentti) on ohjannut Siroccon elokuvakriitikko-kirjailija Tuuve Aron tiiviistä ja mietityttävästä novellista. Raisa (Eeva Putro) ei kommunikoi yhtään Elliä taitavammin, mutta ottaa huostaansa talon roskahuoneesta löytämänsä hylätyn vauvan.

Jussi Karjalainen

Korsoteoria ma 11.3. klo 22.56 Teema

Sirocco ma 11.3. klo 23.25 Teema